Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia TAYS:ista
22.01.2010 |
Minkälaista siellä on ollut synnyttää? Onko synnyttäjän omat toiveet otettu huomioon? Onko muuten kohdeltu hyvin ja asiallisesti? Synnyttäisitkö siellä vielä uudestaankin?
Kommentit (36)
aikana siellä synnyttänyt ja jokaisessa meni jotain perseelleen.
1. kerta: Epiduraali ei toiminut vaikka laitettiin kaksi kertaa eli pakkoluomuna synnytin ja taju lähti kerran kesken synnytyksen. Kiukkuinen hoitsu tiuski "älä huuda" vaikka en huutanut vaan ulisin tajunnan rajamailla, koska tosiaan ei ollut kipulääkettä. En voi ottaa esim. petidiniä, koska se pistää oksentamaan. Vannoin jo etten koskaan enää sen jälkeen synnytä, mutta aika kultasi muistot...
2. Toka lapsi tuli ryminällä. Juoksin toppavaatteet päällä saliin ja sanoin kätilölle, että kohta tulee napero. Olin 5 cm auki. Kätilö tokaisi, että hän käy jossain ja odotellaan. Soitettiin kelloa vartin päästä ja sanoin , että NYT SE TULEE. Kätilö sanoi, että katsellaan, ei tule vielä. Huusin, että TULEEEEE! Ja lapsi kirjaimellisesti LENSI supistuksen voimasta (en siis edes ponnistanut) ulos ja meinasi tippua pöydältä, kätilö sai nippanappa vauvan käsivarresta kiinni ettei tippunut lattialle. Pahoitteli ettei uskonut mua ja että ei ole koskaan nähnyt, että vauva tulee lentämällä. Kannattaisiko kuitenkin uskoa sitä synnyttäjääkin? Kyllä jäi mullekin traumat! Luojan kiitos lapsi ei tippunut lattialle :'(
3. Raskaus meni pitkälle yli LA:n ja pyysin käynnistystä, koska edelliset lapset oli syntyneet rv 41+3 ja suvussa oli juuri yksi vauva kuollut kohtuun kätkytkuoleman rv 42+0. Tympeä naislekuri TAYS:n äitipolilla totesi, että eipä ole syytä käynnistellä, tulee kyllä itsekseen. No rv 42+0 lapsi lähti tulemaan. Sydänäänet hävisi synnytyksessä ja lapsi revittiin ulos väkisin. Leikkaussali oli vapaana mun hätäsektioon mutta alakautta lääkärin toimesta repimällä saatiin nopeammin ulos. Pitkään mittailtiin hapetuksia, mutta kuin ihmeen kaupalla lapsi syntyi terveenä eikä ole mitään vammoja jäänyt. Lapsi oli mun lapseksi iso (1 kg suurempi kuin kaksi edellistä), joten kai tuon olisi voinut käynnistää jo rv 40+0!!
Neljättä ei enää tule. Kaiken kokemani jälkeen en usko että TAYSissa saisin enää inhimillisellä tavalla synnytettyä elävän lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ok. Eka synnytykseni oli muutenkin hurja kokemus mm. pitkittyneen ponnistuksen ja verenvuodon takia, mutta silti olen tyytyväinen!!!
Henkilökunnassa tietysti on erilaisia persoonia ja välillä kova kiire...
Anestesilääkärit olleet ihania, epiduraalit onnistuneita ja heti sai kun pyysi. Muutekin toiveita on pyritty huomioimaan, varsinkin tokakerralla kun osasin omatoimisesti ja jämptisti pyytää.
Kaikki synnytykset 40+-42 viikoilla.Ensimmäiseni 15 vuotta sitten oli suunniteltu sektio. Lapsi isokokoiseksi arvioitu ja perätilassa ja minulla paha issias. Minulta kysyttiin, haluanko yrittää alateitse. Ilmoitin, etten halua. Ja hyvä niin: esikoisella oli napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä.
Toisen synnytin muutamaa vuotta myöhemmin alateitse, epiduraalin avulla. Kohtuni supisteli huonosti ja sinne jäi repale ja vuosin kuin härän kurkusta ennenkuin narkkari suostui nukuttamaan kaavintaa varten (olin ehtinyt syödä jo). Vähän oli veriarvot alhaalla kotiin lähdettäessä, vaikka olivat tiputtaneet minuun 6 pussillista lisäverta, mutta muuten ihan ok reissu.
Kolmas syntyi kolme vuotta sitten spinaalin avulla. Aivan taivaallinen synnytyskokemus spinaalin laiton jälkeen ;) Sain käynnistyksen sitä pyydettyäni ja sain myös valita päivän, milloin aloitellaan. Kuopuksen syntymän aikaan oli jo kahden hengen huoneet, joissa kylppärit ja lapsen vierihoitoa suosittiin ja imetystä tuettiin.
Minun vauvoilleni ei ole kukaan syöttänyt tai tuputtanut mitään kysymättä ensin minulta.
Ja pelkkää hyvää sanottavaa. Synnytin 2007 ja 2009. Synnytyslääkärit jäivät erityisesti mieleen, kumpikaan synnytys ei ollut ihan helpoimmasta päästä ja ekassa olisi vauvalle käynyt huonosti ilman lääkärin ripeää toimintaa (imukuppi) ja lastentehoa. Jokainen tapaamani lääkäri oli asiallinen, ystävällinen ja pätevän oloinen ja kaikki synnytystapahtumat käytiin perinpohjin läpi ennen kotiin lähtöä.
Myös kätilöt olivat pääsääntöisesti mukavia ja osaavia!
osa hoitajista osastolla tökeröitä,olettivat että heti osaan käsitellä vauvaa. Lääkäri töksäytti vain päin naamaa että lapsella voi olla vamma.Kahden hengen huoneet perseestä,ei saa nukuttua ja olla rauhassa muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 15v sitten synnytin ekan kerran TAYSissa.
e.puudutusta jouduin odottamaan kauan, olin niinkipeä että muisti mennyt osasta aikaa.
2h ponnistamisen jälkeen mentiin kiireelliseen sektioon joka muuttui hätäsektioksi. Lapsi hengityskoneeseen. Koko aikana kun lapsi oli pois luotani, ei mulle kerrottu mitään tilanteesta. No onneksi kaikki meni hyvin ja terve lapsi tuli maailmaan. Inhottavaa oli kun hoitaja toi lapsen mun kainaloon ja mitään sanomatta alko kaivaan mun rintaa paidan sisältä ja tunkeen sitä vauvan suuhun. Muuten ihan ok.
Pari vuotta myöhemmin syntyi toinen lapsi. Ultran mukaan lääkäri väitti lapsen olevan 3,2 kg ja vaikka kuinka väitin, että on paljon isonpi käski mun vaan olla hiljaa. No 4,5kg vauva sieltä sitten imukupilla putkahti maailmaan. Naislekuri joka hoiti imukuppisynnytyksen oli aivan kammottava. Ilman mitään puudutuksia alkoi tunkea imukuppia siskuksiini ja ärjäs mulle, et ole hiljaa ei tää satu.
Papereissani lukee, että lantioni on kuvattu 2 viikkoa ennen synnytystä. Sitä ei kyllä ole koskaan tehty vaan silloin kuvattiin mun nilkka.
Kolmannn synnytin ulkomailla ja se oli nautinnollista verratuna TAYSsiin
Nyt odottamani lapsi ei tule syntymään TAYSsissa.
Ekalla kertaa päättyi sektioon tarjontavirheen takia. Sain kuitenkin avautumisvaiheessa tarvittavat lääkkeet ja leikkaukseenkin vietiin auliisti siinä vaiheessa, kun vauva ei päässyt syntymään. Samoihin aikoihin jossain pikkusairaalassa oli vastavaalla tarjontavirheellä myös iso vauva kiskottu väkisin ulos sillä tuloksella, että vauva kuoli siihen.
Toisella kertaa synnytys oli nopea, mutta kaoottinen lapsiveden ruskeuden takia, omien verenpaineiden romahduksen takia ja lapsen sydänäänien heittelyn. Sali oli piukkana porukkaa: kolme kätilöä, anestesialääkäri, lastenlääkäri ja synnytyslääkäri. Imukupilla auttoivat ja vain muutama tikki tuli.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kummallakin kerralla olin synnytyksen jälkeen "synnyttämättömien" osastolla. Ihan yksin omassa huoneessa. Ekalla kertaa varmaan ajattelivat, että vauva joutuu osastolle suuren koon takia (melkein 5kg ja epäilivät sokeria) ja siksi kai tilaongelmissa laittivat mut sinne muiden "vauvattomien" joukkoon. Toisella kertaa taas vauva joutui ekaksi yöksi osastolle tarkkailuun ja siksi taas jouduin sinne, missä ei muillakaan ole vauvoja. Aivan luksusta oli köllötellä yksin huoneessa ja pulista väliajat puhelimeen rauhassa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa, että paikka on todella kehittynyt edukseen!
12 vuotta sitten esikoista synnyttäessä oli kiireistä, kylmäkiskoista ja tietoa ei herunut mitään ilman kyselemistä, lapsi meni synnytyksen jälkeen virvoitteluun eikä mitään kerrottu meille ennen kuin tuotiin puolen tunnin päästä takaisin. Sinänsä ammattitaitoisesti kaikki meni.
Kaksi nuorempaa plen synnyttänyt 2005 ja 2008, ja todella ihanasti meni molemmat reissut, vaikka viimeinen päättyi kiireelliseen sektioon sykekäyrämuutosten vuoksi. Lääkäri jutteli koko leikkauksen ajan ja kertoi heti lasta ulos vetäessään että "hyvin täällä jaksellaan, mutta napanuora 3 kertaa kaulan ympäri, siinä selitys sykemuutoksiin" eli heti saatiin tietää, olen kiitollinen ja MENISIN uudelleen, tosin tässä näää kaikki jo taitaa olla :)
Kaksi synnytin luomuna (vapaaehtoisesti) ja kaksi spinaalin kanssa.
Eli tosi hyvin on otettu huomioon toiveet kivunlievitysten suhteen, ja kaikki on pyritty toteuttamaan toiveideni mukaan.
Kaikki (kätilöt, lääkärit, hoitajat) olleet mukavia.
Symmytykset vuosina 2004 - 2010 (viimeisin kuukausi sitten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainakin itse pyytänyt lääkkeitä ihan omasta aloitteesta.
Synnytysvastaanotto on jotenkin nuivan tuntunen paikka ollut omissa synnytyksissä.
Synnytysosastolla on ollut ihania ihmiset.
Minusta synnyttäjän oma asennekin vaikuttaa, ei sielä ole tarkotus hyppyyttää hoitajia. Mutta he kyllä ovat katsoneet lapsen perään kun ollaan miehen kanssa käyty jätskillä tai kävelyllä.
Synnyttäisin sielä uudestaankin, mutta taitaa meillä lapsiluku olla täynnä!
Tiesitkö muuten nro kymppi että Tays on iso yliopistollinen sairaala, jonne myös laitetaan vähän haastavampia synnytyksiäkin..
Ja kun ottaa huomioon että miltei kaikki naiset synnyttää ja jos markkinoinnissa tiedetään että puskaradiossa kovimmat äänet tulee haukkujilta.
Eli sitä kokonaisuutta ei voi noilla perusteilla vaan sanoa huonoksi.
synnytin vuoden alussa Tays:issa ja hyvin tyytyväinen olen. Olin viikon sairaalassa (ensin synnyttämättömien osastolla, synnytyksen jälkeen 2b:llä) ja kaikki kätilöt, niin nuoret kuin vanhat ja opiskelijatkin olivat oikein mukavia ja asiantuntevia.
Synnytys sujui mallikkaasti, sain tehokasta kivunlievitystä omasta pyynnöstäni. Osastolla sain kipulääkettä aina pyydettäessä. Alusta asti itseltäni aina tarkistettiin saako lapselleni antaa lisämaitoa (ja haluanko vauvalle annettavan luovutettua äidinmaitoa vai tuttelia), saako antaa tuttia jne. Aina kehotettiin tuomaan vauva toimistoon hoidettavaksi jos tuli tarve levätä. Mitään negatiivista en paikasta keksi, itse suosittelen lämpimästi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään valittamista. Kipilääkettä olen saanut synnytyksessä heti kun olen pyytänyt ja kun ensin kieltäydyin toisessa synntyksessä epiduraalista, niin asia oli ok. Kätilöt ovat itse ehdotelleet eri ponnistusasentoja, minulle vaan sattuu sopimaan se perinteinen.
Osastolla mukavaa henkilökuntaa ja hyvää imetysohjausta. Aina sain apua kun pyysin.
Mielelläni menisin kolmannenkin kerran!
Ainahan isossa yliopistosairaalassa on parempi asiantuntemus kuin jossakin pienessä!
Ei taida olla ihan terve kommentti tuo, että lähtee jonnekin maalaissairaalaan synnyttämään, jossa asiantuntemuskin on sattumanvaraista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi syntynyt TAYSissa ja toinen onneksi muualla.
TAYSissa menee osastosta riippumatta hyvin niin kauan kuin sinulla ei ole mitään omaa käsitystä siitä kuinka haluaisit sinua hoidettavan eikä sinulla ei ole oikein mitään toiveita. Jos haluat synnytyksen lääkehuuruissa, sellainen varmasti onnistuu. Kun kyseenalaistamatta nyökkäilet kaikkeen ja teet kuten käsketään niin pidät henkilökunnan tyytyväisenä.
Jos sinulla on toiveita, kannattaa pitää omista oikeuksistaan jämäkästi kiinni.
Hyvää sanottavaa on perheosaston kätilöistä synnytyksen jälkeen, he olivat suurimmaksi osaksi lämpimiä ja ystävällisiä, eikä heillä tuntunut olevan kiire äkkiä jonnekin muualle. Apua sai mm. imetykseen, kapalointiin, vaipanvaihtoon ym. Yksi melko kylmä yökätilö oli, mutta muuten kaikki olivat todella mukavia!
Mutta en suosittelisi TAYSia kenellekään, niin järkyttävää kohtelua ollaan saatu siellä, samoin muut perheenjäsenet mm. syöpä- ja saattohoidossa.
Mutta muu oliki9n sitten aivan perseestä. Sain siellä kaksoset, joista toisen opettivat sitten pullolle niin ettei ikinä oppinut syömään rintaa. Ilmoitin että haluan ehdottomasti imettää ja maitoa tuli hyvin. Mitää apua en imetykseen saanut. Ja kun pyysin apua, jotta saisin molemmat yhtäaikaa rinnalle, niin tuli tyly vastaus että se pitää sit vaan itse opetella :(
Sit kotiin lähtöpäivän illalla sain papereista lukea, että molemmille oli annettu lisämaitoa pullosta, vaikka olin sen ehdottomasti kieltänyt. Sillä välin kun syötin toista, niin toinen vietiin pois et saan rauhassa syöttää, todellisuudessa oli sit annettu lisämaitoa joka syötöllä :(
Selitykseksi sain vain että koska panoa alle kolme kiloa, tarvitsevat lisämaitoa. Juu toisessa sairaalassa esikoinen sai pelkästään rintaa ja painoi vain niukin naukin yli kaksi kiloa. Eipä sit kukaan viittiny tarkistaa, että osaavatko edes oikein imeä ja tuloksena toisen paino sitten laski rajusti kotona, koska vain imetin. En edes tajunnut ettei osaa imeä, kun maitoa kuitenkin tuli aivan hirveästi.
Seuraava ei varmasti synny tayssissa, vaan sellaisessa paikassa missä otetaan huomioon halu imettää.