G: Missä asioissa ihmettelet muiden ns. turhaa aherrusta?

aikajärjestykseen ja mapittamista.



Samoin sukkien lajittelu ja parittomien sukkien säilyttely jos se kadonnut pari tulisi jostain vastaan. Ja niitä sukkia on... tolkuttomasti. Pitäisi kantaa roskiin kaikki.

No, jos lapsuus on ollut ikävä, aikuisena pitää yrittää "siivota" ikävät asiat aivojen taka-alalle. Puhun nyt siis sairaalloisesta siivoamisesta.

Sellainen "hampaat irvessä" -meininki, oli kyse sitten vauvan soseista, siivouksesta, imetyksestä, virikehoidosta ja muusta ulkoisen avun tuomitsemisesta. hulluhan sellainen ihminen on, joka koko ajan ahertaa kruunuaan kiillottaen, kun voisi edes pikku hetkeksi relata ja elää vähän.

- astioiden tiskaus "alustavasti", ennen kuin ne laitetaan pesukoneeseen



- rikkinäisten sukkahousujen parsimisyritykset



- rumien t-paitojen osto kirpputoreilta "tilkkutöihin" (kun entisiä on jo 10 laatikollista)



- vanhojen tiskiharjojen säilytys ("jos uudet menevät rikki")



yms...

Itsekin aikanaan silitin kaikein, kunnes tein tietoisen ratkaisun lopettaa turha homma. Alkuun oli tosi vaikeaa sietää "ryppyisiä" vaatteita.



Nyt pidän silittämistä aivan pöllön hommana, kun vaatteet rypistyy hetkessä päällä kuitenkin. Ja kuivausrummussa pyykit siliää ihan tarpeeksi. Ja kun vaatteet vaihdetaan vähintään kerran päivässä, on työmäärä aika iso viisihenkisessä perheessä.

ei avaudu mulle. Jotkut jutut on pakko silittää, mutta esim. trikoovaatteet ja oikeastaan aika monet muutkin asiat.



Jatkuva siivoaminen, vaikka talossa ei olisikaan vaikkapa likaavaa koiraa tai jotain vastaavaa (meillä on koira, mutta en siltikään siivoa jatkuvasti).



Rutiinien orjallinen noudattaminen, siis joka ikinen päivä samaa asiaa samaan aikaan. (Siis rutiinit on ihan hyvä asia, mutta rajansa kaikella.)

Itse en silitä juuri koskaan. Vain juhlavaatteet ja verhot. Piste.

Turhana pidän myös yli innokasta hygieenisyyttä siis jatkuvaa suihkussa käyntiä ja että vaatteita pitää joka päivä vaihtaa vaikkeivät olisi edes likaisia.

sukulaisethan sen työpaikan kummiskin järjestää :)

Itse en silitä juuri koskaan. Vain juhlavaatteet ja verhot. Piste.

Turhana pidän myös yli innokasta hygieenisyyttä siis jatkuvaa suihkussa käyntiä ja että vaatteita pitää joka päivä vaihtaa vaikkeivät olisi edes likaisia.

minun kynästäni, eiku näppiksestä. Mä pyrin kyllä ostamaan myös sellaisia juhlavaatteita, jotka ei tarvitse silittämistä....

#9

ja siitä tulevaa puuha lumitöineen ja kompostinkääntämisineen. Mun mielestä on suloista kun boheemeista kaupunkilaiskavereista tulee oikein emäntiä ja isäntiä jotka touhuaa posket punaisina omalla tontilla. Sillä täytyy olla heille joku tunne-elämää kovasti tyydyttävä juttu, muuten en sitä ymmärrä. Arvostan kyllä sinänsä.



Terveisin eräs, joka eli lapsuutensa maalla, ja joka on vieläkin ilahtunut ja hämmästynyt siitä, kuinka vähän kaupunkiasunnossa on pakollista tehtävää.

yhtä turhaa kinastelua. Joskus kuulin yhden tutun valittavan kuinka he aina riitelevät HENGAREISTA: hyviä tukevia takkihengareita oli vain muutama, loput niitä ohuita metallirimpuloita ja sitten riitelivät kun toinen aina vei ne hyvät hengarit. Kysyin, että mikseivät sitten osta lisää niitä tukevia takkihengareita, jos niitä on kerran liian vähän.

karkaa joillakin käsistä. Siitä tehdään elämäntyö, jota viilataan kuukausia. Kuitenkin tosi harvalle sillä arvosanalla on sitten lopulta mitään elämää suurempaa merkitystä esim. työnsaannin kannalta, tietysti jatko-opintoja varten pitää tietty taso saavuttaa.

karkaa joillakin käsistä. Siitä tehdään elämäntyö, jota viilataan kuukausia. Kuitenkin tosi harvalle sillä arvosanalla on sitten lopulta mitään elämää suurempaa merkitystä esim. työnsaannin kannalta, tietysti jatko-opintoja varten pitää tietty taso saavuttaa.

Näistä olen kyllä samaa mieltä - todellakin AIVAN turhia.

- astioiden tiskaus "alustavasti", ennen kuin ne laitetaan pesukoneeseen - rikkinäisten sukkahousujen parsimisyritykset - rumien t-paitojen osto kirpputoreilta "tilkkutöihin" (kun entisiä on jo 10 laatikollista) - vanhojen tiskiharjojen säilytys ("jos uudet menevät rikki") yms...

Itsestäni voin sanoa, että tykkään ennemmin pitää silitettyjä vaatteita, joten silitän.

Mutta en tiedä miten jotkut jaksaa siivota joka ikinen päivä?! Meillä siivotaan kerran viikossa ja se riittää. Pyykin- ja astioiden pesu on nyt ihan normaalia jokapäiväistä touhua, mutta jos esim. illalla ei jaksa tiskata, ei maailmani siihen kaadu.

En myöskään jaksaisi käydä joka päivä kaupassa ruokaostoksilla, jos voi käydä kerran viikossa.

huuhtelen astiat kunnolla ennen koneeseen laittoa. Asutaan kahdestaan, eikä kone tule täyteen päivässä. Pinttyneet liat ei lähde koneessa, ja sihtikin on teillä varmaan tosi siisti.

Joista silittäminen on muuten yksi, kyllä meilläkin silitetään ja aika usein, mutta esim. lasten trikoovaatteiden silittäminen on pöljyyttä.



Kuittien lajittelua ja säilyttämistä vuosikausiksi en myöskään ymmärrä.



Äitini kertoo irrottavansa vanhoista ja pois heitettävistä vaatteista napit. Kysyin, että mitä hän niilä tekee, kunhan säilyttää vaan. Siis äitini ei ompele vaatteita. Ja jos nappi lähtee irti, niin sen vaatteen mukana tulevilla varanapeillakin pärjää jo aika hyvin.



Mattojen tamppaus, eikö imurointi ole paljon tehokkaampaa?



Aikakauslehtivuosikertojen säilyttäminen. Koska on se hetki, jolloin on luontevaa alkaa lukemaan Annan viisi vuotta vanhaa pääsiäisnumeroa?

tehokkaampaa joskus. Riippuu matosta ja imurista..

ja siitä tulevaa puuha lumitöineen ja kompostinkääntämisineen. Mun mielestä on suloista kun boheemeista kaupunkilaiskavereista tulee oikein emäntiä ja isäntiä jotka touhuaa posket punaisina omalla tontilla. Sillä täytyy olla heille joku tunne-elämää kovasti tyydyttävä juttu, muuten en sitä ymmärrä. Arvostan kyllä sinänsä.

Terveisin eräs, joka eli lapsuutensa maalla, ja joka on vieläkin ilahtunut ja hämmästynyt siitä, kuinka vähän kaupunkiasunnossa on pakollista tehtävää.

tykkää siitä puuhasta?

Mä asuin kerrostalossa 10 vuotta, ja kyllästyin siihen, kun ei voinut tehdä mitään pihahommia. Nyt omakotitalossa saan niitä tehdä. En mäkään lapsena tai teininä ollut ulkotöistä kiinnostunut, mutta näin aikuisena on toinen juttu. Ei se nyt mun tunne-elämää mitenkään erityisesti tyydytä, onpahan vain mielekäs tapa olla pihalla.