Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon huono äiti tunteesta?
20.01.2010 |
Esikoisemme syntymän jälkeen kaikki on mennyt "pieleen" tai paremminkin se alkoi synnytyksestä. Minulta repesi kohtu synnytyksessä ja tyttö syntyi lopulta hätäsektiolla, kohtu onnistuttiin säästämään (vielä). Tyttö on voinut alusta asti hyvin, mutta minun vointini oli toista maata.
Meni viikko ja tyttö pääsi kotiin, koska minun vointini oli niin huono, etten kyennyt tyttöä hoitamaan, mies kyllä kävi tytön kanssa sairaalassa usein. Meni reilu pari viikkoa ja toipuminen sujui huonosti, oloni vaan paheni ja lopulta jouduin uudelleen leikkauspöydälle ja sillon poistettiin kohtu. Tuon jälkeen vointi on ollut kohtalainen, sairaalassa olin kuitenkin yhteensä pari kuukautta ja vieläkään en saa/pysty juuri mitään nostamaan ja olen käytännössä vuodepotilas. Syön kipulääkkeitä yhä, jotta sais edes nukuttua. Onneks nyt alkaa näyttää siltä, että kipulääkkeitä voi alkaa vähentää.
Tuntuu niin tyhmältä, että koen olevani huono äiti, vaikka minun pitäis olla kiitollinen, että olen hengissä ja että on tuollainen mies joka osaa tosi hyvin huolehtia vauvasta. Haaveilin ennen tytön syntymää imetyksestä ym. ja nyt kaikki meni toisella tavalla. Eikä tätä tilannetta auta se, että muutamat tutut meillä käydessään muistaa voivotella sitä, että tyttö saa korviketta eikä imetys onnistunut ja miten isä näyttää väsyneeltä jne. Eivät näytä tajuavan sitä pikkuseikkaa, että minä olen toipilas ja lääkäri on kieltänyt meidän tytön kanniskelun toistaiseksi.
Kommentit (14)
Esikoisen kanssa on varmasti aina epävarma ja etenkin jos taustalla on tuollaisia kokemuksia. Hassua, että vielä nyky-yhteiskunnassakin on ihmisiä, jotka eivät näe metsää puilta. Tyttösi saa tässä tilanteessa varmasti parhaan mahdollisen hoidona ja ruuan, väliäkö sillä on se korviketta vai sinun maitoasi. Erikoista, että ajatellaan, että "voi, voi kun mies on väsynyt", mutta sen sijaan väsynyt äiti on ihan ok. Itsekään en osannut nauttia esikoisestani ennenkuin hän oli lähemmäs vuoden. Nyt ajattelen, että sen aikaa kesti kasvaa äidiksi. Anna itsellesi aikaa levätä ja parantua kaikessa rauhassa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä tyttösi syö, äidinmaitoa vai korviketta! Siunausta perheellenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli alku hankala ja minulla vastaavia ajatuksia mm. imetyksen onnistumatttomuuden suhteen, mutta kun aikaa kului ja lapsi kasvoi, tuollaiset ajatukset painuivat taka-alalle. Sitä huomasi, että hyvinhän meillä menee kaikista huolimatta ja riitän äitinä mainiosti. Meillä ainakin suhde on nyt hyvin lämmin ja läheinen ja lapsella turvallinen kiintymyssuhde, vaikka kaikki ei alussa mennytkään ihan oppikirjojen mukaan.
Voimia sinulle ja hyviä hetkiä koko perheelle!
äitiyteen viittavaa!!!
sulla oli todella huono alku, ja hei kuule on niiiiiiiiiin monta mammaa ketkä ei omasta tahdosta imetä, ja nyky korvekkeet on todella hyviä! höpön höpö, noi sun kaverit on ihan pihalla!
voimia nyt ja nyt sit rupee sujumaan kaikki paremmin kunhan paranet!
eihän se sun syys ole että näin kävi! ihanaa että kummatkin olette kunnossa, tai sä alat olla =) voimia ja olet ihana ja paras äiti! ja sano myös miehellesi että se on ihan paras isi!
Esikoisen kanssa on varmasti aina epävarma ja etenkin jos taustalla on tuollaisia kokemuksia. Hassua, että vielä nyky-yhteiskunnassakin on ihmisiä, jotka eivät näe metsää puilta. Tyttösi saa tässä tilanteessa varmasti parhaan mahdollisen hoidona ja ruuan, väliäkö sillä on se korviketta vai sinun maitoasi. Erikoista, että ajatellaan, että "voi, voi kun mies on väsynyt", mutta sen sijaan väsynyt äiti on ihan ok. Itsekään en osannut nauttia esikoisestani ennenkuin hän oli lähemmäs vuoden. Nyt ajattelen, että sen aikaa kesti kasvaa äidiksi. Anna itsellesi aikaa levätä ja parantua kaikessa rauhassa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä tyttösi syö, äidinmaitoa vai korviketta! Siunausta perheellenne!
Ihan niinkuin teille tulisi valtaisat määrät lapsia vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli semmonen mieleen (älä suutu) mutta voisiko takana olla se että vaikka SINUT on leikattu ja krsittu kasaan ja voit huonosti niin suku näkee sen miehen väsymyksen?
Jos sinulla nyt on lääkitys joka puree ja saat makoilla kotona (mikä on parasta mitä saat) niin se kuitenkin jäytää sua kun huomio menee miehelle?
Koska vieraathan nimenomaan kommentoi MIEHEN väsymystä, ei suinkaan syytä sinua huonosta äitiydestä. Ei tuo kuulu äitiyteen että on leikattu.
Imetyksestä en osaa sanoa mitään, saisiko sen silti onnistumaan?
Mutta se on silti epäoleellista. Käsittääkseni teillä jo parin kuukauden ikänen lapsi, joten kohta alkaa suku ihmettelemään joko syö kiinteitä.
Mitä jos ottaisit noi miehen väsymyksen ihmettelijät sinänsä tosissaan, että mies nyt hoitaa vauvaa, myös sinua siinä sivussa ja se SAA väsyttää.
Ehkä sinua ei vaan huomioda mielestäsi riittävästi?
Tää oli vaan tällänen eri näkökulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Värvää miehesi vääntämään tutuille rautalangasta että synnytys oli rankka ja sinä olet edelleen toipilas, ja että tässä tilanteessa heidän on ymmärrettävä olla töräyttelemättä tuollaisia kommentteja imetyksestä ja ISÄN väsymyksestä (hohhoijaa, miten se onkin kamalaa jos myös isä joutuu vauvan kanssa vähän venymään eikä pelkästään äiti...). Sekään ei olisi mitenkään ennennäkemätöntä jos miehesi pyytäisi noita kovin kriittisiä vieraita olemaan tulematta kyläilemään ennen kuin sinä olet toipunut.
Sinun äitiydessäsi ei ole mitään vikaa ja varmasti tiedät sen itsekin, yrität vain pitää sen mielessä.
"eihän sua haittaa et mä kaikessa ystävällisyydessä vähättelen sua- vaik mä sanonki et kaikki vika on sussa niin en mä mitään pahaa sillä tarkoita"- juu niinhän se kannattaa tehdä lapsivuoteessa olevalle, surkeasta olosta kärsivälle äidille:(((
Tänäkin päivänä liian moni nainen on SOVINISTI, jonka filosofia on se että naisen on kestettävä, nainen ei saa olla olemassa, ei saa valittaa- on oltava täydellinen ja huomaamaton ja vaiettava herransa edessä:( Ja sitten se MIES- oh mikä uhri ja sankari ja kaikkee.
Ap sun tuttavat on empatiakyvyttömiä hölmöjä!
Kuten myös tuo 9.
Sekä itsestäni että muista olen tehnyt sen havainnon että ihan tavallinenkin äitiys ilman ongelmia koituu sitä enemmän lapsen parhaaksi, mitä enemmän äiti saa tukea ja myötätuntoa. KUn äidillä on hyvä olla ja hän tuntee olevansa tärkeä, turvassa ja tulevansa ymmärretyksi- jopa hiukan hoivatuksi- sen paremmin hän jaksaa olla lapselleen läsnä. Tämä on ihan biologinen juttukin. Ja primitiivisissä kulttuureissa läsnä edelleen; tuore äiti on "pyhässä tilassa" ja yhteisö suojelee ja hoivaa häntä, jotta hän voi keskittyä turvallisesti vastasyntyneen hoitoon. No toista se on täällä tehokkaassa & tunnevammaisessa "sivistysmaassa".
Ap mitä tulee äitiyteesi,on luonnollista tuntea olonsa surkeaksi; sulla on ollut joku kuva siitä millaista hyvä äitiys on, ja tapahtui onnettomuus, joka riisti sulta tuon kuvan toteutumismahikset. Olet siis pettynyt haavoittuvassa ja hienossa asiassa- ja se surettaa. Unohda kaikki imetys-sun muut paineet- tärkeintä on oikeasti se että ootte elossa- ja aika parantaa varmasti kaiken- saat tuhansia onnistumisen kokemuksia, mikäli et jää suremaan menetettyjä ensihetkiä. Vauva on ihmeellinen ja ainutlaatuinen vielä pitkään.
Jos olisin sä, räytyisin ihan kunnolla, surisin sydämeni pohjasta sitä että jouduin luopumaan siitä unelmaäitiydestä (minäkin jouduin, koska mun lapsi oli sairas) kun olet surrut tarpeeksi- alat toipua, ja saat kiinni siitä hyvästä mitä on. Muista myös että olet erittäin herkässä tilassa ja hormoonitkin tekevät sun mielialoille ihan uusia asioita. Ja jos et olis kokenut mitä koit- ahdistuisit nyt ehkä jostain muusta "huonoudesta" Idyllinen äitiys on pääasiassa lehtien luoma illuusio- varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Pahinta mitä on, on vähätellä omaa suruaan. Sulla on täysi oikeus tuntea olosi surkeaksi. Ja hyvin onnellista on jos on joku joka siinä surussa lohduttaa. Vuoden päästä et edes muista koko asiaa, ja sulla on mitä ihanin pallero! Mun ystäväpiirissä on mennyt noin fifty-fifty sen suhteen onko äitiys alkanut ihanasti vai kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monta pikku tekijää. Ensinnäkin pitkä sairaalassa oloni ja se, etten ole vielä juurikaan kyennyt vauvasta huolehtimaan ja kaikki on miehen harteilla. Ahdistaa kun näen itsekin, että mies on väsynyt, mutten voi auttaa. Tyttö itkee monesti yöt ja on itkemättä vaan sylissä kun kävelee ja päivällä nukkuu sen verran, että jaksaa yön taas itkeä. Tyttöä on käytetty kahdella lastenlääkärillä ja refluksi todettiin tytöllä olevan ja lääkitys on auttanut itkuihin, mutta yhä itkee yöt, aiemmin itki päivälläkin. Lääkärin mukaan, tämä on vain koliikkia.
Ja sit vielä imetyksen epäonnistuminen ja tuttujen kommentit. Esim. kun mainitsevat isän väsymyksestä, niin se tulee syyttävästi ja rivien välistä voi lukea, että ajattelevat, että voisin auttaa miestä edes vähän vauvan hoidossa. Auttaisinkin, ellei ois nostelukieltoa.
Meidän tyttö on kohta 3kk ikäinen.
AP
Mulle tuli semmonen mieleen (älä suutu) mutta voisiko takana olla se että vaikka SINUT on leikattu ja krsittu kasaan ja voit huonosti niin suku näkee sen miehen väsymyksen?
Jos sinulla nyt on lääkitys joka puree ja saat makoilla kotona (mikä on parasta mitä saat) niin se kuitenkin jäytää sua kun huomio menee miehelle?
Koska vieraathan nimenomaan kommentoi MIEHEN väsymystä, ei suinkaan syytä sinua huonosta äitiydestä. Ei tuo kuulu äitiyteen että on leikattu.Imetyksestä en osaa sanoa mitään, saisiko sen silti onnistumaan?
Mutta se on silti epäoleellista. Käsittääkseni teillä jo parin kuukauden ikänen lapsi, joten kohta alkaa suku ihmettelemään joko syö kiinteitä.Mitä jos ottaisit noi miehen väsymyksen ihmettelijät sinänsä tosissaan, että mies nyt hoitaa vauvaa, myös sinua siinä sivussa ja se SAA väsyttää.
Ehkä sinua ei vaan huomioda mielestäsi riittävästi?Tää oli vaan tällänen eri näkökulma.
"eihän sua haittaa et mä kaikessa ystävällisyydessä vähättelen sua- vaik mä sanonki et kaikki vika on sussa niin en mä mitään pahaa sillä tarkoita"- juu niinhän se kannattaa tehdä lapsivuoteessa olevalle, surkeasta olosta kärsivälle äidille:(((
Tänäkin päivänä liian moni nainen on SOVINISTI, jonka filosofia on se että naisen on kestettävä, nainen ei saa olla olemassa, ei saa valittaa- on oltava täydellinen ja huomaamaton ja vaiettava herransa edessä:( Ja sitten se MIES- oh mikä uhri ja sankari ja kaikkee.
Ap sun tuttavat on empatiakyvyttömiä hölmöjä!
Kuten myös tuo 9.
Sekä itsestäni että muista olen tehnyt sen havainnon että ihan tavallinenkin äitiys ilman ongelmia koituu sitä enemmän lapsen parhaaksi, mitä enemmän äiti saa tukea ja myötätuntoa. KUn äidillä on hyvä olla ja hän tuntee olevansa tärkeä, turvassa ja tulevansa ymmärretyksi- jopa hiukan hoivatuksi- sen paremmin hän jaksaa olla lapselleen läsnä. Tämä on ihan biologinen juttukin. Ja primitiivisissä kulttuureissa läsnä edelleen; tuore äiti on "pyhässä tilassa" ja yhteisö suojelee ja hoivaa häntä, jotta hän voi keskittyä turvallisesti vastasyntyneen hoitoon. No toista se on täällä tehokkaassa & tunnevammaisessa "sivistysmaassa".
Ap mitä tulee äitiyteesi,on luonnollista tuntea olonsa surkeaksi; sulla on ollut joku kuva siitä millaista hyvä äitiys on, ja tapahtui onnettomuus, joka riisti sulta tuon kuvan toteutumismahikset. Olet siis pettynyt haavoittuvassa ja hienossa asiassa- ja se surettaa. Unohda kaikki imetys-sun muut paineet- tärkeintä on oikeasti se että ootte elossa- ja aika parantaa varmasti kaiken- saat tuhansia onnistumisen kokemuksia, mikäli et jää suremaan menetettyjä ensihetkiä. Vauva on ihmeellinen ja ainutlaatuinen vielä pitkään.
Jos olisin sä, räytyisin ihan kunnolla, surisin sydämeni pohjasta sitä että jouduin luopumaan siitä unelmaäitiydestä (minäkin jouduin, koska mun lapsi oli sairas) kun olet surrut tarpeeksi- alat toipua, ja saat kiinni siitä hyvästä mitä on. Muista myös että olet erittäin herkässä tilassa ja hormoonitkin tekevät sun mielialoille ihan uusia asioita. Ja jos et olis kokenut mitä koit- ahdistuisit nyt ehkä jostain muusta "huonoudesta" Idyllinen äitiys on pääasiassa lehtien luoma illuusio- varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Pahinta mitä on, on vähätellä omaa suruaan. Sulla on täysi oikeus tuntea olosi surkeaksi. Ja hyvin onnellista on jos on joku joka siinä surussa lohduttaa. Vuoden päästä et edes muista koko asiaa, ja sulla on mitä ihanin pallero! Mun ystäväpiirissä on mennyt noin fifty-fifty sen suhteen onko äitiys alkanut ihanasti vai kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että synnytys oli rankka ja sinä olet edelleen toipilas, ja että tässä tilanteessa heidän on ymmärrettävä olla töräyttelemättä tuollaisia kommentteja imetyksestä ja ISÄN väsymyksestä (hohhoijaa, miten se onkin kamalaa jos myös isä joutuu vauvan kanssa vähän venymään eikä pelkästään äiti...). Sekään ei olisi mitenkään ennennäkemätöntä jos miehesi pyytäisi noita kovin kriittisiä vieraita olemaan tulematta kyläilemään ennen kuin sinä olet toipunut.
Sinun äitiydessäsi ei ole mitään vikaa ja varmasti tiedät sen itsekin, yrität vain pitää sen mielessä.
Ihan niinkuin teille tulisi valtaisat määrät lapsia vielä lisää.
sen jälkeen. Ja mikäli osasit lukea ja ymmärsit lukemasi niin ap ei ainakaan raskaaksi enää voi tulla. Adoptio toki on mahdollinen.
Voimia ja jaksamista sulle!
Mulle alkoi kasvaa synnytyksen jälkeen mielentön patti huuleen, sellainen ihmeelinen uloke, enkä sen vuoksi pystynyt pusuttelemaan pientä vauvaani tai oikeastaan laittaamaan päätäni lainkaan lähelle vauvaa koska vauva olisi voinut repäistä tuota "luomea". Tunsin olevani todella huono äiti ja kaipasin läheisyyttä vauvan kanssa. Minulla ei myöskään imetys onnistunut ja se tuntui kannustamisesta huolimatta pahalta.
Ei tuossa vaiheessa auta kuin kuunnella itseään ja luvata että kun asiat on paremmin niin asiat on toisellela tavalla. Niin kuin minä lupasin vauvalle että annan tuhat pusua päivässä kun pääsen patista eroon.
Äläkä niistä tutuista välitä, ne puhuu vaan kun jotain on sanottava, eivät siis osaa olla hiljaa. Nauti nyt vauvasta niin paljon kuin pystyt ja muista että tilanne tulee muuttumaan.