Virikelasten äideistä mä olen ihan kuningatar :)

Ei se elämä ja ura lopu, vaikka kotona olisikin virikeäitinä. Niillä vasta on aikaa kouluttautua ja hankkia suhteita.



Itse olen viettänyt kotiäiti vuosia ja heti löytyi hommia, kun edes vihjasin haluavani takaisin työelämään. Ihan uudelta alalta....unelmatyö.



Eläkettä kerätään itse kotonaolo vuosilta. Mitenkä mahtaa käydä eläkkeiden Suomessa? Ei hyvältä naytä, kun luin taas Suomen uutisia.

Ukko pettää ja jättää mitäs sitten - taitaa tulla poru.

Ukko pettää ja jättää mitäs sitten - taitaa tulla poru.

ei muualla. Naisen asema on paljon paremmin turvattu esim. USA:ssa.

Elämässähän tosiaan voi sattua mitä vain, kuten ukko pettää ja minä en saa enää järkevää työtä elättääkseni itseni. Tai sitten sairastun ja kuolen nelikymppisenä. Tai mies kuolee. Ym.

Mutta tässä ratkaisussa, jonka me olemme tehneet, niin on myös se pointti, että me elämme tässä ja nyt. Haluamme NYT elää sellaista elämää, jossa olemme kaikki onnellisia ja tyytyväisiä. Ei sitten, kun olemme eläkkeellä ja minäkin tienannut hikihatussa oman osuuteni. Otamme siis tietoisesti riskin, että elämä voi heittää häränpyllyä mutta ainakin olemme saaneet elää 10-15 vuotta paljon seesteisempää ja onnellisempaa elämää lasten kanssa kuin silloin, kun minäkin olisin ollut mukana työelämässä ja arki olisi ollut hulabaloota.

Ukko pettää ja jättää mitäs sitten - taitaa tulla poru.

Vastasin tuolla ylhäällä, että lapseni ovat täällä Irlannissa automaattisesti menneet virikehoitoon vauvan synnyttyä, kuten täällä on tapana. Olen ollut kotiäitinä nyt reilu 3 vuotta ja ajattelin olla vielä 2 vuotta.



Irlannin lain mukaan aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan myös eron sattuessa. Eli suurempituloinen (yleensä mies) joutuu elättämään myös ex-vaimonsa lastensa lisäksi. Helpotusta saa vasta, kun ex menee uusiin naimisiin tai kuolee... Talo jää aina sille, jolla on lapset (99 % :sti nianen). Täällä kotiäitiys katsotaan työksi, eli äiti on tasavertaisesti lain mukaan osallistunut perheestään huolehtimiseen ja saa siitä eron tullen tällä tavoin "korvausta".



Ja mitä tuohon taloudelliseen valtaan tulee, meillä se tuntuu olevan ihan toisinpäin. Mies kantaa tilipussin kotiin ja minä päätän arjen rahankäytöstä. Tämä on myös se perinteinen irkkutyyli: ennenvanhaan mies toi tilipusiin joka perjantai vaimolleen, joka antoi miehelleen siitä pubirahat ja määräsi itse lopusta. : D

Vastasin tuolla ylhäällä, että lapseni ovat täällä Irlannissa automaattisesti menneet virikehoitoon vauvan synnyttyä, kuten täällä on tapana. Olen ollut kotiäitinä nyt reilu 3 vuotta ja ajattelin olla vielä 2 vuotta.

Irlannin lain mukaan aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan myös eron sattuessa. Eli suurempituloinen (yleensä mies) joutuu elättämään myös ex-vaimonsa lastensa lisäksi. Helpotusta saa vasta, kun ex menee uusiin naimisiin tai kuolee... Talo jää aina sille, jolla on lapset (99 % :sti nianen). Täällä kotiäitiys katsotaan työksi, eli äiti on tasavertaisesti lain mukaan osallistunut perheestään huolehtimiseen ja saa siitä eron tullen tällä tavoin "korvausta".

Ja mitä tuohon taloudelliseen valtaan tulee, meillä se tuntuu olevan ihan toisinpäin. Mies kantaa tilipussin kotiin ja minä päätän arjen rahankäytöstä. Tämä on myös se perinteinen irkkutyyli: ennenvanhaan mies toi tilipusiin joka perjantai vaimolleen, joka antoi miehelleen siitä pubirahat ja määräsi itse lopusta. : D

Sitten teillä ei ole ongelmaa koska mies on kulttuurinsa kasvatti.

Jos mies on suomalainen niin tuskin hän irkkujen tapoja noudattaa.

Muuta kuin juhlapuheissa. Naisen pitää tehdä täys työpäivä töissä, ja kotona toinen. Käyttää lapset harrastuksissa, siivota, käydä kaupassa, laittaa ruoka ja pyykätä. Lastenkin kans pitäisi ehtiä olla. Miehelle useimpien mielestä riittää se pitkät päivät töissä käynti.

t. eräs kotiäiti

Mielestäni parasta naisille ja perheille olisi se, että työn ja perheen yhdistämistä helpotettaisiin. Eli lyhyempää työpäivää, vanhempainvapaiden jakoa isän ja äidin kesken ym.

Ja uskon, että jaksat olla lapsillesi hyvä äiti kun he ovat kotona.

Uskallat elää niin kuin haluat,

etkä kärsi ja kituuta vaikka yhteiskunnan normien mukaan niin kuuluisi tehdä,

tässä tapoauksessa

onnellinen äiti= onnelliset lapset :)



T: äiti jonka 5v. hoidossa ja itse kotona :)

Olen usein miettinyt tätä asiaa, että miksi tätä kotiäitinä oloa ei pidetä lainkaan työnä? Eivät edes toiset äidit/naiset arvosta sitä, että joku tekee työtä kotona. Outoa!



Suomessa on niin kummallinen pinttymä, että lapsen ollessa noin vuoden aletaan jo kysellä, että mitä aiot, koska menet töihin.

Mukavia pakkaspäiviä:)!

kaikkihan siellä viihtyvät ja kaikkien kuuluu viihtyä kun se on sitä laadukasta varhaiskasvatusta johon kaikilla on oikeus ja velvollisuus osallistua. Jos ei viihdy on omituinen ja huono lapsi. Kaikki ei vaan jaksa sitä melua ja hälyä ja jatkuvaa aikataulutusta ja siirtymää paikasta toiseen yhtä hyvin. Miksi tästä ei yleensä sovi puhua?

Joku heti hyökkää että mitäs veit liian myöhään hoitoon? Liian vanhana, kun 4-5-vuotiashan on jo liian vanha aloittamaan päivähoitouran. Sinne pitäis totutella viim. 1-vuotispäivillä. HUH.

tiedän myös muita jotka eivät ole viihtyneet. Oikeastaan päiväkodeissa on aika tylsää. Perushoitoon menee paljon aikaa sekä paikasta toiseen siirtymisessä. Pakollinen lepokin oli turhauttavaa lapselle joka oli luopunut päiväunista jo paljon aiemmin. Puisto missä ulkoilivat oli melko vaatinmaton ainakin isommille lapsille.

Jos siis on omaisuutta Irlannissa ja täällä asuttu vakituisesti, menee kai tietääkseni avioero ja omaisuuden jako irkkulakien mukaan? En tiedä varmasti.

Minä kyllä aion mennä tosiaan kahden vuoden päästä taas töihin, mutta tiedän monta ihan ammattimaista kotiäitiä, jotka eivät KOSKAAN aio mennä töihin. : O Heillä on yksityiset eläkerahastot ja tosiaan lakikin heidän puolellaan. Heidän varassaan on täällä moni asia: hyväntekeväisyydestä koulujen toiminnan järjestämiseen.

Vastasin tuolla ylhäällä, että lapseni ovat täällä Irlannissa automaattisesti menneet virikehoitoon vauvan synnyttyä, kuten täällä on tapana. Olen ollut kotiäitinä nyt reilu 3 vuotta ja ajattelin olla vielä 2 vuotta. Irlannin lain mukaan aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan myös eron sattuessa. Eli suurempituloinen (yleensä mies) joutuu elättämään myös ex-vaimonsa lastensa lisäksi. Helpotusta saa vasta, kun ex menee uusiin naimisiin tai kuolee... Talo jää aina sille, jolla on lapset (99 % :sti nianen). Täällä kotiäitiys katsotaan työksi, eli äiti on tasavertaisesti lain mukaan osallistunut perheestään huolehtimiseen ja saa siitä eron tullen tällä tavoin "korvausta". Ja mitä tuohon taloudelliseen valtaan tulee, meillä se tuntuu olevan ihan toisinpäin. Mies kantaa tilipussin kotiin ja minä päätän arjen rahankäytöstä. Tämä on myös se perinteinen irkkutyyli: ennenvanhaan mies toi tilipusiin joka perjantai vaimolleen, joka antoi miehelleen siitä pubirahat ja määräsi itse lopusta. : D

Sitten teillä ei ole ongelmaa koska mies on kulttuurinsa kasvatti. Jos mies on suomalainen niin tuskin hän irkkujen tapoja noudattaa.

että ilman mittavaa uraakin voi ja saa olla onnellinen. Mulla on lapset (4 ja 6) tarhassa 4pv viikossa, vaihtelevin hakuajoin. Olen juristi, mutta en enää alan töissä, vaan pyöritän pientä firmaa itselleni sopivaan tahtiin.

Olen sitä mieltä, että onnellisessa lapsiperheessä ei voi olla 2 oikeasti uraa luovaa ihmistä. Jomman kumman puoliskoista on pakko ottaa vastuu perheen asioiden hoidosta. Kun pääsee yli siitä, että ei tarvitse hienoa titteliä ollakseen riittävän hyvä ihminen, homma alkaa toimia. Mikään ei voita kiireettömiä aamuja lasten kanssa ja sitä, että voi pitää lasten kanssa kotipäivän, jos siltä tuntuu. Ei myöskään tarvitse panikoitua siitä, jos lapset sairastuu; minä en tarvitse sairaslomatodistusta. Koskaan en ole voinut henkisesti ja fyysiseti niin hyvin kuin nyt. Mulla ei ole varakasta miestä, mutta koska puolipäiväbisneksellä tienaan kuitenkin muutaman tonnin kuussa, pärjäämme taloudellisesti ihan mukavasti.



Aina on näitä kirjoittajia, jotka muistuttaa, että mies voi pettää ja jättää. Tämän ajan naiset ovat kuitenkin varmasti niin fiksuja, että tietävät omat oikeutensa myös mahdollisessa avioerotilanteessa. Ei oravanpyörässä siltä varalta olla, että varaudutaan avioeroon. Avioero tuskin tulee myöskään siksi, ettei olla oravanpyörössä. Voin olla tietenkin väärässäkin, jokaisella meistä on oma stoorinsa.

Virikelasten äideistä mä olen ihan kuningatar :)

jos sun onnesi on tuosta kuningattaruudesta kiinni niin kaikin mokomin titteli on sinun