Väyrysestä ei voi tulla Suomen pääministeri, en kestä!
Kommentit (11)
Ministerinä ja kansanedustajana olon "ennätyksiä"
Matti Vanhasen II-hallitus Paavo Väyrysellä eniten työpäiviä, sillä hän on toiminut 5463 päivää ministerinä (4.1.2010). Vuoden 2010 alkaessa Väyrysestä tulikin ensimmäinen suomalainen ministeri, joka on toiminut ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä (1970-, 1980-, 1990-, 2000- ja 2010-luvuilla). Väyrystä pidempään ministereinä ovat olleet vain Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen.
Väyrynen on valittu eduskuntaan 10 kertaa: 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999 ja 2007; useammin kuin yksikään muu istuva kansanedustaja.
Nykyisistä kansanedustajista Väyrynen on yksi pitkäaikaisimmista. Omassa eduskuntaryhmässä vain Mauri Pekkarinen on ollut häntä pidempään. Mikäli Väyrysen keskeytetty aika kansanedustajana (1995-1999, 1999-2003) lasketaan mukaan, on Väyrynen nykyisistä kansanedustjista pitkäaikaisin. Hän on myös yksi pitkäaikaisimmista parlamentaarikoista, sillä hän on istunut parlamenteissa yhtämittaisesti vuodesta 1970 lähtien. Ainut vaalikausi, jona Väyrynen vuoden 1970 jälkeen ei ole ollut kansanedustajana, on vaalikausi 2003.
minä... minä..,joka lauseen yhteydessä.Mistähän se kertoo?Samanlainen se Katainen.
Justiin hänenlaisistaan neukkuajan jääristähän pitäisi päästä eroon. Kyllä on Kepulla vaikeat ajat edessä, ei voi mitään.
[muokkaa] K-linja ja Neuvostoliiton suhteet
Vuoden 1982 presidentinvaaleissa Väyrynen tuki Ahti Karjalaista keskustan ehdokkaaksi. K-linja kärsi tappion Kuopion puoluekokouksessa, kun Ahti Karjalainen hävisi lukemin 1365-2666 puolueen entiselle puheenjohtajalle, Kekkosen epäsuosiossa myös Juhannuspommin vuoksi olleelle Johannes Virolaiselle.
Varsinainen kohu Väyrysen roolista vuoden 1982 vaaleja edeltäneissä tapahtumissa nousi vasta vuosia myöhemmin. Ahti Karjalaisen vuonna 1989 julkistetusta muistelmateoksesta Presidentin ministeri ilmeni, että Väyrynen oli pyrkinyt Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä työskennelleen ministerineuvos Viktor Vladimirovin avulla parantamaan Karjalaisen mahdollisuuksia presidentinvaaleissa. Viisi kansanedustajaa Kokoomuksen Kimmo Sasin johdolla teki eduskunnan perustuslakivaliokunnalle selvityspyynnön, jotta Väyrysen toiminta vaalien edellä tutkittaisiin. Selvityspyynnön allekirjoittajat pitivät raskauttavana sitä, että Väyrynen oli tuolloin toiminut ulkoministerinä, ja katsoivat hänen menetelleen miltei maanpetoksellisesti. Perustuslakivaliokunta totesi kuitenkin, ettei Väyrynen ollut rikkonut ministerivastuulakia, ja eduskunta hylkäsi häntä vastaan nostetun kanteen.
[muokkaa] Jalasmökkikohu
Saman vuoden lokakuun lopulla oikeuskansleri Kai Korte totesi eduskunnan virkamiesten menetelleen väärin, kun nämä olivat maksaneet kansanedustajan päivärahaa Väyryselle sillä perusteella, että "Väyrynen oli ilmoittanut vakituiseksi asuinpaikakseen Keminmaan Lapissa, mikä oikeutti hänet nostamaan eduskunnan päivärahaa. Kävi kuitenkin ilmi, että Keminmaan "asunto" oli muutaman neliömetrin kokoinen siirrettävä jalasmökki. Käytännössä Väyrynen perheineen asui Helsingin Kruununhaassa 173-neliöisessä asunnossa."[2] Väyrynen piti asiaa kohtuuttomana siksi, että ulkopaikkakuntalaiset joutuvat uusmaalaisiin verrattuna pitämään kahta asuntoa yllä. Myös sosiaalidemokraattien edustaja Lasse Lehtinen oli samassa tilanteessa.
[muokkaa] SDP:n vahvistuvan aseman torjuminen
Hallituspolitiikassa Väyrynen pyrki varjelemaan keskustan riippumattomuutta SDP:stä. Kalevi Sorsan IV hallituksen aikana keskustan toiminta hallituksessa sekä Sorsan ja Väyrysen välinen huono henkilökemia tulehduttivat puolueiden välit. Tästä seurasi vuosikymmeniä jatkuneen punamultayhteistyön päättyminen 1987 neljäksi eduskuntavaalikaudeksi, vuoteen 2003 saakka.
[muokkaa] Punamullan loppu
Koska punamultayhteistyö oli joutunut umpikujaan, Väyrynen pyrki takaamaan porvarihallituksen mahdollisuuden vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen.
[muokkaa] Porvarisopimus
Myös teollisuuspiirit kiinnostuivat porvarihallituksesta sen jälkeen, kun Väyrynen oli arvaillut julkisuudessa idänkaupan romahtamista.[3] Vuoden vaihteessa 1987 Väyrynen teki Nokian pääkonttorissa Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtajien kanssa salaisen aiesopimuksen, niin sanotun kassakaappisopimuksen. Siinä sovittiin, että jos nämä kolme puoluetta saisivat uuden eduskunnan paikoista yli puolet, ne lähtisivät ajamaan SDP:n myötävaikutuksella tai ilman sitä keskustan johtamaa enemmistöhallitusta.[3] Sopimuksessa sovittiin myös, ettei mikään puolueista lähtisi yksin hallitukseen ilman kahta muuta.[3] Lisäksi suullisesti sovittiin, että, jos Väyrystä ei saataisi uuden hallituksen pääministeriksi, hänet yritettäisiin saada yleisporvarillisesti eduskunnan puhemieheksi.[3] Kassakaappisopimuksen takana olleet teollisuusjohtajat lupasivat rahoittaa tavallista suuremmin summin porvaripuolueita vaalikampanjassa porvarihallituksen aikaansaamiseksi.[3]
Enste pisti homman vireille, sitten jäi pois ministerinhommista ikään kuin näyttääkseen, että EU:hun liittymisestä ei tule mitään ilman häntä. Ja rupesi lobbaamaan EU:ta vastaan. Aho osoitti erinomaista pelisilmää ja nosti EU-ministeriksi MTK:n Haaviston.
Muuttaa pois Suomesta jos siitä itserakkaasta muikistelijasta tulee pääministeri...
Euroopan unionin vastustus
Uusi puheenjohtaja Esko Aho nousi seuraavana vuonna keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja kristillisten muodostaman porvarihallituksen pääministeriksi. Tarkoituksena oli ollut muodostaa kolmen suuren hallitus laman voittamiseksi, mutta sosialidemokraatit heikentyneen kannatuksensa vuoksi kieltäytyivät.
Väyrynen sai hallituksesta uransa neljännen ulkoasiainministerin paikan. Hän toimi ulkoministerinä Suomen jättäessä EU-jäsenhakemuksen, mutta erosi 1993 hallituksesta ja alkoi kampanjoida sen puolesta, ettei Suomi hyväksyisi EU:n kanssa neuvoteltua jäsenehdotusta. Hän oli näkyvimpiä jäsenyyden vastustajia.
Hallituksesta eroaminen oli välttämätöntä siksi, että Väyrynen ryhtyi Euroopan unionin jäsenyysneuvottelujen tulosta arvostellakseen presidenttiehdokkaaksi. Väyrysen lisäksi toinen tunnettu keskustalainen EU-kriitikko, Keijo Korhonen, ryhtyi presidenttiehdokkaaksi ilmoittaen estävänsä Suomen EU-jäsenyyden.
[muokkaa] Välirikko Esko Ahon kanssa
Padotakseen Väyrysen lähinnä EMUun ja Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvän kritiikin järjesti Esko Aho MTK:n puheenjohtajan seuraavaksi ulkoministeriksi. Heikki Haavisto vastasikin ulkoministerinä EU-neuvotteluiden loppuun viemisestä, mikä heikensi Väyrysen esittämää EU-kritikkiä, kun maataloustuottajien puheenjohtaja ikään kuin hyväksyi itse neuvottelemansa EU-jäsenyyden.
Oliko siinä aikaisemmassa jutussa mainittu, miten Väyrynen väitöskirjassaan tuli siihen tulokseen, että vaikka mitä tapahtuisi, Neukkula ja jako länsi/itäblokkiin säilyy? :D
Tai miten hän väitti lukeneensa yhdessä viikonlopussa Dostojevskin koko tuotannon? :D :D
Väyrysen abilaulussa veisattiin "...ja ennen kuin huomaattekaan / oon presidentti tään maan / ja syrjäinen kouluparka / on ylpeä pojastaan"
Kunnianhimo ja pyrky on sillä miehellä rajaton, onneksi kannattajia ei enää löydy siinä mitassa kuin ennen.
Edes Kepu ei ole niin tyhmä. Suomi menisi 30 vuotta ajassa taaksepäin ja Kepu kuihtuisi marginaaliryhmäksi. Eihän sellaisen porukan kanssa mikään muu puolue suostuisi tekemään yhteistyötä.