Koiran kynsien leikkaus- neuvoja kaivataan !

minä ainakin pelkään että puree kovempaa kuin vain näykkii jos väkisin leikkaa.

Kuonokoppa taitaa olla ainoa ratkaisu

onneksi en ole ainoa, jolla on samoja ongelmia.

Meidän koira antoi pienenä leikata ihan suosiolla ja olisi pitänytkin silloin leikata joka viikko (vaikka ei olisi tarvinnut) jotta koira olis tittunut siihen rutiiniin.... Koira kävelee niin paljon asfaltilla niin kynnet kuluu luonnollisesti ja kynsiä pitää leikata vain talvella....

(eläinlääkärikään ei ole sanonut kynsiä pitkäksi tarkastuskäynneillä joten asfaltilla kävely riittää lumettomana aikana)

Meillä on kohta puolitoistavuotias suurikokoinen koira, joka ei anna leikata kynsiään. On yritetty vaikka mitä, pakottamalla, pitämällä, palkitsemalla.. Koiraa voi pitää kiinni, mutta heti kun koskee kynteen, rimpuilee ja vetää tassuja pois. Koira ei ole luonteeltaan erityisen miellyttämishaluinen, mutta hyvin kiltti, ei koskaan näyki tai mitään, yrittää vain luikkia pakoon/ rimpuilla.



Koira on käynyt pentuna läpi vaativan lonkkien leikkauksen, en tiedä onko sillä tekemistä asian kanssa. Leikkauksen jälkeen arasteli kaikenlaista kosketusta, ja luottamus piti opetella uudelleen.

Ja tätä jatketaan, vähitellen lähestytään kynttä. Jos saksista ei lähde muuten oikeankuuloista ääntä, leikkaa vaikka hammastikkuja tms. Kärsivällisyys on avainsana. Kiireellä voit pilata jo saavutetun.



Näin hiljalleen siedättäen kynsien leikkaaminmen onnistuu varmasti lopulta rauhanomaisesti. Toinen vaihtoehto on pakko mutta sitä en suosittele.

meillä on 1, 5 v pystykorva.

kiltti koira, mutta noin 5-6 ekaa kertaa kynsienleikkaus kauhea show. Piti olla nahkahanskat ja ulkovaatteet kun rimpuili. pari kertaa eläinlääkäri leikkas. Koira pissasi ja kakkasi ja ulvoi sydäntäsärkevösti toimituksen aikana. Sitä ei koskaan satutettu mutta pidettiin tiukasti kiinni, eläinlääkräi neuvoi oikeat otteet.



Peli loppui noin 8 kk iässä, nyt sujuu ongelmitta. koira alisutuu kojhtaloonsa ja ojentaa tassun kiltisti leikattavaksi.



eli hae eläinlääkärin luota apuja. pelkkä leikkaus maksaa ehkä 15 eur. pari kertaa kun käytte se auttaa alkuun ja opitte tekniikan.



Meillä ei rauhanomaisuus olisi onnistunut missään tapauksessa (paitsi siis nyt). koira paineli sängyn alle nähdessään sakset .

Nyt syö namit mielihyvin toimituksen ohessa.Ja tämä edistys siis noin puolessa vuodessa

luottamus molemmin puolin on kunnossa ja koira ei pelästy väkisin kiinni pitoa. Jos joudut todella rimpuilevaa koiraa pitelemään ja vielä pelkäät sen purevan siinä tohinassa, teet vaan hallaa teidän muutenkin huonolle suhteelle. (Ja teidän suhde on huono, jos kerran pelkäät koiran purevan tosissaan. Mä en ole KOSKAAN pelännyt yhdenkään oman koirani purevan minua vaikka kaikenlaisista asioista on niiden kanssa tullut väännettyä.)



Totutus ja palkinto toimii parhaiten. Pienestä rimpuilusta voit murahtaa ja kehua heti kun koira lopettaa sen. Hankin hyvä kynsileikkuri ja leikkaa aluksi yhtä kynttä ihan vähän joka päivä. Jos et pääse leikkuuetäisyydelle rauhassa, napsuttele leikkureilla vaikka hammatikkuja poikki koiran tassun vieressä ja palkitse joka napsautuksesta.



Johtajuus- ja tottelevaisuusharjoituksia pitää myös tehdä paljon, mutta ei silloin kun koira pelkää. Teet vaikka joka kynneleikkuun jälkeen jotain koirasta mielekästä treeniä ja pidät tarkasti kiinni siitä, että koira odottaa luvan syömiseen, ulos menoon, muiden koirien tervehtimiseen yms. S

Napsuta saksia lähellä tassuja ja PALKITSE namilla. Kun rentoutuu, kosketa kynttä tai käytä saksia leikkaus asennossa ilman leikkausta ja PALKITSE. Leikkaa kynsi, PALKITSE. Leikkaa toinen, PALKITSE.... Lopulta pääset siihen, että otat sakset ja namit, eikä koira pelkää vaan odottaa palkintoa. Voit antaa palkinnon tassun ja koko operaation jälkeen. Ja lopuksi viet vaikka huomion leikkikalulla pois menneestä, siis leikkaamisesta.

mulla kävi ekan sakuni kanssa vahinko (mustat kynnet) ja sirkukseksihan se meno muuttui ja koira pinkoi sängyn alle piiloon kynsisakset nähdessään. Kiskoppas sieltä sitten 40 kiloista koiraa!

Tein juuri niinkuin 9 neuvoo, ja lopputulos oli se, että kynnet sai leikata, ja joka kynnestä annettiin palkinnoksi lihapulla. Pikku hiljaa, ja seuraa onko koira jännittynyt vai kireä. Palkinto annetaan aina rauhallisesta rennosta mielentilasta. Ensin voi vaikka laittaa sakset lattialle, ja katsella saksia, ja kutsua koiran luo, antaa palkinnon. Näin koira yhdistää luoksetulon, lihapullan ja sakset. Sitten nuuhkitaan saksia, otetaan ne käteen ja edetään lopulta 9 neuvomalla tavalla. Opetus vie jonkun päivän, tulosta ei siis välttämättä tule heti.

By the way, koiran kynnet kuluu hyvin myös juoksulenkeillä asfaltilla.

Toinen tuli ihan pentuna meille, ja olemme totuttaneet sen ihan pienestä pitäen leikkuuseen, mutta toinen tuli vuotiaana, jolta ei oltu koskaan leikattu kynsiä, tai muutenkaan juurikaan käsitelty. On myös arka.



Minä olen noudattanut rentouden ohjetta. Ensin koira kyljelleen ja sitten hierotaan. Alkuun sain hieroa puolisenkin tuntia arkaa koiraa, ennenkuin rentoutu. Koskin ja hieroin myös varpaita ja kynsiä.



Kun koira on oikein rento, olen alkanut leikkaamaan. Alkuun arka koira säpsähti, mutta kun hieroin lisää niin rentoutui.

Ei se nyt ekalla kerralla noin harmonisesti menny, kuin annan ymmärtää, mutta pääasia oli siinä ettei väkipakotusta ja stressiä otettu.



En tiedä auttaako tämä ap:tä, mutta suosittelen muitakin kokeilemaan hierontaa ja rentoutusta ennen ikäviä toimenpiteitä. Rento koira on yllättävän helppo käsitellä.

et tietysti oikeasti leikkaa päivittäin mutta pikkuriikkisen nirhaiset jokaisesta kynnestä joka ikinen päivä. Leikkuun lopuksi kehut ja palkitset -vaikkei olisi niin hyvin sujunutkaan. Lopulta koira tottuu ja leikkuut voi jättää päivärutiineista pois -mutta älä tällöinkään jätä leikkuuvälejä liian pitkiksi jottei leikkuukammo palaa takaisin.

Ja tärkein: ole todella huolellinen älä leikkaa hermoon!! Itse koen helpommaksi hahmottaa kynnen rakenteen leikkaamalla kynnen "kämmenpuolelta" eli siis koiran tapauksessa anturan puolelta; helposti näkee mistä hermo alkaa. Helpointa jos koira on rento ja suostuu olemaan selällään mutta mainitussa tapauksessa se ei ehkä onnistu. Kokeile niin että koira on kyljellään -leikkaajan työasento ei tällöin ole parhain mutta jostain on joustettava.

Ohessa linkki jossa videossa kerrotaan aikas hyvin miten se pitää tehdä:



http://www.hauva.com/terveystelevisio

Jos on jo ongelmia:



- Kuonokoppa (siis juuri vaikka sellainen nailoninen pehmeä, joskin väljempi muovinen ei ehkä ahdista koiraa) rauhoittaa tilanteen koska omistaja rentoutuu, kun ei tarvitse edes alitajuisesti pelätä hampaita. Jotkut koirat myös antavat periksi heti kun suu on "sidottu". Kuonokopan käyttöön kannattaa totuttaa reilusti palkiten ja niin että koira saa itse toimia aktiivisena (työntää päätä koppaan ja ansaita siten makupaloja), niin ettei se muodostu negatiiviseksi asiaksi ja merkiksi kynsien leikkuuoperaation alkamisesta. Kopan käyttöä siis harjoitellaan ensin niin ettei tilanne edes liity kynsien leikkuuseen, kunnes koira on aivan rentona myös koppa päässään. Tavallinen tapa käyttää koppaa on panna se suoriltaan päähän ja leikata kynnet, eli koira oppii passiivisuuteen. Se voi toimia, tai sitten ei. Voi käydä niin että koira menee entisestään paniikkiin, sen pelko yltyy, tai ei ole enää mahdollista ilman koppaa saada kynsiä leikattua. Jos olisin valmis tekemään vähän enemmän töitä jotta saisin kynsienleikkuusta kivan jutun molemmille, eikä olisi pelkoa että koira ilman varoitusta nappaisi kovasti kiinni, en jaksaisi tätä koppaa ottaa kuvioihin ollenkaan.



- Hommaa jokatapauksessa uudet, tukevat ja terävät leikkurit. Tylsä terä rusentaa kynttä ja tuntuu ikävältä. Terävä terä leikkaa kevyesti siivun kynnestä.



Jos on halua siis nähdä vaivaa (Tämän tapainen järjestely toimi meillä, kun koira pelkäsi leikkuuta. Se antoi kyllä leikata, mutta oli jännittynyt eikä meni piiloon jos sakset oli kädessä.):



- Muuta rutiineja, jos ennen on leikattu kylppärissä koira selällään, mennään vaikka makkariin ja otetaan leikkuuasennoksi seisoma-asento, tai päinvastoin. Jos koira on jo oppinut mistä ne kamalat sakset otetaan ja stressaantuu yhtään siitä, vaihdetaan saksien säilytyspaikkaa, ja tehdään saksien esille ottamisesta myös iloinen asia koiran kannalta.



- Kun leikkaamisoperaatiosta muuttuu rutiinit mahdollisimman paljon, on helpompi opettaa asia koiralle ns. uutena. Mitä vähemmän sille tulee assosiaatiota vanhasta epämiellyttävästä operaatiosta ja vanhasta tavasta selviytyä siitä, sitä vähemmällä vaivalla saadaan koiralle opetettua että leikkuu on kivaa ja siinä ollaan rauhallisesti.



- Harjoitellaan päivittäin, voidaan vaikka leikittää koiraa tai teettää innostavia temppuja makupalaa vastaan (esim. anna tassu, tai paikka, tai luoksekutsu), ja siinä sivussa näytetään saksia tai kosketaan kynttä leikkurilla, ja saman tien siitä taas palkkio. Näin saadaan koira iloiseen mielentilaan, jonka se yhdistää myös saksiin ja näihin uusiin hoitorutiineihin. Vaikka koiran kanssa olisikin onnistuttu juuri vaikka tässä kynnen koskettelemisessa tai se ei olisi pelännyt itse saksia, ei haittaa mitään vaikka näiden tapahtumien arvoa koiralle nostatetaan entisestään. Harjoitukset lopetetaan iloiseen leikkiin silloin kun koira on innokkaimmillaan. Ideana on, että koira haluaa itse pysyä puuhassa mukana, eikä sitä pakoteta. Jos koira häipyy paikalta, on edetty liian nopeasti koiran sietokyvyn yli eikä se ole kokenut tilannetta tarpeeksi palkitsevaksi. Tässä vaiheessa ei minusta voi palkita liikaa, kunhan leikissä kuitenkin on mukana se paikallaan pysyminen hetkellisesti, joka tietysti on se mihin kynsienleikkuussa tähdätään. Eli palkka voi olla riehakasta, vaikka makupalan jahtaamista, jos koira kokee riehumisen palkitsevana, kunhan muistetaan ottaa niitä pysähtymisiä väliin. (Innostetaan koiraa herkulla tai lelulla, annetaan käsky pysähtyä, koira jähmettyy odottavana, vapautus ja leikki. Kun tämä sujuu, lisätään siihen jähmettymiseen vähän häiriötä, tassujen koskemista tai saksilla koskemista, ja siitä hetkestä kun koira huomaa häiriön mutta päättää keskittyä leluun/herkkuun, heti häiriö pois ja vapautus lelulle. Myös kiinnitetään huomiota siihen, että vapautus ei tule otteen irrottamisesta vaan vapautussignaali on vaikka sanallinen vapaa, ota vaan tms.. Tätäkin venytetään eteenpäin, niin että koira jähmettyy käskystä, nostetaan tassu, lasketaan se alas, odotetaan sekunti kaksi, ja vapautetaan.)



- Koko ajan pidetään mielessä missä on se raja, jossa koira on alkanut vastustella. Kun ollaan tilanteessa, jossa koiralle saksien esilleottaminen on merkki iloisesta yhteispuuhasta, se lähtee iloisena mukaan ja tekee mielellään niitä pikkutemppuja/leikkii, sekä pysyy iloisella mielellä valitussa hoitoasennossa palkkaa odottaen, eikä missään vaiheessa hermostu tai pyri karkuun, aletaan järjestelmällisesti lähestyä koiran sietokyvyn rajaa ja venyttämään eteenpäin. Jos rimpuilu on alkanut tietysti otteesta, pilkotaan se ote elementteihin ja harjoitellaan niitä yksitellen. Eli koira on innokkaassa mielentilassa, annetaan käsky jossa koira pysähtyy, otetaan "leikkausote" tassusta, ja jos koira kestää sen, irrotus ja vapautus palkalle. Kaikkia askelia ei välttämättä päästä yhdellä kerralla läpi, mutta seuraavaksi otetaan leikkausote ja ajatellaan omassa mielessä leikkaamista, välittömästi irrotus ja vapautus palkalle. Sitten otetaan leikkausote, ajatellaan leikkaamista ja vaikka napsautetaan saksia kauempana, vapautus... Lopulta leikkausote, ajatellaan leikkaamista ja otetaan kynsi leikkurin väliin. Lopullinen askel tästä leikkaamiseen on pieni ja onnistuu lähes huomaamatta. Aina kun otetaan isompi askel eteenpäin, helpotetaan harjoitusta muuten, esim ei pidätetä koiraa paikallaan pidempään vaan vapautetaan se heti. Eikä ahnehdita liikaa kerralla. Välillä voidaan tehdä helppoja juttuja, vaikka vaan tutkaillaan kynsiä hetki, mutta pääpaino koulutuksessa on siellä koiran sietokyvyn tuntumassa. Muuten ei päästä luotettavasti koulutuksessa eteenpäin.



- Kun yksi kynsi on leikattu, lasketaan tassu alas, koira keskittyy edelleen palkkioon, vapautus ja huippupalkka ja lopetetaan siihen. Tarkoitus olisi että leikkauksen loppuminen on koiralle vähän tylsä asia, höh tässäkö tämä nyt oli, ja koira hinkuisi vielä lisää. Voidaan pitää tauko vaikka seuraavaan päivään tai jatkaa myöhemmin samana päivänä uudestaan.



- Kun kynsi saadaan leikattua eikä koira pelästy sitä, voidaan edetä yksi tai kaksi kynttä kerrallaan. Muistetaan kuitenkin koiran rajat ja palkitaan mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Kaikkia kynsiä ei edes tarvitse saada leikattua kerralla.

Minulla on 5kk ikäinen pieni terrieri poika, joka antoi aluksi (epäilevästi kylläkin) leikata kynsiään. Palkitsin joka kynnen jälkeen ja kehuin. Nyt tuli hiukan pitempi tauko kynsienleikkuun välissä, koska hauva loukkasi jalkansa, enkä halunnut sitä enempää stressata. Nyt sitten tänään päätin jälleen leikata kynsiä, tulos oli mahdottomuus. Pieni koira pyristeli vastaan kaikin voimin, mikään herkkupala ei kelvannut ja pelkkä tassuun koskeminen sai aikaan hirmu rimpuilut. En päästänyt pois kun rimpuili, mutta koira alkoi selvästi stressaantumaan, enkä raaskinut toista enää kiduttaa. Tuloksena kolme leikattua kynttä. Hiukan on tiovoton olo...asun yksin, joten minulla ei aina ole mahdollisuutta saada apua kynsienleikkaamiseen. Olisikohan parempi viedä koira johonkin kynsileikkuuseen?

että koiran istuessa sylissä selkä omistajaan päin laitettiin sen päälle pieni huopa jonka alla koiraa pidettiin "hupussa". Antoi leikata kynnet ja pysyi itse rauhallisena, nykyään antaa leikata ilman huopaa tai mitään muutakaan temppuilua. Tällä keinolla leikkaamisen voi tehdä yksi ihminen.

...sillä tätä huputusta olisin minäkin ehdottanut, moni tuttava on ison koiran kanssa onnistunut sen avulla. Kun koiran pään peittää, se hölmistyy ja antaa leikata.

Toinen konsti on se, että koiraa rapsutetaan parista muusta paikasta samalla kun kynsiä leikataan. Jos koira on kutisija, sen huomio kiinnittyy tassuista muualle.

ja kärsivällinen "siedätys" sakset + palkka, jota moni on ehdottanut, on hyvä ja miellyttävä, joskin aikaavievä konsti, jos suinkin koira on sellainen että on perso nameille.

Meillä toimi homma niin että koiran istuessa sylissä selkä omistajaan päin laitettiin sen päälle pieni huopa jonka alla koiraa pidettiin "hupussa". Antoi leikata kynnet ja pysyi itse rauhallisena, nykyään antaa leikata ilman huopaa tai mitään muutakaan temppuilua. Tällä keinolla leikkaamisen voi tehdä yksi ihminen.

Mä en niitä edes leikkaa, mies tekee sen nykyään. Se ottaa sen polvien väliin ja tassuista tiukan otteen, silleen se sujuu ihan hyvin.



Mä tein sen joskus aikoinaan niin että, otin vähän kerrallaa kun se nukkuin, tyyliin yhden kynnen yhtenä ja toisen seuraavana, sitä se ei hogannut, mutta oli vähän liian vaivalloista kuitenkin. Meillä mies siis osaa hoitaa sen, mä saan sätkyjä kun koira rimpulee, multa se ei onnistu.

Koira (pieni) heitetään selälleen polvien väliin niin että pää roikkuu alaspäin, jolloin se ei pääse käyttämään hampaitaan. Siinä asennossa jalat sojottavat pystyyn ja kynnet ovat kuin tarjolla leikkausta varten. Toimenpide kestää noin minuutin eikä leikkuukaveria tarvita.

Meillä on kaksi pientä koiraa. Jolla on saattanut molemmilla joskus leikata juureen. Ja ne pelkää ihan mahdottomasti. Mäyräkoira meinaa purasta, ja perhoskoira saa ahdistuskohtauksen. Molemmilla on niin kamalat pelot. Että pitäs viedä luultavasti nukutuksella... Kerran meidän perhoskoiralla kasvo niin pahasti kynnet et ne oli taipunu takas päin. Mut mun kaveri (rohkee) uskalsi aina leikata ne. Mut me ei olla oltu henkilökohtasista syistä enää. Ja meijän perheellä ei oo varaa nukutukseen, äidillä. Ja se ei tuskin edes suostu. Tuntuu joskus ettei se välitä. Mitä voisin tehdä?

Meillä onnistuu kun varataan paljon herkkuja ja kaksi aikuista hommaan. Toinen pitää jämäkästi kiinni ja toinen leikkaa. Aina joka kynnen jälkeen saa herkun. Pikkuhiljaa alkaa onnistua. Ennen tosiaan oli sellanen et rimpuili ja näykki minkä ehti.

Minä laitoin aikoinaan muovikauluksen, esti puremasta, mies piteli koiraa ja minä leikkasin.