suru. rakkaan ja parhaan ystävän menetys,..

Sitä se yhteiselo on, jaksaa toisen rinnalla vaikeinakin aikoina. Tuo tilanne ottaa oikeasti varmaan miehesi mielenterveydelle. Sinä olet nainen,ole vahva! Kerro miehelle, että rakastat siitä huolimatta että raha-asiat meni pieleen. Tilanne varmaan korjaantuu jossain vaiheessa, kunhan hän pääsee pahimman yli.

...mutta me emme ole yhdessä asuva pari. Luja vuosien ystävyys muuttui upeaksi fyysiseksi suhteeksi vasta noin vuosi sitten, ja sen myötä maailma aukeni, uusi elämä edessä, rikkumaton onni - ja vieläpä parhaan ystävän kanssa! Emme ihan ehtineet muuttaa yhteen ennen kuin romahdus iski. Tunsimme toisimme niin perin pohjin... Apua. Tilanne tuli molemmille yllätyksenä. Sitä seurannutta luonteen muutosta en olisi ikimaailmassa osannut hänestä kuvitella. En oikein käsitä tapahtunutta vieläkään. Hän? Koska virallistettuja siteitä ei ole, pelkään, syystäkin, menettäväni hänet, vaikka kuinka vannoisin rakkauttani. Siltä se tuntuu... hän etääntyy, vaikka kuinka koittaisin pitää kiinni.



3: En voi kertoa yksityiskohtia. Se on taloudellinen sijoitus, piti olla vain lievän riskin sellainen.



-ap

Ja millä lailla lievä riski?

Riski? Eihän se riski sitten lopulta niin lievä ollut, kuin miehelle neuvottiin ja mitä hän kuvitteli. Mittaluokasta: hän meni optimistisen tyhmästi sijoittamaan tuloihinsa ja omistukseensa nähden sellaisen summan, osin tietysti lainavaroin, että ei siitä omin voimin selviä mitenkään. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, tilanne olisi täysin toinen.



Sori, mutta en voi tarkempaa tietoa antaa, saattaisi mennä liian tunnistettavaksi.

että jos tosiaan sijoitteli rahojaan ja lainorahoja kun joku "neuvoi" niin onko oikeasti edes mies, josta haluaa pitää kiinni. Minä en ainakaan pidä kovin löytönä tuollaista.

Nyt vain kannustat miestä elämässä eteenpäin, velkajärjestelyaika menee nopeasti ohi ja sen jälkeen elämä jatkuu.



Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha... yritä muistuttaa miehelle siitä.

Eikä kuulosta kovin älykkäältä.

Tarinasi olisi voinut olla minun kirjoittama, paitsi että mieheni masennus johtui muusta kun velasta ja me asuimme yhdessä ja meillä oli/on lapsia. Mieheni myös yritti tuolloin työntää minua luotaan ja se tuntui pahalta ja helpointa ois ollut lähteä. Mutta olin mieheni rinnalla ja lopulta sain hänet suostuteltua lääkärille ja sieltä päästiin terapiaan ja elämä alkoi todella hitaasti, mutta varmasti hymyillä uudestaan.



Masennus voi oikeasti aiheuttaa sen, ettei ihminen tunne enää rakastavansa (mieheni sanoi minulle monesti, ettei enää rakasta minua ja meidän olis parempi ilman häntä jne). Kun masennus oli poissa niin mies sanoi, ettei tarkoittanut sanojaan ja ettei oikeasti missään nimessä halua meitä menettää.



Toivotan voimia ja älä välitä noiden idioottien törkeistä kommenteista. Ihminen on erehtyväinen, mutta sitä ei monikaan täällä av:lla ymmärrä.

mutta ap on vasta aloittanut seurustelun. Jos oikeasti haluaa pitkän liiton ja jopa lapsia, kiertäisin kaukaa moiset sijoittelijat.



Oikeesti. Kai sitä haluaa perheelleen muutakin kuin velkaa ja lapsistaan edes jollain tavoin älyllisiä.

Kiitos rohkaisusta. Oot oikeassa: yleensä niin järkevä ja jopa varovainen ihminen voi erehtyä ja tehdä tyhmiä päätöksiä. Sivusta katsojana mulla on sama kohtalo kuin sulla: mies tuntuu muuttuneen luonnetta ja perimmäisiä tunteita myöten niin totaalisesti, että näen selvästi, että tila ei ole normaali - mutta ongelma on, miten saisin hänet kuuntelemaan. Ennen kuin hän lähtee pois. Miehinen itsetunto tuntuu saaneen pahan lommon epäonnistumisen myötä.



Ja niille jotka sanoivat että 'vasta aloittanut seurustelun'... hm. mitenhän sen ottaa. Parhaita ja erittäin läheisiä ystäviä jo seitsemän vuotta.



Kiitos rohkaisusta niille, jotka sitä antoivat. Ja nuo muutamat muut... no ainahan noita on, jotka haluavat kuittailla ihan *ttuillakseen. En jaksa juuri nyt välittää oikein siitäkään.



-ap

joka on tuossa jamassa ja jota et juuri edes tunne? Millä lailla on vittuilua todeta, että se ei kuulosta fiksulta.



Ei riskisijoittaminen ja velkaongelmat ole mikään sattuma samalla tavoin kuin se, että tiiliskivi tippuu päähän katolta. Se vaatii oikeasti omaa panosta. Ja kyllä minä miettisin tasan tarkkaan, miksi ja miten joku tuollaiseen joutuu ja puntaroisin, onko suhde senarvoinen.



On nimittäin aika tyhmää itkeä samaa ongelmaa 10 vuotta myöhemmin, kun perheessä on jo esim. lapsia ja tilanne vain tukalampi.



Holtittomuus raha-asioissa ja yleinen elämänhallinnan puute eivät ole leikin asioita, vaikka romanttista onkin sanoa, että tosirakkaudessa ei rahalla ole merkitystä.

Anteeksi kun epäilen, mutta rakkaasi olisi saattanut romahduttaa ja masentaa mikä tahansa muukin elämässä eteen tuleva isompi kriisi.



Raha-asioiden sotkeminen varmastikin masentaa; siinä kun on mies itse päätöksensä tehnyt ja riskejä ottanut. Käy itsetunnon päälle.



Jos rakkautenne on tarkoitettu kestämään niin se kestää tämänkin vaikeuden . Toista on vaikea rakastaa sillä hetkellä kun hän haluaa sinut torjua ja on töykeä. Voimia vaikeaan tilanteeseen ja viisautta mitä tehdä ... auttaako vai hylätä sinulle tärkeä ihminen.

järkeviä sanoja kirjoitit.



Mutta kohta 'jota juuri et edes tunne' ei pidä paikkansa. Luitko mitä kerroin? Olemme tunteneet toisemme vuositolkulla, ja olleet niistä seitsemän vuotta parhaita ystäviä, todella läheisiä, työtä myöten. Fyysistä suhdetta on ollut vasta vuoden, se on totta, mutta tämän ihmisen olen nähnyt niin hyvässä kuin pahassa, niin erilaisissa tilanteissa ympäri maailmaa, että tiedän todella, millainen tyyppi on kyseessä. Tunnen monta kertaa paremmin kuin omat veljeni.



Sen takia tämä nykyinen tilanne tuntuu niin käsittämättömältä: mihin ystäväni katosi??

ettet oikeasti tunne häntä. Hänhän on muuttunut tunnistamattomaksi - ja tehnyt ihan käsittämättömiä. Vai mitä?

...jos tarkkoja ollaan. Eipä käy kieltäminen :)



Mutta kyse on siitä, että tiedän ja tunnen ihmisen, joka hän on, normaalissa tilassaan. Nykyinen versio hänestä on shokkireaktio, ja tuhoisa sellainen. Pelkään nykytilan romahduttavan kaiken hänen elämässään, muunkin kuin vain tämän suhteen. Haluaisin tukea häntä, olla tärkeä apu suosta selviämisessä, mutta tuntuu etteivät voimat taikka konstit riitä. Sitä suren: uskon ja tunnen, että hän olisi minulle oikea kumppani. Omana itsenään, siis.



-ap