Kuvittele tilanne, jossa olisitte mummolassa ja

vauvan syliin. Jos kukaan ei hakisi niin ottaisin ja veisin vauvan isänsä syliin.

oltaisiin miehen vanhemmilla niin kukaan ei huomaisi/tekisi mitään.



Jos taas minun vanhemmillani, niin ukki tai mummi ottaisi lapsen syliin sanoen "annetaanpas äidille pieni hetki levätä, käydäänkö katsomassa akvaariota sillä aikaa" tai muuta vastaavaa.

oltaisiin miehen vanhemmilla niin kukaan ei huomaisi/tekisi mitään.

Jos taas minun vanhemmillani, niin ukki tai mummi ottaisi lapsen syliin sanoen "annetaanpas äidille pieni hetki levätä, käydäänkö katsomassa akvaariota sillä aikaa" tai muuta vastaavaa.

Vauvan ei siis tarvitse edes lehteä alkaa repimään, ennen kuin halukas mummi/ukki jo tulee hakemaan syliin.. :)

luen lehden kotona jos jotain mummolassa katson lehdestä annan vauvan isälle, mummolle tai ukille tai laitan lattialle. Tosin harvoin vauva on mummolassa minun sylissäni sielä sylejä riittää.

Mutta kelle vain voisin vauvan antaa. Miksi olisin niin avuton, etten osaisi itse vaatia itselleni hetken omaa aikaa? Tietysti osaan ja osaan antaa vauvan toiseen syliin siksi aikaa kun luen lehteä.

"luenpa tässä hampaita kiristellen repaleista lehteä niin kauan, että joku tajuaa tulla ottamaan vauvan sylistäni"

ottaisi syliin, ihan varma, appi taas on kuollut. Äitini on kuollut ja isäni taas ei ole "pikkuvauva" tyyppiä, mutta isomman kanssa tykkää peuhata. Tällöin lapsen isä olisi ainoa vaihtoehto.

itse en olisi noin marttyyri vaan veisin jollekkin näistä vauvan ja lukisin lehden! Ei sitä vaan aina seuraile ulkopuolisena tilannetta sillä tavalla että huomaisi olla kohtelias ja mennä ottamaan lapsi ennen kuin joku pyytää..eikä se silti ole ilkeyttä.

Anoppilassa tilanne menisi seuraavasti en heidän oven jälkeen edes näkisi lastani. Pitkin hampain se lapsi meille luovutettiin kotiin lähdön yhteydessä. Vanhempieni luona todennäköisesti lapsi olisi suurimman ajan mummolla, mutta jossain määrin myös minun hoidossa.

kuin itsekseni jupisisin sohvalla :) Luultavasti antaisin anopille tai miehelleni, ottaisivat he kyllä muutenkin

Kovin pientä vauvaa ei appivanhemmat "uskalla" ottaa syliin vaan tykkäävät kun mielummin annetaan. Minun äitini taas ryntää ottamaan syliin.

huoneessa olisi sinä, vauva sylissäsi, lapsen isä ja lapsen mummo ja ukki.

Tulisko joku noista henkilöistä heti ottamaan vauvan syliinsä?

Ei tulisi, eikä tarvitsisikaan.

Vauva alkaisi repiä lehteä. Tulisiko joku nyt ottamaan vauvan?

Lapsen isä tulisi, ehkä. Toisaalta ellen pyytäisi, hän saattaisi ajatella, etten raaski antaa vauvaa (meillä kun aina sanotaan ääneen, jos jotain halutaan).

Sanoisit ääneen, että "tuleepa lehdestä luetun näköinen kun yhdessä luetaan" ja "onpa vaikeeta lukea vauva sylissä".

Vain jälkimmäinen tarkoittaisi sitä, että vauva on ei-toivottu lukemassa lehteä. Lapsen isä hakisi vauvan.

Anoppilassa tilanne menisi seuraavasti en heidän oven jälkeen edes näkisi lastani. Pitkin hampain se lapsi meille luovutettiin kotiin lähdön yhteydessä. Vanhempieni luona todennäköisesti lapsi olisi suurimman ajan mummolla, mutta jossain määrin myös minun hoidossa.

anoppilassa lapsi otetaan sylistä jo ovella, ja annetaan takaisin kun ollaan lähdössä. Oma äitini tykkää myös pitää vauvaa, mutta touhuilee itsekin samalla (esim laittaa ruokaa tms) ja vauva on välillä myös mulla tai miehelläni.

Nyt kun se juuri oppi ryömimään niin tykkää kyllä leikkiä lattiallakin, ei sitä koko aikaa tarvii sylissä pitää.

Kotona vauva saa repiä lehden, mutta jos luen kylässa niin annan lapsen jollekkin muulle, tai laitan lattialle.

tulisi hakemaan. Voisi olla että äitini sanoisi että "ehkä ei kannata sitten lukea lehteä silloin kun on lapsi sylissä, ei sillä ainakaan tahallaan tarvitse lehteä revittää". Todennäköisesti voisi huomauttaa jo tuosta lehden repimisestä ennenkuin sanoisin mitään, vaikka kyllä oma järkikin sanoisi sen etten antaisi vauvan toisten omaisuutta turmella.

nosta lasta jonkun muun syliin tai lattialle seiskan lukemisen ajaksi?

vauvan lattialle viltinpäälle. Jos vauva ei viihtyisi viltillä, niin varmasti kaikki muut aikuiset alkaisivat seurustelemaan hänen kanssaan, jotta minä voisin lukea rauhassa.

mäkään en oo vihjailija tyyppiä ollenkaan,ärsyttävä tapa mun mielestä.Oletetaan sanomatta ihmisten toimivan oman mielen mukaan.Laittaisin vauvan jonkun syliin ja sanosin et piä tätä,vilkasen tota lehtee.

"Ajattelin lukea vähän lehteä, voisko joku ottaa vauvan", tai laittaisin sille kellimispaikan lattialle, tai laittaisin vauvan sitteriin tai laittaisin vauvan sohvalle viereeni selkänojan suuntaisesti ja pönkäisin tyynyillä toisen sivun niin ettei hän pääse putoamaan.



En ole mikään helevetin avuton marttyyri, joka yrittää saada toiset lukemaan ajatuksiani tai ymmärtämään sinnepäin-vihjauksieni rivivälit.

Miksi alkaa yleensä lukemaan lehteä vauva sylissä?



Esim. jos olen lasteni kanssa syömässä vanhemmillani, niin kukaan muu kuin minä ei avusta lasten ruokailussa. No tietysti mieheni, jos sattuu olemaan paikalla. Mutta ei kukaan muu. Ei edes aikuiset sisarukseni.



Yleensä se menee niin, että minä ruokin lapset ja sitten kun kaikki muut ovatkin jo syöneet, niin sitten minä vasta pääsen syömään kylmenneen ruokani.

siksi aikaa kun lehteä lukee.