yhteenmuutto, ja ongelmana miehen kissa
Mies siis voisi muuttaa minun luokseni, jota toivonkin ja josta tykkäisin erittäin paljon :)
Mutta ongelmana on hänen kissansa. Yleensä tykkään kissoista todella paljon, mutta sellaisista pitkäkarvaisista erikoisista kissoista en tykkää yhtään. No tottakai miehellä on juuri tällainen ja kaiken lisäksi vielä musta. No minulla on taas suurella vaivalla ja todella kalliisti remontoitu asunto, jota en todellakaan halua kissan heti raapivan piloille, huonekaluista puhumattakaan. Ja tästä kissasta lähtee karvaa aivan tolkuttomasti!! paikat ovat mustanaan niitä miehenkin luona.
Hooh, pakko varmaan silti pakottaa itsensä sietämään kissaa, koska en nyt voi vaatia miestä muuttamaan ilman lemmikkiään :/
Kommentit (22)
Haluaisin kissan, tai vaikka useammankin, mutta mieheni on niin allerginen, ettei meille voi koskaan kissaa tulla. Olisin siis enemmän kuin onnellinen, jos olisin muuttamassa yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on kissa. En nyt sentään nykyistä menisi vaihtamaan, mutta jos olisin sinkku, niin kissallinen mies olisi erittäin tervetullut. Viis siitä, jos karvoja irtoaa tai kissa jotain raapii. Meille niitä kissoja tulisi varmasti vielä lisääkin. :)
Raapiiko tosiaan huonekaluja? harva aikuinen kissa raapii jos on tarpeeksi virikkeitä. Satsatkaa kunnon kiipeilypuuhun (esim. saksalaiset puut huutonetistä)! Suuressa kiipeilypuussa on se ilo että kissa ei enää viihdy makoilemassa kalliilla huonekaluillasi ja keskittää irtoavat karvansa tietylle alueelle.
no ongelmana on sekin, kun en voi oikeasti sietää niitä pitkäkarvaisia rotukissoja!
Tavallisista "maalaiskateista" tykkään kyllä ihan älyttömästi ja riemusta kiljuen sellaisen voisin ottaakin raapimisista huolimatta...
jotenkin vain en tykkää yhtään noista rotukissoista :(
En vain voi sille mitään. Ja ahdistaa ajatus seuraavista 15 vuodesta sellaisen eläimen kanssa, josta ei oikeasti tykkää.
Mitäs jos miehellä olisi vaikka käärme? Tms. ei varmaan moni muukaan innolla sitten ottaisi lemmikkiä vastaan...
Meinaan,jos tuo on ap sulle ongelma, niin se ei povaa kauhean pitkää yhteistä elämää teille...
että pitäisi vain sopeutua ajatukseen, vaikka kumppanilla olisi millainen eläin??
Että sitten vain pitää sopeutua siihen, jos haluaa miehen kanssa olla tai muuten ei yhteistä elämää tule??
luopua omasta kissastaan? letko varautunut siihen, että tämä taas voi tuoda mukanaan uusia ongelmia, joihin imuri ei auta. Saat nimittäin kuulla jokaisen riidan yhtydessä, kuinka säkin pakotit luopumaan kissasta. Mistä sinä olet valmis luopumaan?
Tykkäätkö sä vaan eläinten ulkonäöstä? Kyllä sillä luonteella on ainakin mulle enemmän merkitystä. Koita nyt niellä pettymykses ja yritä sietää sitä kissaa, eikun sen ulkonäköä, tai unohda yhteenmuutto.
Kaikenlaisia ongelmia sitä ihmisillä on: "Pidän kissoista, mutta en juuri tämäntyyppisistä kissoista." Eikö tuo nyt raavi/ole raapimatta ihan samalla tavalla kuin maatiaiskissa?
ja et sua ahdistaa ku et tykkää ja et voi sille mitään ettet tykkää ja et sua ahdistaa. Sano se NYT äläkä 15 vuoden päästä eli tapauksessasi joskus sit kolmevitosena.
... jotenkin vain en tykkää yhtään noista rotukissoista :( En vain voi sille mitään. Ja ahdistaa ajatus seuraavista 15 vuodesta sellaisen eläimen kanssa, josta ei oikeasti tykkää..
Vai onko ap:n mielestä kaikki pitkäkarvaiset kisut rotukissoja?
nyt, MIKSI tavallinen maatiaiskissa olis ookoo, mutta norjalainen metsäkissa ei? Norjalainen metsäkissa on kuitenkin norjalainen maatiaiskissa...
nyt, MIKSI tavallinen maatiaiskissa olis ookoo, mutta norjalainen metsäkissa ei? Norjalainen metsäkissa on kuitenkin norjalainen maatiaiskissa...
tuli teillekin tästä ongelma.
Ap vastaa, vaikka saakin taas vittuiluryöpyn osakseen...
En tykkää mustista kissoista. Minkä minä sille voin. Jos en tykkää niin en tykkää. Enkä myöskään pitkäkarvaisista. Mielestäni ne nyt vain ovat vastenmielisen oloisia.
Ja en haluaisi vaaleaa asuntoa ja kalusteita täyteen niitä mustia pitkiä karvoja, vaikka se teistä kuinka naurettavalta kuulostaakin.
Koitin jo tähän vertausta laittaa, että jos miehellä olisi esimerkiksi käärme, joka varmasti suurimman osan mielestä olisi todella ällöttävä lemmikki. Niin olisitteko oikeasti kaikki valmiita miehen vuoksi sellaisen asuntoonne riemumielin ottamaan ???
Kyselee ihmettelevä ap
Mikäli kissa on jo silloin ollut, on "ongelma" ollut kohdallasi tiedossa jo alusta asti.
Meille muutti miehen mukana kolme käärmettä, enkä missään nimessä pitänyt sitä minään ongelmana. Hienoja ja sinänsä vaivattomia lemmikkejä kun niitä osaa hoitaa.
Itselläni on neljä koiraa, silloin kun aloimme seurustelemaan koiria oli vielä viisi. Silloin jo tiedostin etten halua sellaista miestä jolla olisi kissoja, kerta kaksi koiristani ei tule niiden kanssa toimeen. Enkä myöskään halunnut harrastusteni parista miestä, sillä en kokenut kahden koiralauman yhteenmuuttoa mahdolliseksi. Joten näin on oikein hyvä ja on hieno seurata miten tärkeitä koiristani miehelleni on tullut. Koirani ovat pieniä seurakoiria, joten aluksi jännitin miten miehen "ego" tämän kestää kun kyse ei ole ns. koiran kokoisista koirista, joihin mieheni oli tottunut. Mutta taisi koirien luenteet olla se juttu joka sulatti sydämen lähes ensihetkistä lähtien
Minä en voinut sietää mieheni koiraa alusta alkaen ja se on edelleen mulle sietämätön ongelma... Eli mieti tarkkaan mitä teet.
Kuten viesteistä huomaat, joko hyväksyt kissan tai vaihdat miestä. Jos tosiaan kissa oli olemassa jo seurustelun alussa, niin mitä luulit tapahtuvan suhteen edetessä?
tuli teillekin tästä ongelma.
Ap vastaa, vaikka saakin taas vittuiluryöpyn osakseen...
En tykkää mustista kissoista. Minkä minä sille voin. Jos en tykkää niin en tykkää. Enkä myöskään pitkäkarvaisista. Mielestäni ne nyt vain ovat vastenmielisen oloisia.
Ja en haluaisi vaaleaa asuntoa ja kalusteita täyteen niitä mustia pitkiä karvoja, vaikka se teistä kuinka naurettavalta kuulostaakin.Koitin jo tähän vertausta laittaa, että jos miehellä olisi esimerkiksi käärme, joka varmasti suurimman osan mielestä olisi todella ällöttävä lemmikki. Niin olisitteko oikeasti kaikki valmiita miehen vuoksi sellaisen asuntoonne riemumielin ottamaan ???
Kyselee ihmettelevä ap
siksi, että ainakin mä otan kaikki eläimet, kuten ihmisetkin, yksilöinä, en ulkonäkönsä tai muun triviaalin seikan edustajina. Mä en lähtökohtaisesti kauheasti pidä sellaisista eläimistä, joiden ulkonäköä on muokattu ihmisten halujen mukaan ajattelematta ollenkaan, millaisia vaivoja siitä voi eläimelle koitua, mutta tällekin on syynsä, mm. tällaisten (lähinnä koirien) haju tai hengitysvaikeudet. MUTTA olen ollut myös paljon tällaisten koirien kanssa tekemisissä, enkä todellakaan suhtaudu niihin mitenkään nihkeästi, koska eihän se nyt herranen aika ole sen eläimen vika!
Siis sekava selostus tiivistäen: mulle ainakin eläimessa, kuten ihmisissäkin, on tärkeintä LUONNE, ei ulkonäkö, ja sen takia mua ihmetyttää, että joku inhoaa jotain eläintä vain sen ulkonäön perusteella. Vähän sama, jos sanoisit, ettet pidä pitkätukkaisista ihmisistä, koska xxx. Sori, mutta MÄ taas oon tätä mieltä.
Samalla selviää kumpi on miehelle tärkeämpi.
kellään muulla ole ollut vastaavaa ongelmaa lemmikkieläinten ja muuton kanssa?
Entä allergiset? Miten olette ratkaisseet asian?