Kumman valitsen aviomiehen vai rakastajan? Ajatuksia tilanteestani?

Okei, tätä valintaa ei tehdä huutoäänestyksellä, mutta silti kuulisin mielelläni riippumattomia mielipiteitä tilanteestani. Oikeastaan se pelkistyy otsikossa mainituksia valinnaksi, vaikka noin kirjoitettuna näyttää aika karsealta.



Minulla ja miehellä takana reilut 10 vuotta kestänyt suhde. Tänä aikana on käyty läpi paljon rankkoja asioita. Mieheen rakastuin aikoinaan päättömästi ja hynttyyt löin hänen kanssaan yhteen vastoin järjenääntä. Ja on ollut pahempaa kuin pelkäsin, jos sitten parempaakin kuin toivoin. Lapsiakin on ja ovat vielä alle kouluikäisiä, esikoinen eskarissa ja pienimmän kanssa olen vielä vanhempainvapaalla.



Mies on vaikea. Taustalla hyvin väkivaltainen lapsuus ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Asiat tulivat pintaan avioliittomme aölkuaikoina ja hän on käynyt terapiassa. Diagnoosina PTSD, mutta oikeastaan oirhetii vähemmän kuin voisi kuvitella. On jossain määrin ahdistunut, työnarkomaani ja perfektionisti ja suhtautuu elämään suorittamisena ja hänellä on hyvin alhainen omanarvontunto. Kaikesta huolimatta toimintakyvyssä ei ole moittimista. Hyvä isä, tekee varmaankin enemmän kotitöitä kuin minä, työssään loistava. Puolisona välillä hankala ja äärettömän ärsyttävä (lähinnä perfektionismin ja pedanttiuden vuoksi), mutta osaa olla myös huomioonottava ja suloinenkin. Erittäin suojeleva minua ja lapsia kohtaan ja hänelle on hyvin vaikea avautua tunteistaan yms. Hänellä on suhteemme aikana ollut pari yhdenyönjuttua, jotka on itse tunnustanut ja jotka olen antanut anteeksi. Viime vuodet on ollut uskollinen. Viimeisin pettäminen oli jonkinlaisen kertneen ahdistuksen huipentuma.



Toisen lapsen jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja siitä toivuin hitaasti. Tälle lapselle isä on edelleen minua läheisempi, koska vauva-aikana hän jäi lähes täysin miehen hoidettavaksi. Palattuani tämän lapsen jälkeen töihin, tapasin tämän rakastajani. Aluksi se varmaan oli kai lähinnä jonkinlaista oman viehätysvoimani testausta ja halua johonkin omaan rankan kotonaolon jälkeen, mutta hän on aivan loistotyyppi. Minulla oli sinkkuaikoina pitkä lista vaatimuksia sopivalle miehelle, aviomieheni täyttää niistä pari, tämä rakastajani lähes kaikki. Hänkin oli perheellinen, mutta emme silti pystyneet lopettamaan suhdetta aikoihin. lopetin sen viime keväänä, kun olin raskaana, mutta nyt olemme vaihdelleet taas meilejä ja tapasimmekin pari kertaa. Mitään ei tapahtunut, mutta hänen vaimonsa sai tietää ja kertoi myös minun miehelleni. he ovat eroamassa, minun mieheni olisi valmis vielä yrittämään kanssani. Rakastajani haluaisi, että muuttaisimme yhteen.



Molemmissa miehissä on puolensa. Aviomieheni on tietysti lasteni isä ja hän on ehkä kuitenkin se suuri rakkauteni, jos sellaista nyt sitten on olemassa. Mutta hänen kanssaan on kaikki vain niin vaikeaa ja kipeää. Rakastaja on hauska, kiva ja hänen kanssaan on kaikki helppoa ja mukavaa ja hän on luotettava.



Seksistä tässä ei ole kyse. Se on itse asiassa parempaa mieheni kanssa, mutta oikein ok rakastajankin kanssa.



Mieheni sai tietää tästä toisesta viime viikolla ja olen nyt vanhempieni luona miettimässä asioitani. Niin omituista kuin se onkin, niin jotenkin asiat tuntuvat menneen väärinpäin. Jotenkin sen pitäisi olla niin, että aviomieheni olisi rakastajani ja rakastajani aviomieheni, silloin valinta olisikin helppo, mutta kun ei ole. Enpä olisi ikinä uskonut, että tällaisesta sotkusta itseni löydän.