Jakkarasta kokemuksia

Itse olen kokeillut jakkaraa, konttausasentoa, sängynpääty pystyssä ja nojasin siihen polvillaan, nämä kaikki asennot kokeilin ponnistaeassani toista lasta, joka oli iso. Lopulta hän syntyi sängyn päällä. Kolme muuta olen synnyttänyt sängyllä ja pyytämällä olen kyllä saanut ihan istuvan asennon eli selkänoja sängyssä kunnolla pystyssä ja tyynyjä selän takana ja patja on loppunut siihen takapuolen alle. Oma kokemukseni on, että siinä saa levätä supitusten välissä ja on ihan yhtä hyvä, kun vaan kunnolla levittää jalat ja uskaltaa ponnistaa kaikin voimin.



Avautumisvaiheet olen ollut pystyssä koko ajan ja ponnistusvaiheessa on jo ollut seisomista ja pystyasentoa takana ihan tarpeeksi. Ja todella sängyssäkin saa istuvan asennon.

ja sen pyynnöstä sainkin - mutta siitä valui koko ajan. Miehen oli hankala pitää kiinni ja tulosta ei syntynyt (tosin ei syntynyt muutenkaan) joten konttausasennon kautta peruspuoli-istuvaan mentiin. jakkaraa saan toivottavasti kokeilla seuraavalla kerralla uudestaan - jäi kaivelemaan tuo hankaluus. Ehkä jakkaroita on eri kokoisia?? Pienennä ihmisenä tuo jakkara saattoi olla liian iso??

Mä synnytin esikoisen kaksi kuukautta sitten jakkaralla. Mulle ainakin sopi se jakkara todella hyvin, ponnistus vaihe kesti vain 8 min, tosin tässä ei välttämättä ole sillä jakkaralla mitään tekemistä.



Samoin jakkaralla pidin siitä että mies pääsi hyvin osallistumaan siihen ponnistus vaiheeseen, oli kunnon rooli olla siinä tukena takana. Ja mulle tuli sellainen tunne että tätä tehdään tässä yhdessä, enkä vaan ponnistele yksinäni.



Toki mulla ei ole kokemusta muusta, mutta jos ja kun seuraava kerta tulee niin kyllä toiveena se jakkara ensisijaisesti on. Suosittelen ainakin kokeilemaan, suunnitelmaahan voi muuttaa mikäli se ei tunnu hyvältä.

Erityisesti tuo isän osallistuminen tuntui hyvältä. siinä voi ehkä enemmän itse vaikuttaa asentoonsa kuin sängyllä maatessa...



Ponnistussuunnan löytää helpommin, mutta toisaalta jos ponnistusvaihe pitkittyy saattaa alapäähän tulla aikaslailla turvotusta ja mustelmia. Johtuu tuosta pysty-asennosta jolloin painoa enemmän alaspäin. Näin kätilö valmennuksessa kertoi...



Itsellä tuli kyllä tuota turvotusta tuli, mutta hävisi seuraavaan päivään mennessä. ponnistus kesti n 30min.

Meinaan kohta 3:lla kierroksella taas siihen turvautua jos vaan mahdollista!



2 lastani olen siten ponnistanut, 15 min ja 5 min vaiheet, hyvin onnistui mol kerroilla vaikka oli epiduraalikin annettu. Ainut " miinus" on että sitten hetikohta vielä siirrytään sänkyyn lopputoimiin (istukka, ompelu tms), jonne sit saa lapsen, ja että siihen jakkaralle siirrytään usein vasta juuri loppuvaiheessa, jolloin liikkuminen hankalaa. Mutta en ikinä haluaisi sängylle ponnistamaan. Toiv ei tarttisi nytkään!

Kokeilin jakkaraa esikoisen synnytyksessä. Se tuntui aluksi hyvältä, ja ylipäätään pystyssä pysytteleminen helpotti vauvan laskeutumista. Loppujen lopuksi halusin kuitenkin sängylle ja sinne olisin joka tapauksessa joutunut, koska pienen vauvan sydänäänet alkoivat romahdella supistusten aikana ja tuli kiire auttaa vauva imukupilla ulos.



Tokassa synnytyksessä ponnistusvaihe viivästyi, kun vauva ei asettunut kunnolla lähtökuoppiin ja kun yritin ponnistaa, sydänäänet laskivat. Niinpä makoilin kyljelläni, koska siinä asennossa vauvan hapetus oli parhaimmillaan. Pystyyn en saanut nousta. Kokeilin kyllä, mutta taas sydänäänet laskivat, joten jakkara oli pois laskuista. Olisiko osasyynä ollut lyhyt napanuora?



Ponnistin aluksi kyljeltäni (suosittelen kokeilemaan tätäkin) ja sitten puoli-istuvassa, jalat kätilön ja kandin kylkiä vasten. En kokenut puoli-istuvaa asentoa mitenkään epämiellyttävänä. Kätilökin auttoi ponnistuksen suuntaamisessa, ja loppujen lopuksi kun vihdoin sain ponnistaa, ponnistusvaihe kesti 6 minuuttia.

Mä en ylipäätään ymmärrä, miksi jotkut pitää puoli-istuvaa asentoa niin hirveen kamalana. Esikoista synnyttäessäni mä yritin ensin ponnistaa jakkaralla, sitten seisten, miehestä tukea ottaen ja vielä jossain kummallisessa asennossa sängyn päällä (kun en supistusten välillä ehtinyt menemään puoli-istuvaan :) ).



Muissa asennoissa homma ei oikein edennyt, mutta puoli-istuva tuntui musta luonnollisimmalta. En varmaan osannut rentouttaa tarvittavia paikkoja siinä jakkaralla, tai sitten jotain muuta, mutta mulle se asento ei sopinut. Puoli-istuvassa asennossa mä tuin jalkoja kätilöiden kylkiin ja mies tuki (enemmän henkisesti) hartioista. Ei todellakaan tullut mulle mitenkään passiivinen olo siinä asennossa :D . Ihan itse sen ponnistamisen sai tehdä siinäkin.



En ollut ajatellutkaan, mutta se tosiaan on tuon puoli-istuvan asennon plussapuoli, että ei tarvitse lähteä synnytyksen jälkeen kipuamaan mihinkään, vaan saa vauvan siihen samaan paikkaan.



Niin siis tarkoitus ei myöskään ole dissata sitä jakkaraa. Joillakin se toimii hyvin. Kuten muutkin on neuvoneet, kannattaa kokeilla eri asentoja, jos ei tunnu hyvältä. Jokainen synnytys on omanlaisensa.

Mä esikoista odottaesa luin myös paljon positiivista jakkarasta, niin synnytyksessä sitten heti pyysin sitä... Mutta se ei myös ollut yhtään mun juttu! En pystynyt olee siinä sekuntia pidempää, kun sattui niin pirusti häntäluuhun! Mulla eniten synnytys (loppuvaihe) nimittäin tuntui juuri häntäluussa, joten puoli-istuva asento pehmeellä sängyllä oli kyllä paras ponnistusasento meikäläiselle :D

Esikoisen synnytin jakkaralla. Muuten ok kokemus, mutta minulla meni pystyasennon takia verta 2 litraa, sillä istukka tuli ulos heti vauvan jälkeisellä supistuksella ja verta tuli syöksymällä. Tuli kätilöille aika kiire saada vuoto tyrehtymään.



Kakkonen meni ihan perinteisesti jalat ylhäällä selällään, mutta ihan ok kokemus ja oikein hyvin sujui ja ennenkaikkea verta en menettänyt paljoa, vaikka istukka tuli taas heti vauvan jälkeen ulos.



En tiedä onko normaalia tuo istukan tuleminen heti vauvan perään, mutta näin minulla. Joten en aio tätä kolmosta pystyasennossa synnyttää.

että mikä tahansa asento on parempi, kuin puoli-istuva. Puoli-istuvassa asennossa istut oman häntäluusi päällä, eikä se voi joustaa pois vauvan tieltä. Ystävältäni murtui näin häntäluu, ja se oli kyllä hänen kolmesta synnytyksestään kamalin osa ja hitain toipua.



Itse olin suunnitellut myös kokeilevani jakkaraa, mutta useiden seikkojen seurauksena tärisin ponnistusvaiheessa niin paljon, etten voinut enää nousta pois sängystä. Kyljellään ponnistaen mentiin siis, ja se oli myös asentona ihan loistava!



Nyt toista odotellessa olen miettinyt jälleen jakkaran kokeilemista, josko nyt jalat kantaisi vähän paremmin :)

Synnytin esikoisen 3,5v. sitten jakkaralla ja aion käyttää sitä, jos mahdollista, myös huhtikuussa syntyvän kakkosen kanssa.



Nämä on tietysti ainakin osittain makuasioita, mutta itse luin etukäteen paljon synnytyksestä ja pystyasento tuntui järkevimmältä - myös ihan vaistonvaraisesti puoli-istuva tai makuuasento tuntuu jotenkin luonnottomalta. Sanoin jo synnytyslaitokselle tullessa, että haluan sitten jakkaran.



Menetin kyllä jonkin verran verta - se kai on yleisempää pystyasennossa synnyttäessä, mutta ponnistusvaihe oli nopea ja suhteellisen kivuton, joten mielestäni se oli sen arvoista. ;) Hnekilökohtaisesti otan mieluummin muutaman tikin kuin ponnistan tunnin. Mutta kuten sanottu, kannattaa kuunnella omaa kehoaan synnytystilanteessa, mikä sopii yhdelle, ei ehkä toimi kaikilla.



Tsemppiä!

Olen käynyt 7 varsinaista synnytystä läpi. 4 ensinmäistä synnytin nk puoli-istuvassa asennossa sängyllä josta mieheni sanoi sen olevan ennemmin makuulla. 5. ja 6. syntyi jakkaralla. vauvat olivat kaikista isoimmat 5kg ja n 4,5kg. viimeinen syntyi kyljellään kun kätilö halusin kokeilla vaikuttaako veren vuotoon etten ole pystyasennossa. Lopputulos oli se että minun kokemukseni mukaan, seuraavan synnytyksen vien läpi ehdottomasti jakkaralla. Kyljellään syntynyt vauva oli vain vajaa 3,5 kg ja se oli niin paljon työläänpi kuin 5 kiloinen köriläs että en edes harkitse muuta. Ainoa joka sen asian muuttaa on se että jos tämä seuraava tulokas ei suostu kääntymään oikeinpäin. Tällä hetkellä on perätilassa, ja siinä tilanteessa on suostu alatiesynnytykseen. Näyttää tulevan isomies tästäkin =)