Paha mieli kun eilen raivosin ja sain ihme hepulin :-(
Lasten aikana kyllä, mutta en osoittanut sitä lapsille. Miehellikkin raivosin. Koko päivä oli mennyt jotenkin ihan päin seiniä ja sitten pisteenä iin päälle lapsi talloi autossa ostamamme kakun joka piti illalla syödä.
Nyt hävettää jo oma käytös, mutta eilen tuntui että olen täynnä pyhää raivoa tätä elämää kohtaan.... Pitäiskö mun hakea rauhoittavia vastaavia tilanteita varten? Ei näitä usein tule, kerran tai pari puolessa vuodessa, mutta tulee sitten sitäkin kovemmalla voimalla näemmä.
Kommentit (26)
Miksi se ei ollut lapsen uloittumattomissa, esim. takakontissa. MInkä ikäinen lapsi?
Tuli mieleen miten on lapsi kasvatettu jos kakkuja talloo.
Suurin osa ongelmista johtuu järjestelykyvyn puutteesta, kun ei ole älliä päässä niin pääsee tapahtumaan tuollaista.
Tärkeimpiä taitoja arjesta selviämiseen on taito ennakoida. Päässä kulkee ajatuksia ainakin minulla ja mietin ennalta mahdollisia ongelmia ja estän niiden syntymisen esim. sijoittamalla kakun ja pienen taaperon eri tilaan.
Isommat lapset osaa käyttäytyä eikä tee tyhmyyksiä.
just joo ja onneksi sinä olet täydellinen ja osaat ennakoida kaiken :D
auttaa järjestelemään käytännön asiat toimiviksi myös kotona, ei tarvitse kiukutella.
Hyvä organisointikyky on kaiken a ja o.
Monelta murheelta välttyy jos osaa jäsentää asioita ja tehdä ne oikeassa järjestyksessä.
Jos minulla olisi tuollaista tekisin niin että kirjaisin ongelmat ylös ranskalaisin viivoin ja kirjoittaisin ylös ratkaisumalleja
Miksi hakata päätään toistuvasti seinään kun voi tarkastella toimintamallejaan ja muuttaa niitä.
Elämästä pitää tehdä helpompaa ja jokainen on voi halutessaan muuttaa toimintatapojaan.
että teidän elämässä ei ole vielä tapahtunut tarpeeksi :D elämää kun ei voi ennakoida, se yllättää jossain vaiheessa takuulla ja teidän ennakoinnit lentää hevonkuuseen silloin.
Voi v****u kolmonen !just joo ja onneksi sinä olet täydellinen ja osaat ennakoida kaiken :D
enkä sitä ole väittänyt. Osaan järjestää käytännönläheisiä asioita. Miksi en käyttäisi aivojani kun ne toimii.
Meillä on vältytty monilta lapsiperheille tyypillisiltä onnettomuuksilta ennaltaehkäisemällä ne.
Pari esimerkkiä, leikki-ikäisten ulottuvilla ei saksia, niiden käyttö valvonnan alla. Ei "kotiparturointeja".
Lieden takalevyillä ruoan valmistus, lapsi ei yletä vetämään kiehuvan kuumaa päälleen.
Näillä kahdella pienellä asialla on estetty onnettomuuden syntyminen.
vaan kun oma olo paskamainen ja saa hepulin, vaikka YLEENSÄ jaksaa hepuloimatta.
Siitä kun on huono päivä ja tulee rähjättyä olemattomistakin asioista ja tekee mieli vetää vaan peittoa korville.
Elämää ei toki voi kaikilta osin ennakoida mutta on paljon asioita joihin voi itse vaikuttaa.
Liikenteessä voi sattua onnettomuuksia joihin ei ole voinut vaikuttaa yms.
Kodin käytännön asiohin voi vaikuttaa käyttämällä päätään.
3, 5 ja olikohan 7
Meillä on kotiparturoitu. Lapsi 4 ja risat, mökillä askarteli vieressäni. Ja silti vaan silpaisi yhdessä murto-osasekunnissa vasemman puolen hiukset poikki.
Että en sitten tiedä, että pakkopaidassako pitäisi pitää parikymppisiksi...
Eipä ap kysynyt vaarallisten tilanteiden ennakoinnista vaan kun oma olo paskamainen ja saa hepulin, vaikka YLEENSÄ jaksaa hepuloimatta.
Siitä kun on huono päivä ja tulee rähjättyä olemattomistakin asioista ja tekee mieli vetää vaan peittoa korville.
Halusin auttaa ettei vastaisuudessa tapahtuisi noin.
Uskon että ketjun avaa moni jolla vastaavia ongelmia niin hekin voivat ottaa opikseen.
Uskon että elämänkokemuksesta saamani tietotaito auttaa nuorempia äitejä välttämään joitain ongelmia.
Viestini palovammojen ehkäisyyn voi pelastaa jonkun lapsen palovammoilta (sitä ei toki koskaan saada tietää), samoin kuin saksien säilytyspaikan valinta.
Joku päivä sitten oli kysymys mitä se elämäkokemus on, verrattiin 20 ja 30 vuotiasta - ja se on mm. tämäntyyppisiä asioita
Kuittaa kirjoituksesi.
Ja se palovammajuttu ei ole oma nokkela keksintösi, eikä edes liity tähän ketjun aiheeseen mitenkään.
se on ihan inhimillistä. Pyydä mieheltä anteeksi ja lapsilta, jos koet et käyttäydyit epäreilusti, ja anna sitten anteeksi itsellesi ja unohda. Ei kukaan ole täydellinen, ja eihän me ihmisiä edes oltais, jos aina käyttäydyttäis kylmän analyyttisesti eikä mitään tunnettais. :)
Yleensä takana on silloin viikon patoutunut väsymys.
Tuo oli hyvä neuvo: pyydä anteeksi mieheltä ja lapsilta, sano, että äiti oli nyt väsynyt (vihainen, surullinen, stressaantutnut, mitä nyt tunnistat itsestäsi) ja suuttui turhasta.
Yleisesti ottaen:
itse kullekin tekisi hyvää opetella "räjähtämään" aina silloin tällöin, ja sitten pyytämään anteeksi. En tarkoita tavaaroiden heittelemistä, väkivaltaa tms., vaan ihan tavallista verbaalista suuttumusta. Luulenpa, että liki jokaisella suomalaisella on ongelmia tunneilmaisussa, ja nimenomaan negatiivisten tunteiden ilmaisussa. Patoutumat purkautuvat sitten sairauksina, väkivaltana, masennuksena, jne.
Joten ap:
sinun lapsesi voivat ainakin oppia, että myös suuttumuksen voi näyttää, ja sitten pyytää anteeksi!
just joo ja onneksi sinä olet täydellinen ja osaat ennakoida kaiken :D
Älä valita. Jos kakun jättää lapsen tallottavaksi niin itseään vaan saa syyttää.
Hih, tää kyllä pelasti päivän.
Mää olen ollut aina tosi järjestelmällinen ja vahinkoja ei ole sattunut. Silti joskus vain olen hepuloinut uhan kunnolla.
Nauttikaa niistä hepuloinneista. Se puhdistaa ja piristää. Toista kuin laskelmoivat kylmät kalat, jotka sairastuu sitten vaihdevuosissa ahdistusneurooseihin ja paniikkihäiriöön kun sisus on täynnä purkaamattomai tunteita.
Voi v****u kolmonen !just joo ja onneksi sinä olet täydellinen ja osaat ennakoida kaiken :D
enkä sitä ole väittänyt. Osaan järjestää käytännönläheisiä asioita. Miksi en käyttäisi aivojani kun ne toimii.
Meillä on vältytty monilta lapsiperheille tyypillisiltä onnettomuuksilta ennaltaehkäisemällä ne.
Pari esimerkkiä, leikki-ikäisten ulottuvilla ei saksia, niiden käyttö valvonnan alla. Ei "kotiparturointeja".
Lieden takalevyillä ruoan valmistus, lapsi ei yletä vetämään kiehuvan kuumaa päälleen.
Näillä kahdella pienellä asialla on estetty onnettomuuden syntyminen.
Voi pientä jalkaa kun on sattunut väärään kohtaan.
Äääh, ap. Sää oot liian täydellisyydentavoittelija ja kiltti tyttö, joka ei uskalla näyttää tunteita.
Toivottavasti teidän perheessä kaikkien ei täydy istua kylmä rinki perseessä tyynenä ja rauhallisena.
Pitäähän ihmisen joskus suuttua ja rakastaa, iloita ja itkeä. Lapset oppii sitä kautta normaalia tunteiden näyttämistä.
Varmaan ap:kaan ei käynyt keneenkään käsiksi? Kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Ihme, että äidit eivät saisi suuttua tai ainakaan korottaa ääntään, ilman että lapset traumatisoituu loppuiäksi. Tärkeintähän riidoissa ym.on se että lapset näkevät myös sen sovinnon. Voidaan tapella ja näyttää tunteita (kunhan ei vedetä ihan överiksi) ja sitten riidat sovitaan. Toi anteeksipyyntö oli hyvä idea.
ei minulle kukaan sanonut käytä vain takalevyjä, oma järki sen sanoi. Tuosta on aikaa jo vuosikymmeniä kun ensimmäisen lapsen kohdalla tein oivalluksen.
Samaa oivallusta ei ole kaikki tehneet edelleenkään koska pieniä palovammapotilaita tulee edelleen. Tämä yksinkertainen tiedonjyvä ei ole tavoittanut edelleenkään kaikkia äitejä ja isiä.
Liesisuojuksia ei ole tarvittu. Kun lapsi yltää takalevylle on hän kyllin iso ymmärtämään että palovammoja tulee joten ei vedä mitään kuumaa päällensä.
Kuittaa kirjoituksesi.
Ja se palovammajuttu ei ole oma nokkela keksintösi, eikä edes liity tähän ketjun aiheeseen mitenkään.
jotka on oikeasti nokkelia ja suorastaan lukutaitoisia.
He eivät keksi pyörää alusta, vaan lukevat esimerkiksi neuvolan antamat vihkoset. Mutta, tosiaan, se tietty vaatii lukutaitoa.
Luulempa että meitä on aika monta naista jotka hepuloivat joskus. En tiedä auttaisko nuo rauhoittavat, itse niitä miettnyt joskus. Noina päivinä vaan pitäisi olla yksin ilman ketään lähellä, sais raivota ja tuntea kiukkua ilman että tulee kellekkään toiselle raivottua :(
Onko kenelläkään vinkkejä kuinka voisi ehkäistä noita hepuli-raivo-päiviä ?