Lue keskustelun säännöt.
Koiran kynsien leikkaus- neuvoja kaivataan !
20.01.2010 |
Koira 2 v ei anna leikata kynsiään.... aina leikkaaminen on ollut vaikeaa, mutta nyt on laittanut täyden stopin. Turkkia saa kammata, jalkoja ja kynsiä tutkia, tassukarvoja leikata jne mutta kynsiä ei. En ole koskaan leikannut hermoon, joten luultavasti koira kammoaa sitä "napsahtavaa" ääntä joka syntyy leikkaamisesta.
Väkisin ei voi leikata kun koita alkaa näykkimään ja rimpuilemaan..
neuvoja !!!! voisiko kysiä viilata ? se kun onnistuu ilman ongelmia
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tarvitset kuonokopan. Mutta jos koira vain yrittää pientä näykkimistä, ei ole muuten aggressiivinen, niin minusta sellainen pitäisi hallita ottamalla jokaisella näykkäysyrityksellä vain napakasti koiraa kuonosta kiinni ja osoittamalla sille, että se EI OLE SALLITTUA. Siis koiran kielellä. Kuonosta kiinni, katse silmiin (sinä olet pomo) ja vaikka muriset EI. Tämä ei ole ongelma, jos et pelkää koiraasi ja osaat olla sille pomo, mutta jos perimmäinen ongelma teillä on se, kuka on pomo ja kuka pelkää ketä, niin sitten en enää osaa neuvoa. Suosittelen kuitenkin, että tsemppaat itsesi luottamaan itseesi ja uskomaan siihen, että SINÄ päätät milloin ja miten ne kynnet leikataan.
Tarvittaessa voi käyttää vaikka kuonokoppaa.
Itse ei saa hermostua, pelätä, säikähtää, suuttua, sääliä koiraa/lässyttää koiralle tms, vaan määrätietoisesti ja itsevarmasti ottaa tassusta kiinni ja leikata vaan.
Älä enää anna koiran päästä kynsienleikkauksesta rimpuilemalla tms. Jos leikkaaminen on aloitettu, sinä päätät milloin se lopetetaan.
Jos koira on kokeillut pääseekö kynsien leikkuusta sillä, että rimpuilee ja näykkii ja on onnistunut, sinä vain vahvistat tätä onnsitumista sillä, että et "uskalla" leikata kynsiä väkisin rimpuilun/näykkimisen pelossa. Ja koira vaistoaa sen.
Suosittelisin, että ryhdyt hommaan jämäkästi, otat vaikka toisen aikuisen kaveriksi pitämään, jos et usko yksin pärjääväsi, pistät koiran makuulle ja riittävän tiukoin ottein (koiraa tietenkin satuttamatta) käyt läpi tassun kerrallaan. Kun homma on hoidettu, kehtu koiraa ja annat vaikka jonkun herkun. Muutaman tälläisen kerran jälkeen koira (viimeistään) oppii, että a) kynnet kuitenkin leikataan, rimpuilu ei hyödytä ja b) itse asiassa se on ihan ok, siitä saa palkankin.
Jämäkkyyttä vain kehiin, älä lopeta hommaa siihen rimpuiluun. Näykkimistä et saa sallia. Kyllä se siitä.
Jos itse olet hyvin epävarma koko hommasta, pyydä joku toinen ihminen leikkaamaan ne kynnet!
jotka on tehtävä, piti koira siitä tai ei. Viilaaminen ei riitä. Ota ohjelmaan kynsien koputtelu leikkurin kanssa ihan päivittäin, älä leikkaa mutta nostat tassun ja kopautat kynnet läpi, ilman isompaa showta, sitten kehut. Kun kynsien leikkauksen aika sitten on (noin kerran viikossa), se TEHDÄÄN. Hanki koiralle sellainen pehmeä kankainen kuonokoppa (kysy eläinlääkäriltäsi jos et tiedä mitä tarkoitan) ja se rekun päähän, näin koira ei pääse näykkimään. Ota kaveri avuksi, toinen pitää koiraa paikallaan samalla jutellen, toinen leikkaa kynnet. Jos koira rimpuilee pahasti, laittakaa se pöydälle kyljelleen makaamaan siten, että kiinnipitäjä seisoo koiran selän takana toinen käsi koiran kaulan yli ja toinen takapään yli, ja pitää käsissään alimmat eli pöydänpuoleiset jalat ettei koira pääse ponnistamaan ylös. Samalla jutellaan rauhallisesti, kehutaan aina kun koira on nätisti paikallaan - kun alkaa rimpuilla, kehuminen lopetetaan. Yleensä kun homman vie kerran kunnialla läpi, niin koira alistuu tilanteeseen ja seuraava kerta onkin jo helpompi. Se koppa kannattaa oikeesti pitää, kunnes voi olla varma että koira sietää tilanteen.
Ja tiedoksi, en todellakaan kannata koiran turhaa alistamista, mutta kynsien leikkaus on terveydenhuollollinen toimenpide ja koiran on siihen totuttava. Leikkaan kynsiä työkseni päivittäin :)
Mainitsen vielä, että se pelätty hermoon leikkaaminen ei oikeasti ole mikään äärimmäisen tuskallinen kokemus koiralle. Se nipistää kyllä mutta ei satu valtavasti. Eniten siinäkin vaikuttaa omistajan reaktio: jos tilannetta kauhistelee ja säikähtää ja alkaa säälitellä koiraa, niin koira luulee tilanteen olevan paha ja pelästyy itsekin. Jos asian ohittaa tyyliin hupsista, ei hätiä, pysyhän vielä paikallaan hetki, niin koira tuskin huomaa koko juttua.
Meillä edellisellä koiralla oli todella "kovat" kynnet ja alkoi kynsien leikkaaminen olla hankalaa. Eläinlääkäri vinkkasi tukevammista saksista ja ongelmat jäivät taakse.
Meillä oli vanhat kynsisakset, joten olivat varmasti jo hivenen tylsätkin. Ongelmat eivät tosin loppuneet heti, koska kuten edellinen mainitsi, niin koira on jo oppinut millä kynsien leikkuusta pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa pidettiin kiinni väkisin ja yritti purrakin pari kertaa kunnolla. Ei annettu periksi, leikattiin siitä huolimatta. Nykyäänkin tarvitaan toinen ihminen pitämään kiinni, mutta koira ei enää pure eikä leikkaaminen ole niin suurta taistelua.
Tuo on nyt koirallesi "ansaittu voitto" eli on saanut päänsä läpi tuossa asiassa. Älä anna koiralle sitä riemua että alat viilaamaan kynsiä.
Napsuta saksia lähellä tassuja ja PALKITSE namilla.
Kun rentoutuu, kosketa kynttä tai käytä saksia leikkaus asennossa ilman leikkausta ja PALKITSE.
Leikkaa kynsi, PALKITSE. Leikkaa toinen, PALKITSE....
Lopulta pääset siihen, että otat sakset ja namit, eikä koira pelkää vaan odottaa palkintoa.
Voit antaa palkinnon tassun ja koko operaation jälkeen. Ja lopuksi viet vaikka huomion leikkikalulla pois menneestä, siis leikkaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa kyllä koputella saksilla tassuja ja leikata karvoja ja muutenkin kosketella tassuja, mutta leikkaaminen ei vaan enää onnistu. Oli ennenkin vaikeaa ja aina tehtiin yksi kynsi kerrallaan. Mutta nyt kun laittaa sakset "leikkausasentoon" ja ottaa kynnestä kiinni niin alkaa rimpuilu.
Näykkii käsiä, siis silleen monta kertaa peräkanaa ottaa kiinni. Mitäänjälkiä eii ole jäänyt mutta tietty pelottaa että puree kunnolla (mitä ei ole koskaan tehnyt)
Taidanpa hankkia kuonokopan... Ottaa vain aivoon kun tästä on tullut tällainen ongelma, kun muuten koiran kanssa menee tosi hyvin
kerran muuten menee hyivn. Kyse on vain siitä, että sinulta vaaditaan nyt PALJON kärsivällisyyttöä, jotta saat koiran oppimaan kynsien leikkuun positiiviseksi asiaksi. Palkkio ja jämäkkyys, avainsanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä, että koiralle pitäisi tehdä asioita pakolla ja väkivalloin, vaikka olisikin fyysisesti sen kokoinen, että onnistuisi. Sehän vain lisää kammoa kynsienleikkuuta kohtaa, ja jokainen kerta on edellistä hankalampi.
Meidän koira on vasta pentu, ja kynsienleikkuuhistoria on seuraava: 2 ekaa kertaa onnistui, kolmannella kerralla saksien väliin jäi karva, josta koira säikähti. Operaatio oli pakko suorittaa loppuun, koska kynnet olivat niin pitkät.
Aloitimme kynsisakset kaveriksi - kampanjan: joka kerta, kun annoimme koiralle ruokaa, laitoimme kynsisakset kupin viereen. Myös siankorvan antamisen yhteydessä koiran piti ensin haistaa kynsisaksia, ja antaa sivellä niillä itseään.
Samalla totutimme koiraa myös tassujen ja kynsien koskettamiseen, johon se oli ruvennut suhtautumaan epäluuloisesti. Kehotimme kaikkia vieraitakin koskemaan koiran tassuja ja kynsiä.
Seuraava vaihe oli koiran kynsien koputtelu saksilla. Teimme tätä aluksi hyvin lyhyen aikaa, ja aina makupalan ja kehujen kanssa.
Seuraava vaihe oli kynsien leikkaaminen, joka onnistui yli odotusten. Ei mitään ongelmaa. Annoimme koko ajan makupaloja. olemme jatkaneet kynsien ja varpaiden näpläämistä, kun koira on sylissä.
Totta kai asia on hieman erilainen, kun kyseessä on aikuinen koira, mutta lähinnä vain siinä, että totutus saattaa ottaa pitemmän ajan.
Te, jotka ovat sitä mieltä, että pakottaminen on tehokkaampi malli, kuin tämä, jossa koira antaa sitten vapaaehtoisesti leikata kyntensä: perustelkaa miksi.
Koira ei ole ihminen. Koiran elämä ihmislaumassa on koiralle itselleen (ja toki ihmisillekin) selkeämpää, kun se tietää asemansa, ollen laumassa aina se "alimmainen". Minusta koiran kanssa ei neuvotella, vaan koiralle selkeästi näytetään, miten asia toimii. Pikkupennun kanssa toimitaan eri tavoin kuin aikuisen koiran, kun pentu vasta opetetaan ihmisten maailmassa elämisen tavoille.
En pidä sitä väkivalloin tekemisenä, jos koirasta pidetään kiinni, jotta sille voidaan tehdä tarpeellinen toimenpide, sitten sen onnistuttua koira palkitaan. Jos aikuinen koira on oppinut toimintamallin, että rimpuilemalla pääsee jostakin toimenpiteestä eroon, on koiralle tarpeellista opettaa, että asia ei ole niin. Tämä vaatii jämäkkyyttä, ei väkivaltaa. Ja tietenkin muistetaan palkita onnistumisista.
Se on selvää, että koiratkin ovat yksilöitä, toiset pehmeämpiä, toiset kovempia. Koiraa on kohdeltava sen luonteeseen sopivalla tavalla. Siksi nämä täällä koiraa tuntematta kirjoitetut neuvot eivät tietenkään ole mitään yleispäteviä ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei ole ihminen. Koiran elämä ihmislaumassa on koiralle itselleen (ja toki ihmisillekin) selkeämpää, kun se tietää asemansa, ollen laumassa aina se "alimmainen". Minusta koiran kanssa ei neuvotella, vaan koiralle selkeästi näytetään, miten asia toimii. Pikkupennun kanssa toimitaan eri tavoin kuin aikuisen koiran, kun pentu vasta opetetaan ihmisten maailmassa elämisen tavoille.
En pidä sitä väkivalloin tekemisenä, jos koirasta pidetään kiinni, jotta sille voidaan tehdä tarpeellinen toimenpide, sitten sen onnistuttua koira palkitaan. Jos aikuinen koira on oppinut toimintamallin, että rimpuilemalla pääsee jostakin toimenpiteestä eroon, on koiralle tarpeellista opettaa, että asia ei ole niin. Tämä vaatii jämäkkyyttä, ei väkivaltaa. Ja tietenkin muistetaan palkita onnistumisista.
Se on selvää, että koiratkin ovat yksilöitä, toiset pehmeämpiä, toiset kovempia. Koiraa on kohdeltava sen luonteeseen sopivalla tavalla. Siksi nämä täällä koiraa tuntematta kirjoitetut neuvot eivät tietenkään ole mitään yleispäteviä ohjeita.
että totuttaa koiran kynsienleikkuuseen ei ole koiran kanssa neuvottelemista. Koirat usein pelkäävät kynsienleikkuuta jostain syystä. Minusta on parempi tehdä sillä tavalla, että leikkaaminen on sekä omistajalle että koiralle miellyttävää.
pentuna antoi leikata, mutta iän myötä on mennyt vaikeammaksi ja nyt kun yritin leikata, ei onnistunut ollenkaan. Koira alkoi näykkimään heti kun otin sakset esille.. karvoja olen näin talviaikaan leikannut kerran viikossa ja ei mitään ongelmaa.
tuntuu kanssa että se "napsahdus" on se mistä koira ei tykkää.
Olen nyt joka päivä tutkinut kynsiä ja koputellut saksilla ilman mitään ongelmaa, mutta heti kun ottaa "leikausasennon" koira alkaa rimpuilemaan ja on sen verran iso etten saa pidettyä paikalla ja jos pidän tassusta kiinni väkisin, koira alkaa näykkimään.
huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmaa lisää vielä se, että koiran kaikki kynnet (paitsi yksi) ovat mustia, joten on vaikea nähdä, missä hermo menee. Koira on kova kaivamaan, joten kynnet kuluvat varsinkin kesäaikaan itsestäänkin lyhyeksi, mikä on vähentänyt meidän kaikkien intoa kynsienleikkuun opetteluun...
Onko teillä osaavammat vinkkiä siihen, mikä on oikea pituus koiran kynnelle? Kerta viikkoon leikkaaminen kuulostaa aika paljolta.
jonka kynsienleikkuuväli venähti liian pitkäksi ja nyt tuli ongelmia kun ei ollutkaan tuttu juttu muka. Pienempänä ei mitään ongelmaa..
Mutta me tehtiin sit niin, että oli 2 aikuista, toinen napsii kynsiä ja toinen antaa herkkupalan JOKA kynnen jälkeen. Muuten ei onnistunut meillä, koira on sen verran voimakas, että lähtee jos haluaa.
Pitää tiivistää nyt leikkuuväliä huomattavasti, ettei käy ihan mahdottomaksi.
Mulla oli ennen kultainennoutaja, joka inhosi kynnenleikkuuta. Veti tassun pois, varasti sakset ja lähti karkuun. Sitten yhden kerran äidilläni paloi päreet koiran kanssa. Hän otti pehmeää matonkudetta ja sitoi koiran kuin "uhrilampaan". Kuonon kiinni, tassut yhteen ja leikkasi kynnet ilman mitään ongelmia. Se äidin "teho-opetus" meni kerralla perille. Sen jälkeen kynsisakset nähdessään koirani ojensi tassua ja käänsi päänsä pois. Lopuksi muistimme aina kauheasti kehua ja antaa jotain herkkua.
Nyt minulla on pieni terrieri, jonka kanssa leikkaamisesta meinasi tulla showta. Pyristely kuitenkin loppui, kun teimme heti selväksi, että tästä ei anneta periksi. Pari kertaa teimme niin, että toinen piti ja toinen leikkasi, joka tassun jälkeen palkittiin. Ja niin homma saatiin ruotuun, ilman matonkudetta :)
ja palkita joka kynnestä. Minä otin rescue-koiran, saksanpaimenkoiran, ja se paineli aina sängyn alle karkuun, kun näkikin sakset. Aloin sitten näytellä sille niitä kynsisaksia ja palkkioksi tarjosin sen rakastamia nakkeja. Koputtelin niillä sen kynsiä ja taas nakkeja. Lopulta leikattiin yksi kynsi ja nakki. Parin viikon harjoittelulla lopulta käytiin kaikki kynnet läpi.
Sitten se piru tuli niin viisaaksi, että jos mulla ei ollut tarjota nakkeja, ei leikattu kynsiäkään.
että koira viedään trimmaamoon kynsien leikkaamisen. Nolo juttu, mutta paljon mieluummin maksan 6 e ammattilaiselle kun taistelen kynsi kerrallaan kotioloissa. Kotona koira menee paniikkiin ja pelkää, samoin isäntä, jonka pitäisi pitää kiinni kun minä leikkaan ja palkitsen koiraa...
Ammattilainen tekee homman viidessä minuutissa ilman pahempia ongelmia. Minä pidän koirasta kiinni. Koiraparka luulee, että minä olen pomo, isännän ei tarvitse painia ja trimmaajakin saa palkintonsa. Kaikki ovat tyytyväisiä. Suosittelen!
T: neljävuotiaan jästipääuroksen emäntä
Me päädyimme trimmaajaan kerran kk:ssa (5 euroa kerta). Koira ulisi ja huusi kuin pieni lapsi kun leikkasimme kynsiä, lopulta ei hermo kestänyt.
Koira on nyt 6-vuotias, ja homma toimii hyvin näin.
Jos koira on kokeillut pääseekö kynsien leikkuusta sillä, että rimpuilee ja näykkii ja on onnistunut, sinä vain vahvistat tätä onnsitumista sillä, että et "uskalla" leikata kynsiä väkisin rimpuilun/näykkimisen pelossa. Ja koira vaistoaa sen.
Suosittelisin, että ryhdyt hommaan jämäkästi, otat vaikka toisen aikuisen kaveriksi pitämään, jos et usko yksin pärjääväsi, pistät koiran makuulle ja riittävän tiukoin ottein (koiraa tietenkin satuttamatta) käyt läpi tassun kerrallaan. Kun homma on hoidettu, kehtu koiraa ja annat vaikka jonkun herkun. Muutaman tälläisen kerran jälkeen koira (viimeistään) oppii, että a) kynnet kuitenkin leikataan, rimpuilu ei hyödytä ja b) itse asiassa se on ihan ok, siitä saa palkankin.
Jämäkkyyttä vain kehiin, älä lopeta hommaa siihen rimpuiluun. Näykkimistä et saa sallia. Kyllä se siitä.
Jos itse olet hyvin epävarma koko hommasta, pyydä joku toinen ihminen leikkaamaan ne kynnet!