Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys lapsettomille
20.01.2010 |
siedätkö lapsiperheen arkea, vai käykö se sinun hermoosi? Millaiset asiat ärsyttävät ja mistä pidät? Koetko "ymmärtäväsi" lapsiperheen elämää? Riippuuko se perheestä?
Meillä on kaksi pientä lasta, ja olen huomannut että lapsettomat kaverit inhoavat ja säälivät meidän elämää. Teoriassa heistä lapsemme voivat olla kivoja, mutta käytännössä lasten läsnäolo ärsyttää heitä, ja he pitävät lasten huomioonottamista merkkinä siitä, että lapset pomputtavat vanhempiaan.
Tiedän, että kysymys ei ole ilkeydestä, mutta alan olla sitä mieltä, että lapseton ja lapsellinen eivät voi olla ystäviä. Paitsi jos tavataan jossakin ilman lapsia. Kiinnostaisi tietää onko tästä poikkeuksia.
Kommentit (5)
No itse olen nyt raskaana mutta pitkään on elämäntilanne ollut se, että olen vierestä seurannut lapsellisten ystävien elämää. Ystävyys tietysti on muuttunut vähän toisenmoiseksi niistä ajoista kun oltiin kaikki lapsettomia, mutta en mä sitä mitenkään huonona muutoksena ole pitänyt. Varmastikaan aina sitä lapsiperheen elämää ei ymmärrä niin hyvin kuin itse sitä kokenut, mutta toki sitä pyrkii ymmärtämään ja ottamaan lapset huomioon mahdollisimman paljon. Varmaan asiaan vaikuttaa vähän se, onko itse miten "lapsiorientoitunut". Esim itse olen kauan toivonut perhettä, ja siksi suhtautuminen on ehkä vähän eri kuin jollain vapaaehtoisesti lapsettomalla jota kiinnostaa ihan muut asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja itse lapsettomana olen pikemminkin nauttinut kun on päässyt lasten kanssa touhuamaan, pelailemaan yms.
Ei voi yleistää. Mä en esimerkiksi pidä kovinkaan paljon pikkulapsista. Omat lapset ovat jo vähän isompia ja olen niin tyytyväinen, ettei enää tarvitse hoitaa pieniä. Joillakin kavereillani on pienempiä lapsia ja en todellakaan pidä heillä vierailuistaan. Lapsettomien kavereideni kanssa vietän eniten aikaa.
Väitän, että se riippuu niin ihmistyypistä, ei lasten määrästä.
Lapsiperheetkin ovat erilaisia. Naapureissani (rivitalossa) on molemmilla puolilla lapsiperheet, mutta heidän lapset ja kasvatustavat ovat totaalisen erilaiset. Toisessa perheessä lapset todellakin saavat pompotella ja pomotella vanhempiaan ja vanhempien johtoajatuksena on, että lapsille ei saa tuottaa pettymyksiä. No, heidän lapsiaan en kyllä jaksaisi kuunnella ja katsella. Mutta toisella puolella taas, lapset saavat leikkiä, mutta kun meno yltyy liikaa, vanhemmat puuttuvat siihen. Lapsillekin opetetaan käytöstapoja, toki ovat lapsia. Mutta nämä lapset ovat ihania, välillä huutavat, mutta rajoja heillä kuitenkin on.
Itselläni on nyt lapsi, ja kyllä minä olen kaveri ihan lapsettomien kanssa. Kyläillessä toki katson, että piltti ei terrorisoi ystävien huushollissa.
Alue: Aihe vapaa
Tosin en enää ole lapseton ;)
Mutta ei siitä nii kauaa ole kun olin kaveripiirin ainoita jolla ei lapsia ollut. Minusta oli todella mukavaa vierailla lapsiperheissä, enkä tuntenut mitenkään ärsyttäväksi että lapsia huomioidaan... Tietynlainen pompottelu tietysti joissakin perheissä oli ja on edelleen, mutta jokainen tavallaan ;D
Kyllä siis mielestäni voi olla ystävä lapsettoman kuin lapsellisenkin kanssa.