Tarviiko olla hyvät tulot/oma asunto ja kaiken mallillaan, jos kaipaa vielä KOLMATTA lasta?

elämässä tärkeintä. Onko se tietty elintaso, kaksi kertaa vuodessa etelään, iso auto, kesämökki, joku hieno harrastus, (oma)talo, puutarha ja se keskiverto kaksi lasta sopivalla ikäerolla.

No, meidän vaakakupissa lapset oli se tärkein eli me valittiin neljä lasta ja valittiin siis pois tietty elintaso, ulkomaanmatkat jne. Ja päivääkään ei olla kaduttu.

ja minä opiskelen toista tutkintoa, mies on ihan ok palkkaisessa töissä ja virka on. Kuitenkaan emme taida tehdä edes toista lasta... Kaikki on nykyään hurjan kallista. Omaa asuntoa emme varmasti voi ostaa ja autoakaan meillä ei ole. Näin pärjäämme kuitenkin ihan mukavsti, lapsellamme on varmasti kaikki mitä hän osaa toivoa ja me voimme antaa hänelle kaiken aikamme ja rakkautemme.



Toista on tuttavaperheessä. Neljäs lapsi tulossa ja isä on työtön alkoholiongelmainen. Koti kuin pommin jäljiltä ja sossun rahoilla ostavat kaiken. Lasten harrastus on pihalla leikkiminen ja vaatteita saavat kun isovanhemmat ostavat joskus. Lasten puolesta surettaa aivan kamalasti, he oireilevat pahaa oloaan jo nyt paljon.

Perheitä on tosiaan monenlaisia mutta mielestäni on tosiaan erittäin tärjeää miettiä onko "varaa" lapsiin!

Auto ja talo pistettiin uusiksi. Samoin lainaan otettiin lyhennysvapaata.



Meillä se ongelma ettemme halunneet hirveästi tinkiä elintasostamme ja kun kahden lapsen kohdalla oli jo kituutettu, niin kolmannen kituutus tuntui jo venyttävän rahatilannetta turhan pitkäksi ajaksi.



Jos kaksi edellistä olisi ollut jo kouluikäisiä ja välissä olisi ehtinyt olla töissä pitkään ja taloa ja autoa ei tarvitsisi laittaa uusiksi, niin sitten ei olisi niin mietitty.



Kolmen lapsen kanssa etelänmatkat, sekä hotellihuoneet aika vähissä. Tarjouksetkin on yleensä tehty 2+2 periaatteella.



Mutta kyllähän meillä se kolmas haluttiin ja tuli. Tarkoittaa vain lainan maksamista jokunen vuosi pidempään, päiväkotimaksuja vielä vuosia eteenpäin, muutaman palkankorotuksen väliin jäämistä minulla ja kalliimpia matkakuluja lomamatkoilla. Harrastuskulut tulevat sitten vielä myöhemmin.

Että kyllä kadehdin niitä perheitä joissa yhdessä käytiin laskettelemassa ja etelässä. Vaikka olisi rakkautta, mutta ei rahaa, niin kyllä sitä tunsi olevansa "toisen luokan kansalainen".



Koulussa myös muistan että sellaisia lapsia kiusattiin, joilla oli kierrätysvaatteita, eikä mitään muoti/merkkivaatteita.



Nämä ovat varmasti toissijaisia asioita ja lapselle tekee hyvää opettaa ettei kaikkea voi saada, mutta silti se voi kirpaista lasten elämää.

Meillä ei ole omistusasuntoa (toki aikeissa on hankkia), ei käydä ulkomailla (ellei pikkuristeilyjä joskus harvoin lasketa), ei ole kalliita vaatteita tms. mutta ei meillä silti olisi varaa kolmeen lapseen. Tai olisi tietty, jos eläisimme vielä säästäväisemmin, mutta nyt jo olemme mielestäni aika säästäväisiä ja vuokra on halvimpia mahdollisia pk-seudulla. Miehen palkka on keskivertoa vähän parempi, yksi lapsi siis on ja toista harkitaan. Ei se sitä tarkoita, että jos ei halua hankkia isoa perhettä, niin silti olisi varaa elää ökyelämää tai vaatisi sellaista. Sitä pidän kuitenkin arvossa, että tarvittaessa on varaa ostaa se, mitä oikesti tarvitaan, pesukone tms. ilman kulutusluottoja.