Lue keskustelun säännöt.
Miksi, voi miksi en pysty keskustelemaan mieheni kanssa
18.01.2010 |
minua painavista asioista perhe-elämässä, meidän suhteessa, lasten kasvatuksessa???
Aina tulee riitaa, olemme niin kovin eri mieltä monista asioista. Mies ottaa kaiken sanomani heti syytöksenä tai hyökkäyksenä häntä vastaan ja suuttuu. Alkaa sitten huutaa, riippumatta siitä onko lapsia paikalla. Eli kaikki "keskusteluyrityksetkin" on tehtävä silloin, kun lapsia ei ole paikalla, eli aika harvoin on sellaisia tilanteita. Itse mies ei juuri aloita tällaisia keskusteluja. Hänen mielestään kaikki on ok niin kauan kuin arki pyörii.
No joo, tiedän, pitäisi osata keskustella syyllistämättä. Mutta joko minä vain en osaa vaikka miten yritän tai sitten mies on yliherkkä reagoimaan kaikkeen sanomaani. Osansa voi olla sillä, että huomauttelen miehelle nykyään paljon, koska hyvin moni asia hänen käytöksessään ärsyttää. En vain osaa pitää suutani kiinni...
Ahdistaa tällä hetkellä kovasti tuo keskusteluyhteyden puuttuminen. Tuntuu, että keskusteleminen on vain vuosi vuodelta vaikeampaa. Aina kausittain yritän tehdä asialle jotakin, panostan kovasti omaan puhetapaani ja yritän olla ystävällinen. Ei muutosta siitä huolimatta. Miksi siis yrittääkään, kun sen joutuu tekemään aivan yksin?
Kommentit (8)
Ja jättäkää yksin lukemaan kirje. Voisi toimia, jos alussa on kommentti siitä,e ttä tämä on epätoivoinen yritys.
ja sitten varotte syyttämästä. Veikkaan, että ärhäkästi puolustautuva mies tuntee syyllisyyttä jo muutenkin, tai sitten nalkutus on vain mennyt tasolle, jossa siihen reagoi automaattisesti noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies suhtautuu siihen jos mahdollista vielä negatiivisemmin kuin puhumisyrityksiin. Sanoo heti, että hän ei jaksa tuollaista lukea!
ap
Kannattaako sen rahan ja taloudellisen pääoman perusteella aina valita mies? Ehkä kannattaisi katsella myös luonnetta.. Mutta ei, ette vain voineet kunnella minua.
Pariterapiaa, avioliittoleiri tms mitä näitä nyt on? Voisitte molemmat puhua puolueettomalle ihmiselle ja tarkistaa kantanne ja käytöksenne? Kuulostaa siltä, että kahdestaan teillä ei nyt homma lähde toimimaan.
Ja pitkässä suhteessa tilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat, minkäs sille tekee.
Minä ainakin katselin nimenomaan luonnetta. Oma mieheni oli alkuun mitä huomaavaisin ja ystävällisin mies, jonka kanssa keskustelukin sujui. Aiemman suhteen jälkeen olin vielä hyvin varpaillani ja varmistin mieheltä, että kyllähän hän sitten lähtee kanssani pariterapiaan, jos meille joskus tulee ongelmia. Ilman muuta sanoi mies.
Mutta kissanviikset! Aikaa kului, tilanteet elivät, keskusteluyhteys hiipui, riitoja tuli enemmän ja enemmän. Kun kehtasin ehdottaa pariterapiaa, mies ilmoitti heti että hän ei sellaiseen lähde. Sittemmin on tullut esiin muitakin miehen käsittämättömiä näkemyksiä, joita hän sujuvasti "piilotteli" alkuvuodet. Hänestä on tullut sovinisti, rasisisti ja kaikin puolin epäsuvaitsevainen yksilö. En käsitä, miten tällaiset asiat jäävät alkuhuumassa täysin pimentoon. Vai muutummeko me todella näin paljon???
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pitkässä suhteessa tilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat, minkäs sille tekee. Minä ainakin katselin nimenomaan luonnetta. Oma mieheni oli alkuun mitä huomaavaisin ja ystävällisin mies, jonka kanssa keskustelukin sujui. Aiemman suhteen jälkeen olin vielä hyvin varpaillani ja varmistin mieheltä, että kyllähän hän sitten lähtee kanssani pariterapiaan, jos meille joskus tulee ongelmia. Ilman muuta sanoi mies. Mutta kissanviikset! Aikaa kului, tilanteet elivät, keskusteluyhteys hiipui, riitoja tuli enemmän ja enemmän. Kun kehtasin ehdottaa pariterapiaa, mies ilmoitti heti että hän ei sellaiseen lähde. Sittemmin on tullut esiin muitakin miehen käsittämättömiä näkemyksiä, joita hän sujuvasti "piilotteli" alkuvuodet. Hänestä on tullut sovinisti, rasisisti ja kaikin puolin epäsuvaitsevainen yksilö. En käsitä, miten tällaiset asiat jäävät alkuhuumassa täysin pimentoon. Vai muutummeko me todella näin paljon??? ap
mieheni kanssa rakkaudesta. Hän oli minusta ihana, miehekäs, huumorintajuinen ja ajattelin että jotkut särmät kyllä hioutuvat ajan myötä. Moni asia hioutuikin, mutta miehen kiinnostus panostaa konkreettisesti teoilla perheemme pysyvyyteen ja jatkuvuuteen on vaan aika vähissä. Se minkä hän saa rahalla ostettua, hän voi minulla pitkinhampain joskus antaa, mutta kun on kyse hänen ajankäytöstään, priorisoinnista tai mielenkiinnon kohteista, ollaan pattitilanteessa, johon mies toteaa 'minä yritän', mutta totuudessa hän jatkaa samaa rataa kuin aiemminkin. Olen kyllästynyt nalkuttamaan tai vaatimaan, joten olen mieluummin hiljaa ja puhun päivän kuulumisia ja ylläpidän rauhallista ilmapiiriä kotona. Isoista asioista meillä ei puhuta, eikä varmaan tulla puhumaankaan.
Voimia ap sinulle, tiedän liiankin hyvin kuinka toivottomalta tilanne tuntuu! :(
#1
mieheni kanssa.
Tästä syystä olenkin mennyt lukkoon enkä enää jaksa puhua asioista miehelleni.
Hoidan taloustyöt yksin, teen monet päätökset yksin, kannan vastuun lasten asioista yksin, joskus saatan jaksaa sanoa, että 'tekisitkö sitä/tätä' ja vastaus on yleensä 'kohta' ja jos alan painostaa asiassa, tulee vain riitaa.
Minusta tuntuu, että rakkaus ja kumppanuus ja jopa seksihalut ovat kaikki kadonneet tämän asian vuoksi, että olen luovuttanut yrittämisen kanssa.
En tiedä mitä tehdä, ehkä odotan että lapset ovat vähän isompia ja eroan sitten, parempi sekin kuin tämä.