Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joiden lapsi on huostaanotettu?
20.01.2010 |
Oma lapsi on 15-vuotias, omien toilailujen takia huostaanotettu nuori. Helpotti kun päätös tehtiin, mutta ikävä on välillä ihan mielettömän kova :(
Eikä tietookaan milloin pääsee kotiin taas asumaan vai pääseekö enää koskaan?
Kommentit (64)
Ai että omistusasunto takaa lapsille parhaan kasvuympäristön? Salli mun nauraa! Isän asema suomalaisissa huoltajuusriidoissa on niin käsittämättömän heikko, että jos lapset tosiaan jossakin tapauksessa on määrätty isälleen, täytyy siihen olla todella painavat perusteet. Sinussa ei siis taida äitinä olla mitään hurraamista, vaikka kuinka asustelisit siinä omistusasunnossasi. Olet vain elävä esimerkki siitä, että vastuunalaiseen opettajan ammattiinkin kelpaa kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan töihin ja antakaa yhteiskunnan kasvattaa lapsenne, niin niistä kasvaa niitä "kunnollisia" kansalaisia...
Itse olen kotona ollut kohta 20v...ja neljä murkkuikäistä lasta on kasvatettu ja ihan ilman ongelmia...joten moittikaa vaan vielä meitä kotiäitejä kun olemme luusereita ja miehen palkalla eläjiä....
Mun veljeni on narkkari vaikka äitimme hoiti meidät kotona. Mites se onkaan mahdollista? Hyvä äiti hänkin oli ja on. Ja mites paljon vankiloissakin on niitä kotiäitien kasvattamia miehiä? Miten sekään on mahdollista? Mä en usko, että kotiäidit ovat välttämättä yhtään sen parempia ja jämäkämpiä kasvattajia kuin työssäkäyvätkään. Melkein ovat useimmin ns nössöjä periksiantajia, jolloin rajat katoavat lapsilta viimeistään teini-iässä. Elämänhallinnan taidot ovat kokonaisuudessaan paremmalla tolalla työssäkäyvillä.
Nyt tosin jo purettu huostaanotto ja teini asuu kotona. Kyseessä oli juuri ap:een tyttären tapainen nuori. Oli läheisessä perhetukikeskuksessa n. 4 kuukautta ja sitten pääsi kotiin.
Oma pienuus valkeni mullekin ton huostaanoton aikana. Mä olin myös aina aikaisemmin kuvitellut että kaikki huostaanotetut lapset on vähintään alkoholistien lapsia ja tulee kurjista kotioloista. Nyt tiedän että näin ei suinkaan aina ole.
Samaan aikaan toisen kaverin lapsella oli samanlaisia juttuja mutta sitä ei koskaan otettu huostaan eikä ollut edes mitään tukitoimia. Joten sen johtopäätöksen vedin että eri kaupungeissa toimitaan eri tavoin.
No, nyt tällä hetkellä tilanne on se että se joka joskus huostaanotettin, pärjää hyvin koulussa ja muutkin asiat sujuu. Se taas joka sai asua kotona ja jatkaa rymyämistään, on vailla opiskelupaikkaa, ei käy töissä. Rikoksia on tehnyt ja äiti on niistä joutunut maksamaan. Päivät nukkuu ja yöt valvoo ajellen kavereiden kanssa mopolla tai istuen kaverin auton kyydissä.
Ei vaikuta kauhean hyvältä.
Minut on huostaanotettu juurikin 15-vuotiaana ja samoista syistä kuin lapsesi.
Asuin lastenkodissa 3 vuotta ja täysi-ikäisenä muutin omaan kämppään.
Asustin sen aikaa siellä kunnes kävin koulut loppuun ja muutin takaisin samalle paikkakunnalle missä asuin huostaanottoa ennen.
Mieheni lapsi joutui pois kotoota, koska lintsasi koulusta ja vanhemmat eivät saaneet lasta kuriin.
Meidän kuopus on ollut aina tulisieluinen ja nyt kohta 6v.
Aina kaverit mielessä ja palkitaan hyvästä käytöksestä.
Olen miehelle sanonut, että haluan lapseni tuovan kaverit meille nyt ja jatkossa, että vahtiminen sujuu.
Vääränlaiset kaverit altistaa ongelmille ja teinit ei saisi luuhata porukoissa iltamyöhään.
Muuttaminen voisi olla yksi vaihtoehto, sillä vanhat kaverit jäisi pois kuvioista.
Mikäli perheessä muitakin lapsia, niin muuttaminen ei ole aina hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut mielenkiinnolla näitä viestejä. Kirjoitan parhaillani gradua opiskelijakaverini kanssa juuri selviytyjistä. Tarvitsemme siihen joitain henkilöitä vielä, joiden on kerrottava oma selviytymitarinansa. Ehtona siis on, että henkilöllä on lastensuojelutausta, ja on yli 25 vuotias ja kokee itsensä selviytyjäksi. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, niin ota yhteyttä minuun osoitteeseen pcrang@utu.fi, niin saat sieltä tarkemmat ohjeet. Yksityisyys suojataan, ja meidän ei tarvitse edes tietää sinun nimeä tai osoitetta. Kiitos jo etukäteen.
lapsi otetaan pakkotoimin huostaan on kyllä rikollisuutta hipovaa toimintaa. Esim. masennuksesta kärsivä nuori tarvitsee hoitoa, ei sossun pakkotoimia. Hoitoa tarvitsevan nuoren huostaanotto on lapsen/nuoren ihmisoikeuksia loukkaava teko. Toivon että joillakin vanhemmalla olisi rohkeutta antaa näille sossun tantoille mitä he ansaitsevat, pitäisi olla mahdollista viedä näitä tapauksia ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta onko enään olemassa tahoja jotka auttavat perheitä näissä asioissa? Huostaanotothan ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti kun kunnille annettiin mahdollisuus paikkailla talouttaan huostaanottojen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokenus kahdesta eri osastohoidosta. Hesperiassa nuoren vointi alkoi kohentua selvästi, hoitohenkilökunta oli nuorta kohtaan empaattinen ja rohkaisi harrastuksiinsa jne. Saattelivat ihan bussipysäkille jne.
Toinen osasto oli auroorassa ja paikka aivan kauhea. Nuoren kunto romahti pahasti. "Hoito" oli kiristystä ja alistamista ns. väsytystekniikka. Vointi koheni kun pääsi sieltä pois.
Tuo aurooran osasto sopii mielestäni nuorelle jolta puuttuu kotona rajat, kuri, turva. Mielenterveys nuorelle todella väärä paikka.Onneksi uloskirjoittivat nuoren koska eivät saaneet kontaktia, oli turha siellä pitää. Näitä paikkoja vaan ei ole rajattomasti. Pitkät jonot.
Samaa mieltä siis edellisen kirjoittajan kanssa
Minkälainen lapsenne on ollut pienenä? Tasainen ja rauhallinen, vai tulisieluinen jo silloin?
Erittäin tulisieluisen lapsen äiti täällä hirvittelee jo tulevaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on joku erityisen kova uhmakausi taas päällä ja mietin jo, että ei kai vaan hänellekin käy noin.
Minkälainen lapsenne on ollut pienenä? Tasainen ja rauhallinen, vai tulisieluinen jo silloin?
Erittäin tulisieluisen lapsen äiti täällä hirvittelee jo tulevaa...
vaan töihin ja antakaa yhteiskunnan kasvattaa lapsenne, niin niistä kasvaa niitä "kunnollisia" kansalaisia...
Itse olen kotona ollut kohta 20v...ja neljä murkkuikäistä lasta on kasvatettu ja ihan ilman ongelmia...joten moittikaa vaan vielä meitä kotiäitejä kun olemme luusereita ja miehen palkalla eläjiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan töihin ja antakaa yhteiskunnan kasvattaa lapsenne, niin niistä kasvaa niitä "kunnollisia" kansalaisia... Itse olen kotona ollut kohta 20v...ja neljä murkkuikäistä lasta on kasvatettu ja ihan ilman ongelmia...joten moittikaa vaan vielä meitä kotiäitejä kun olemme luusereita ja miehen palkalla eläjiä....
se perheen tulisielu. Siis todella aivan pienestä asti selkeästi poikennut muista lapsista tulisieluisuudellaan, ja mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän on taistellut rajoja ja sääntöjä vastaan. Murkkuiässä tilanne meni sitten siihen, että ne rajat pitää väkisin asettaa, kun ei normaalit säännöt koulussa ja kotona pitele teiniä vaan niitä vastaan pitää kapinoida normaalia rajummin.
Nyt on joku erityisen kova uhmakausi taas päällä ja mietin jo, että ei kai vaan hänellekin käy noin.
Minkälainen lapsenne on ollut pienenä? Tasainen ja rauhallinen, vai tulisieluinen jo silloin? Erittäin tulisieluisen lapsen äiti täällä hirvittelee jo tulevaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mun mielestä mikään paras ratkaisu. Itse asuin nuoruuteni lastenkodissa ja paljon oli lapsia ja nuoria jotka huostaanotettu juuri päihteiden käytön ja rikosten takia.
Ei se mihinkään muuttunut huostaanoton jälkeen,kaveripiiri vain vaihtui ja kun talo täynnä samanlaisia nuoria (rikoksia,huumeita,viinaa) niin vielä pahemmaksi meni touhu.
Yksikään näistä nuorista ei vielä tänä päivänäkään elä normaalia elämää,vaan sillä samalla tiellä.. Muutama heistä kuollut huumeiden takia.
Itsekin olin hetken mukana näissä touhuissa,onneksi sain lapsen ja pääsin kiinni normaaliin elämään.
vaan töihin ja antakaa yhteiskunnan kasvattaa lapsenne, niin niistä kasvaa niitä "kunnollisia" kansalaisia... Itse olen kotona ollut kohta 20v...ja neljä murkkuikäistä lasta on kasvatettu ja ihan ilman ongelmia...joten moittikaa vaan vielä meitä kotiäitejä kun olemme luusereita ja miehen palkalla eläjiä....
Huomaa kyllä että itsellesi ei nuo sivistys ja sosiaaliset taidot ole päässeet karttumaan, ehkäpä juuri tuosta kotona nyhjäämisestä ja vähäisten sosiaalisten ja ammatillisten haasteiden puuttumisesta johtuen.
Jos tutustuisit yhtään sosiaalipuolen tilastoihin ja erityyppisiin julkaisuihin, huomaisit etteivät lasten ja nuorten käytöshäiriöt ym. ongelmat millään lailla korreloi vanhempien työssäkäymiseen. Itseasiassa hyvin suuri ryhmä ovat juuri työelämän ulkopuolella olevien vanhempien lapset, mutta toki yhtälailla urallaan hyvin menestyvien sekä myös aivan tavallisen keskivertojen, työssäkäyvien keskiluokkaisten lapset. Ja samoin tapaukset joissa toinen vanhemmista (usein äiti) on tehnyt tietoisen valinnan jäädä työelämän ulkopuolelle.
Huolestumiseni lähinnä herättää tuo, että mahdatkohan kasvattaa lapsistasi yhtä suppeakatseisia kuin itse olet? Varhaisen vuorovaikutuksen ja sosiaalisten taitojen kehittymisen merkitys on kuitenkin yllättävän suuri myöhemmässä elämässä.
Anoreksia? Silloin huostaanotto ei kyllä ole oikea ratkaisu, vaan sairaala.
tytöllä kans huostaanotto uhka päällä. Kiltti ja tunnollinen, mutta ei syö
ne otetaan huostaan koska se on edellytys paikalle monissa noissa hoitolaitoksissa ja koska se on yksi tapa, jolla nuori voidaan pitää siellä (väkisin) myös siinä vaiheessa kun anorektikko yrittää karata hoidosta tai lenkille tai oksentamaan (ne yrittävät melkein kaikki) ja huijaa ja manipuloi ja syyllistää vanhempansa auttamaan siinä (ne tekevät senkin ja ovat siinä pirun hyviä ja mitä parempia ja rakastavampia vanhemmat ovat vanhempina niin sitä isommat aseet sillä sekaisin olevalla nuorella mainpulointinsa on).
ei mun mielestä mikään paras ratkaisu. Itse asuin nuoruuteni lastenkodissa ja paljon oli lapsia ja nuoria jotka huostaanotettu juuri päihteiden käytön ja rikosten takia. Ei se mihinkään muuttunut huostaanoton jälkeen,kaveripiiri vain vaihtui ja kun talo täynnä samanlaisia nuoria (rikoksia,huumeita,viinaa) niin vielä pahemmaksi meni touhu. Yksikään näistä nuorista ei vielä tänä päivänäkään elä normaalia elämää,vaan sillä samalla tiellä.. Muutama heistä kuollut huumeiden takia. Itsekin olin hetken mukana näissä touhuissa,onneksi sain lapsen ja pääsin kiinni normaaliin elämään.
Meillä suurin osa nuorista pääsi kotiin pysäytyksen jälkeen, oli niitä jotka tuli takaisin mutta osa jäi ja pystyi asumaan jatkossa pysyvästi kotona.
Suurin osa niistä nuorista jotka pystyivät muuttamaan kotiin oliva niitä joiden esim. päihteidenkäyttöön oli puuttu heti ja vanhemmat tekivät yhteistyötä meidän ja oman lapsensa kanssa paljon asioiden parantamiseksi. Sitten oli se osa joiden vanhemmat koki että heidän nuoren asioihin ei pidä puuttua ja olivat koko systeemiä ja keinoja vastaan, eivät pyrkineet tekemään yhteistyötä meidän kanssa. Yleensä näiden nuorten vanhemmat olivat tietoisia lastensa päihteidenkäytöstä, mutta pitivät sitä ihan normaalina asiana.
kun on 20 vuotta kotona, nin sellainen sydämensivistys jää kehittymättä?
Mitenhän on lasten empatiakyvyn laita, kun äidillä ei sitä ainakaan ole. Ongelmat eivät aina välttämättä ole lapsissa tai ilmene lasten kautta. Tiedän parikin kaveria, jotka olivat kotona niin peloissa ja kovan kurin alla, että muualla hölmöilivät senkin edestä kun kotona piti olla kusisukassa.
Ja väitätkö, että vain kotikasvatuksessa olleet ihmiset ovat tasapainoisia ja kaikki muut ovat häirikköjä ha huostaaontettuja?
Viestisi vain kertoo kuinka sinunkin olisi ihan hyvä käydä vähän sivistyttämässä itseäsi.
vaan töihin ja antakaa yhteiskunnan kasvattaa lapsenne, niin niistä kasvaa niitä "kunnollisia" kansalaisia... Itse olen kotona ollut kohta 20v...ja neljä murkkuikäistä lasta on kasvatettu ja ihan ilman ongelmia...joten moittikaa vaan vielä meitä kotiäitejä kun olemme luusereita ja miehen palkalla eläjiä....
lapsi oli vauvasta asti arka. Suorastaan pelkäsi ihmisiä. Oli erittäin valikoiva myöhemmin ala-asteella kaverien suhteen. Lapsi ei oikeastaan kiukutellut tai ollut tottelematon mutta oli todella kova vänkäämään ja uhmakas. Ylä-asteella sit hankkiutu riitoihin lähes joka opettajan kanssa. Johtui arkuudesta ja ei ollut muuta konstia kestää koulumaailmaa. Hyvin usein soitteli seiskaluokalta koulusta minulle, oli vaatenaulakoilla eikä uskalatanut mennä luokkaan jne.Eli pelkäsi ihmisiä.
Masennus ilmeni sitten todella pahana uhmakkuutena ja erakoitumisena. Päiväkaudet istui pipo päässä. ei peseytynyt tai tehnyt mitään. Sulkeutui saunaan jne. Jotain yritti hänelle puhua niin kauhea huuto kaikui koko talossa.
Tuolloin alkoi käyttäytyä välillä agressiivisesti isää kohtaan.
Uhmaikä lapsella meni ohi ihan kun sitä ei olis ollutkaan.
Lääkärit, psykiatrit, terapeutit eivät saaneet mitään kontaktia lapseen, hän oli täysin hiljaa. Välillä jopa nurkassa istui lattialla palavereissa.
Meillä on ollut erittäin vaikeaa, jaksaminen on viety äärirajoille ja ylikin. On todella hienoa nyt, et elämä helpottanut. Eiköhän tuo suorita opiskelutkin vielä loppuun kun sen aika. Tyttö nyt 17v.
Siinä meidän perheen ongelmien ja tytön kuvaus. Eli ei ollut rasavilli ja vilkas pienenä.
Minulla on kuudesluokkalainen poika, joka ajautui kesälomallaan väärään ja hiukan itseään vnahempaan porukkaan ja siitä saakka on käyty vääntöä säännöistä ja rajoista :/ Lapsi on sosiaalinen ja lähtee herkästi mukaan jos joku jotain ehdottaa.
Olen ollut itse jo yhteydessä perheneuvolaan saadakseni neuvoja eri tilanteissa toimimiseen, lisäksi olemme pitäneet palaveria opettajan ja kuraattorin kanssa. Koulusta lintsaamista ei ole onneksi ollut mutta harrastukset meinaavat jo jäädä.
Itse olen koettanut saada yhteyden kavereiden vanhempiin ja viedä lastani kavereineen mieluisiin puuhiin esim uimaan, skeittaamaan jne jotta olisi "poissa pahanteosta". Lisäksi puhutaan, puhutaan ja puhutaan lisää....
Saa nähdä kuinka tässä käy, vahvalla tempperamentillä ja herkkyydellä varustettu lapsi tuntuu olevan todella haaste vanhemmille näin teini-iän kynnyksellä/sen aikana.