Miksi naiset tarvitsevat huomiota?

Maksoin vaimokkeen tanssikurssille, koska olen todella kiireinen töissä ja ajattelin että hänen on hyvä nähdä muitakin ihmisiä. Vaimokkeeni on todella kaunis nainen ja tottakai ymmärsin, että vaikeuksia voi seurata, mutta ajattelin ainoastaan hyvää ja myös lupasin itselleni, että en ole mustasukkainen. Iilmeisesti kuitenkin olin, koska en hänen "kaverinsa" kanssa vaihtanut sanaakaan. Mutta miksi hän edes kutsui minut tuohon kapakkaan, johon oli mennyt tanssikaverinsa kanssa? Sama kaveri on jo aiemmin aina ollut samoissa tanssikerhon kuvissa vaimokkeen kanssa.

Jos heillä ei olisi mitään juttua meneillään sun vaimoke olisi ystävällisesti esitellyt teidät toisilleen ja jos miehellä puhtaat jauhot pussissa niin tuskin olisi heti noussut ja lähtenyt pelokkaan oloisena pois. Se on aina epäilyttävä merkki jos jotain asiaa kysyy suoraan ja asiallisesti, toinen vastaa takasin raivokkaasti ja hyökäten, niin sillä se koittaa peitellä tai salailla jotain että lopettaisit kyselyn.

Näin naisena voin vastata, että olin itse todella kiihkeä ja rakastelin mieheni kanssa joka päivä, kehuin häntä ja rakkauden tunnustuksia oli jatkuvasti, kun olin tosiasiassa ihan lääpälläni työkaveriin. Neuvoksi sanon, että jos et halua menettää vaimoasi niin tasan kaksi vaihtoehtoa: joko olet helvetin rakastunut vaimoosi ja annat enemmän kuin toinen tai sitten pistät vaimosi kuriin. Minut oma mies laittoi kuriin ja järki palasi päähän.



Voi olla myöskin, että on ihan vaan kaveri. Mulla on myöskin kaverimiehiä ja tulis aika kiusaantunut olo jos oma mies näkisi minut heidän kanssaan. Nykyisin kunnioitan omaa parisuhdettani niin paljon, etten ole kaksistaan tekemisissä vieraiden miesten kanssa. En edes naamakirjaan ota miehiä kaveriksi. (koska mies ratsaa sen kuitenkin ja tulee mustasukkaseksi)



Millainen vaimosi oli kun tulit paikalle? Jotenkin tuntuu, että hän kun oli pyytänyt sinut sinne, ettei mitään hätää ole tai sitten on kyseessä jo pitempi aikainen suhde vieraaseen.



Joka tapauksessa, älä ole vihainen vaan kerro, mitä oikeasti tunnet.

Jos heillä ei olisi mitään juttua meneillään sun vaimoke olisi ystävällisesti esitellyt teidät toisilleen ja jos miehellä puhtaat jauhot pussissa niin tuskin olisi heti noussut ja lähtenyt pelokkaan oloisena pois. Se on aina epäilyttävä merkki jos jotain asiaa kysyy suoraan ja asiallisesti, toinen vastaa takasin raivokkaasti ja hyökäten, niin sillä se koittaa peitellä tai salailla jotain että lopettaisit kyselyn.

Suuttuikohan vaimosi sinulle siitä, että sen pano lähti karkuun ja ei voinut estää sinua tulemasta sinne baariin. Jokin tuossa tilanteessa mättää ja ilmeisesti se liittyy vaimosi seksuaalisuuteen ja ulkonäköön. Pettämisen makua on tosiaanilmassa ja et ole lainkaan syyttä "mustasukkainen".

että saa syitä erota susta. Nyt nopeasti otat sen puhutteluun jossa kerrot ette salli moista käytöstä, jos tälläinen jatkuu niin sä jätät sen. Rauhallisesti puhuen vaimokkeesi joko tajuaa tilanteen ja lopetta tämänlaiset käyttäytymiset tai sitten suhteenne on loppu.

Noita naisia on elämässäni ollut parikin. Hankkineet miehiltä huomiota ja selitelleet sitä vain-ystävyydeksi. Jostain on tullut tarvis lisätä se "vain" tuohon eteen.



Kummasti se on vähentänyt sitä huomiota, jota minä olisin kaivannut ja jota suhteemme olisi kaivannut. Lopulta olen ihan omatoimisesti päättänyt kummatkin suhteet. Ensimmäinen tapaus lähetti kitkeriä viestejä perään. Olin kuulemma ymmärtämätön. Mutta niin... ehkä mä sitten olen ymmärtämätön ja tyhmä, mutta kun meillä oli yhteistä aikaa vain viikonloppuina, ja joka viikonloppu sain kuulla mikojen ja markojen edesottamuksista, mittani tuli täyteen.



Mutta sellaisia naiset ovat. Yleistän, mutta puhun kokemuksestani. Ensin he eivät myönnä olevansa rakastuneita, mutta kun oma tai se toinen mies alkaa kadota näköpiiristä, alkaa sen päiväinen parku muodossa tai toisessa. Naiset jaksavat kytätä toistensa tunteita, mutta itselleen he eivät osaa olla tunteittensa suhteen rehellisiä. Vain-ystävyys on suomeksi just jämptiin sama kuin ihastus. Muuhun en usko. Ystävyys ja kaveruus ovat sitten sitä mitä nimikin sanoo.



Lisäksi naiset luulevat, että miesten pitää hyväksyä heidän tulkintansa asiasta. Jos nainen sanoo, että joku on vain ystävä, hän samalla toimii ajatuspoliisina ja kieltää miestä tekemästä tai ainakin ilmaisemasta omaa näkemystään. Jos joku nainen joskus kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää tuon vain-ystävyyden vaarallisuuden omalle pääasialliselle liitolleen, hän ehkä oppii pitämään moiset sivusuhteet sellaisina, joiden merkitystä ei tarvitse kaunistella vain-sanalla. Sitä naista odotellessa...

Jos heillä ei olisi mitään juttua meneillään sun vaimoke olisi ystävällisesti esitellyt teidät toisilleen ja jos miehellä puhtaat jauhot pussissa niin tuskin olisi heti noussut ja lähtenyt pelokkaan oloisena pois. Se on aina epäilyttävä merkki jos jotain asiaa kysyy suoraan ja asiallisesti, toinen vastaa takasin raivokkaasti ja hyökäten, niin sillä se koittaa peitellä tai salailla jotain että lopettaisit kyselyn.

Tuota itsekin ihmettelin, että miksi hän ei esitellyt minua tuolle toiselle miehelle. Uskon, että ainakin tuo mies on kiinnostunut vaimokkeestani, kun hänen seuraansa hakeutuu keskellä yötäkin. Olkoonkin, että tansskurssilaiset olivat menossa yhdessä ulos. Mutta missä olivat sitten kaikki muut kurssilaiset? Loogista olisi mielestäni ollut, että pöydässä olisi ollut muitakin, eikä taas tuo sama hemmo, jonka ennenkin olen nähnyt Facebook -valokuvissa istuvan vaimokkeeni vieressä illanistujaisissa.

Toisaalta tuo vaimokkeeni raivoisa hyökkäyskin ihmetyttää. En minä varmaan parhaita ilmeitä kasvoillani viestittänyt, kun saavuin paikalle ja näin hänet tuon henkilön kanssa kahdestaan samassa pöydässä - mutta en minä alkanut raivoamaankaan ja olin ihan "kylmän ystävällinen" tuolle miehelle. Tosin en kyllä sanonut edes "terve":)

AP

että saa syitä erota susta. Nyt nopeasti otat sen puhutteluun jossa kerrot ette salli moista käytöstä, jos tälläinen jatkuu niin sä jätät sen. Rauhallisesti puhuen vaimokkeesi joko tajuaa tilanteen ja lopetta tämänlaiset käyttäytymiset tai sitten suhteenne on loppu.

Kiitos kommentista. Vaimokkeeni vaan ei tunnu ymmärtävän, että olisi tehnyt mitään väärää. Hän sanoi eilen, että "mistä minä tiedän, onko tuo mies minusta kiinnostunut, mutta mitä sitten, me olemme vain kavereita?" Minä en itse osaa kutsua "kaveriksi" ketään, jonka olen vasta 3 viikkoa tuntenut, kuten vaimokkeeni on tuon miehen tuntenut...

AP

Ensimmäinen "kupru" rakkaudessamme ilmeni noin 10 kk sitten, kun menin tietsikallemme ja avis oli vahingossa jättänyt postinsa auki. Silmiini iski viesti otsikolla "Rakastan sinua". Tottakai mustasukkaisena avasin viestin. Se oli hänen tanssikurrsinsa miespuoliselta assistentilta. Hermostuin toki ja tivasin avikselta, että mistä helvetistä on kyse. Hänen mukaansa tuo mies oli todellakin osoittanut ihastuksensa viestillä, mutta pyytänyt anteeksi, kun avikseni oli sanonut olevansa varattu. Oli mies kuulemma humalassa viestin laittanut ja kovasti katunut.



2 kk tapahtuman jälkeen vaimoke esitteli valokuvia tanssikurssin juhlista ja ne olivatkin mukavia kuvia – paitsi että minusta tuntui, etten edes nähnyt kaikkia kuvia, koska aviksenikin esiintyi vain yhdessä kuvassa. Hieman tuon jälkeen huomasin tietsikalta aviksen ladanneen tiedoston nimellä “party”. Vilkaisin tiedostoa ja siellä olikin paljon kuvia samasta illasta ja aviksestani tanssimassa juuri tuon assarin, joka oli aiemmin aiheuttanut meillä riitaa, kansa. Kysyin, että miksi hän esitteli minulle vain “valitut kuvat” ja miksi hän tanssi juuri tuon kaverin kansa, kun olimme jo sopineet, että olisi suhteemme kannalta parasta vältellä ihmistä, joka on osoittanut kiinnostusta. Vastaus: “koska olisit ollut taas turhaan mustasukkainen! Kaikki siellä tanssivat toistensa kanssa, enkä tunne mitään muita kuin sinua kohtaan!”



Tuon tapahtuman jälkeenkin suhteemme on ollut pääosin loistavaa, mutta tuo valehtelu jätti minuun jonkinlaisen epäilyn siemenen. Siksi kai on vaikea kuitata taas tuota eilistä tapahtumaa tuosta vain huumorilla.

AP

Kauniille naiselle on aina kysyntää. Sille ei voi mitään, jos miehet katsoo perään ja hakeutuu juttusille. Ihastuneet miehet tekevät jos jonkin laisia aloitteita. Eikä aina voi olla sellaisellakaan asenteella että "haistakaa p.... koko maailma". Toisin sanoen, pitäisi olla ystävällinen, vaikka torjuukin lähestymiset. Toisaalta, jos on uskotonta sorttia, tulee se nopeammin esille. Vaatimattoman näköiset voivat haaveilla vuosia toisesta miehestä, mutta kun vientiä ei vain ole!



Kävin vastaavan laisen keskustelun mieheni kanssa jo vuosia sitten. Totesimme, että se ei riitä, jos ei tee mitään väärää. Kaveruudet pitää näyttää myös puolisolle sellaisilta, ettei niihin liity mitään epäilyttävää. Voihan olla että naisesi ei oikein ymmärrä tätä pointtia? Ajattelee vain "Kun en kerran ole tehnyt mitään väärää, ei minun kuulu kärsiä miehen mustasukkaisuudesta".



Tunteet on aina oikeita. Mustasukkaisuus -oli siihen syytä tai ei- on varsin voimakas todellinen tunne. Ei kannata lakaista asioita maton alle. Ne tuppaavat paisumaan ajan kanssa.

Mikset voi vaan olla onnellinen että nainen on sinun kanssasi?

Naiset todentotta haluavat huomiota, mutta eivät he halua muilta miehiltä MITÄÄN MUUTA kuin juuri sitä huomiota. SINULTA hän haluaa kaiken muun!

Sinut hän on valinnut.

USKO JO.. en kestä näiden ihmisten vastauksia.

Siis teidän suhde toimii nähtävästi tosi hyvin muuten.

Käyttäydy naistasi kohtaa aivan samalla tavalla niin katso mitä siitä sanoo. Ei sun nyt tanssikurseilla tarvi ruveta käymään mutta keksi jotain muuta kivaa josta vaimokkeesi saa vähän ajateltavaa.

Tuota itsekin ihmettelin, että miksi hän ei esitellyt minua tuolle toiselle miehelle. Uskon, että ainakin tuo mies on kiinnostunut vaimokkeestani, kun hänen seuraansa hakeutuu keskellä yötäkin. Olkoonkin, että tansskurssilaiset olivat menossa yhdessä ulos. Mutta missä olivat sitten kaikki muut kurssilaiset? Loogista olisi mielestäni ollut, että pöydässä olisi ollut muitakin, eikä taas tuo sama hemmo, jonka ennenkin olen nähnyt Facebook -valokuvissa istuvan vaimokkeeni vieressä illanistujaisissa.

Toisaalta tuo vaimokkeeni raivoisa hyökkäyskin ihmetyttää. En minä varmaan parhaita ilmeitä kasvoillani viestittänyt, kun saavuin paikalle ja näin hänet tuon henkilön kanssa kahdestaan samassa pöydässä - mutta en minä alkanut raivoamaankaan ja olin ihan "kylmän ystävällinen" tuolle miehelle. Tosin en kyllä sanonut edes "terve":)

AP

Siis jos olisit tuo tanssikurssimies. Minä olisin varmaan toiminut ihan samoin. Jos siis olisin mennyt tanssikurssin jälkeen kaljalle kurssikaverin (miehen) kanssa niin, että miehen tyttöystävä olisi tullut paikalle näyttäen mulle pitkää naamaa sanomatta sanaakaan, olisi kyllä tullut hyvin äkkiä kiire "tupakalla" tai "vessaan", jonka jälkeen olisin varmaankin ollut "tosi väsynyt" ja lähtenyt himaan. Ei nyt kukaan ole niin tyhmä, että jos toinen näyttää "ei parhaita ilmeitä" eikä tervehdi/ilmaise odottavansa esittelyä tervehtiäkseen, ei tajuaisi, että 'nyt en ole toivottu' ja jäisi paikalle kaivamaan verta nenästään. Tunnetko oikeasti montakin tyyppiä, jotka jäisivät tuossa tilanteessa vaivaantumaan?

Jos taas olisin itse vaimokkeesi asemassa, olisin kyllä läksyttänyt miestäni. On se nyt noloa, että oma parempi puolisko on epäkohtelias kaverille, varsinkin jos kaveeraamaan ei ole ehditty kovin kauaa. Tosin isoa raivaria en saisi, jos mies ei kävisi vittuilemaan, lähinnä sellaisen "no etkö sä nyt voinut edes sanoa moi"-tyyppisen. Enkä luultavasti esittelisi tuoretta kaveria miehelleni, jos huomaisin, että mies on vihamielinen. Se olisi sairaan kiusallinen tilanne. Vaikka se myönnettäköön, etten tajua tuota julkista ja välitöntä raivaria, jos vaimoke ei ole yleensä draamaan taipuvainen.

Ja noiden fb-kuvien perusteella on ihan luontevaa, että kaljalle lähtee sen kanssa, jonka kanssa tulee parhaiten juttuun. Mieti nyt, jos kurssikaveri olisi nainen, etkö pitäisi ihan luonnollisena sitä, että kun on aiemminkin todistettavasti viihdytty yhdessä, lähdetään keskenään kaljalle?

En voi tietenkään tietää, ettei vaimoke käy vieraissa, mutta hankala sitä on uskoa, koska jos ei olisi puhtaita jauhoja pussissa, ei varmaan haluttaisi jäädä kahden "kiinni". Vaimokkeellahan oli hyvin aikaa ja mahdollisuuksia estää sinua tietämästä, että hän on kahden sen miehen kanssa. Puhelimeen olisi voinut sanoa "me lähdetään ihan just, ei sun enää kannata tulla" tai "nyt kun mä kuulen sut, tekee mieli tulla kotiin" tai sitten sen miehen olisi voinut pistää kotiin sillä aikaa, kun olit matkalla. Ei kai kukaan, joka pettää eikä halua jäädä kiinni olisi noin tyhmä?

Mikset voi vaan olla onnellinen että nainen on sinun kanssasi?

Naiset todentotta haluavat huomiota, mutta eivät he halua muilta miehiltä MITÄÄN MUUTA kuin juuri sitä huomiota. SINULTA hän haluaa kaiken muun!

Sinut hän on valinnut.

USKO JO.. en kestä näiden ihmisten vastauksia.

Siis teidän suhde toimii nähtävästi tosi hyvin muuten.

Kiitos kaikille vastauksista. Tuossa yllä oikeastaan tiivistyy kaikki olennainen. On vaikeaa olla onnellinen, vaikka siihen olisi kaikki eväät. Tulee vaan humalapäissään kehiteltyä ihme teorioita:)

AP

Vain-ystävyys on suomeksi just jämptiin sama kuin ihastus. Muuhun en usko. Ystävyys ja kaveruus ovat sitten sitä mitä nimikin sanoo.

Lisäksi naiset luulevat, että miesten pitää hyväksyä heidän tulkintansa asiasta. Jos nainen sanoo, että joku on vain ystävä, hän samalla toimii ajatuspoliisina ja kieltää miestä tekemästä tai ainakin ilmaisemasta omaa näkemystään. Jos joku nainen joskus kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää tuon vain-ystävyyden vaarallisuuden omalle pääasialliselle liitolleen, hän ehkä oppii pitämään moiset sivusuhteet sellaisina, joiden merkitystä ei tarvitse kaunistella vain-sanalla. Sitä naista odotellessa...

ihmissuhteiden laatu. Jos naisen oma käsitys oman ihmissuhteensa luonteesta ei ole se hyväksyttävin, kuka on se ihmissuhdepoliisi joka voi olla eri mieltä?

Ja jos et ole vielä ymmärtänyt, vain-ystävyys on kehitetty niitä ihmisiä varten, jotka automaattisesti olettavat, että jos naisella on elämässään joku marko tai mikko on heidän välisensä suhde romanttinen tai vähintään seksuaalinen. Jos ystävyyssuhteen ulkopuoliset antaisivat suhteen osapuolten rauhassa määritellä suhteen ystävyydeksi tai kaveruudeksi eli siksi mitä se on, mitään vain-etuliitettä ei tarvittaisi. Ei kukaan puhu vain-ystävyydestä, jos ei epäile kuulijan olettavan jotakin muuta...

Eli onnea vaan odotteluun.

En mielestäni ole kovin mustis. Mutta jos haluaa olla naisensa mies, alkaa jossain vaiheessa pänniä tarinat saunailloista mikojen ja markojen kanssa. Pidän hanakasti kiinni siitä, että vain-ystävä-ilmausta käyttävät ne joilla on huono omatunto. Tai ainakaan minun ei ole tarvinnut koskaan naisilleni painottaa jonkun muun naisen olevan "vain". En käyttäydy niin, että antaisin aihetta moiseen.



Esimerkiksi se, että lähettää viestin, jonka otsikko on "rakastan sinua", osoittaa, että nainen on antanut melko selvää kannustusta. Tai sitten mies on idiootti joka toitottaa jokaista ihastumistaan rakastumisena kelle vain.



Lisäksi joillakin, ja erityisesti naisilla, näyttää olevan tarvis itse määritellä ihmissuhteiden laatuja miettimättä, loukkaako se ketään. AP:tä näyttää kovasti loukanneen aviksensa käytös, ja avis vain syyllistää. Kyllä ihmissuhteiden laatu ja hyväksyttävyys pitää sopia parisuhteessa yhdessä. Jos siihen ei pysty, syy (tässä tapauksessa) nainen jatkaa kiertoaan. Hyvälle miehelle löytyy hyviä naisia ja kiertopalkinnoille kiertopalkintoja. Pelinpitoa ja muuta loukkaamista on minusta aivan turha yrittää oikeuttaa ikiomin määritelmin, vaikka kukin toki saa määritellä itselleen ihmissuhteensa kuten haluaa. Sosiaalisessa ympäristössä ja ajan myötä omat määritelmät punnitaan ja monet niistä osoittautuvat itsepetokseksi.

Minuan nimenomaan risoo se, että avis ei voi ollenkaan puhua noista oudoista tapahtumista vaan ryhtyy heti sotahuutoon itseään puolustaessaan. Hänkin on toki tavallaan sinisilmäinen vieraiden miesten suhteen eli ei ihan heti huomaa, että "kaverin" tunteet käyvät läheisimmiksi ja usein vastaa ystävällisesti ihastuksen osoituksiin, mikä sinällään ok, mutta voidaan tulkita positiivisena vastakaikuna.



Minusta on hienoa, että molemmilla on ystäviä sukupulesta riippumatta. Mutta mielestäni se, että alkaa tulla avoimia rakkaudenosoituksia on merkki siitä, että tuo "ystävyys" alkaa mennä liian pitkälle ja jotain pitäisi tehdä, kuten sanoa hieman tiukemmin toiselle miehelle, että "peli poikki nyt". Ei se ole "vain kaveruutta", jos toisella osapuolella tunteet käyvät kuumina, koska tuollaiset tuppaavat aiheuttamaan liittoon säröjä, jos sellaista ihmistä tapailee.



Toisaalta minua ottaa pannuun se, että avis on pyrkinyt salailemaan noita tilanteita. En minä olisi suuttunut, jos hän olisi kertonut, että joku lähettelee rakkausviestejä, mutta se salailu on minusta haitallista luottamukselle. Olkoonkin, että aviksen mukaan hän on vain halunnut säästää minua turhalta mustasukkaisuudelta.



AP

Minulla on kuitenkin ollut aina miehiä ystävinä ja viihdyn heidän kanssaan. Myös niiden seurassa, jotka ovat minusta kiinnostuneita ihan "siinä" mielessä. Onhan se tavallaan hivelevääkin, mutta minun kohdallani on niin että olen jo ihan pienestä ollut poikatyttö ja aina viihtynyt paremmin vastakkaisen sukupuolen kuin tyttöjen seurassa, jos se maksaa sen että on oltava "kiinnostuksen kohteena", niin ok, olen sitten kiinnostuksen kohteena, kunhan saan siinä samalla kaveerata mukavien ihmisten kanssa.



Jos olisin avokkisi, niin olisin kyllä toivonut sinulta upeaa käytöstä tuota toista miestä kohtaan. Sellaista supliikkimies-lähestymistä, "jolla on varaa" itsetuntonsa puolesta antaa naisensa kaveerata kenen kanssa vaan mihin vuorokaudenaikaan vaan ja jolla on varaa olla mukava myös niille jotka vasta onneaan onkivat. Vähän siihen ajatusmalliin että on niin paljon muita tasokkaampi ettei tarvitse kokea muita kilpailijoikseen. Sellaisesta tulee ainakin minulle ylpeä olo ja aivan kuin olisin napannut sellaisen alfa-uroksen omakseni, johon nuo muut kiinnsotuneet eivät mitenkään yllä.



no jokainen on oma tapauksensa, mutta siitä olen varma että jos alat kontrolloimaan ja mustasukkaiseksi niin olet jo käytännössä pelisi pelannut, minä ainakaan en pidä mustasukkaista miestä kovin viehättävänä tai miehekkäänäkään, vaan tulee sellainen luuseri-surkimus-olo. Ehkä avokillasi on sama juttu ja on tympiintynyt jo mustikseesi ja katselee aitojen toiselle puolelle ja antaa vielä "viimeisiä mahdollisuuksia" sinulle osoittaa, että et ole mustasukkainen vaan riittävän itsetietoinen ja itseesi luottava vaikuttaaksesi mieheltä etkä hiireltä.



No, tämä vain yhtenä näkökulmana, tiedän ettei enemmistö naisista ajattele näin, mutta en silti ole ainoa joka näin ajattelee.

Nyt vasta luin tuon ap:n viestin nro 18 ja on kyllä aika akkamaista polemisointia tuo sinulta.

Jos oma mieheni tuommoiseen alentuu, niin tämä liitto rakoilee samantien ja en tietenkään kerro miehelleni kun jotkut kavereistani ihan avoimesti minulle juttelevat että olisin vaimoainesta heille tms. Kuittaan ne huumorilla ja poimin sellaisista kaverisuhteista ne parhaat puolet jotka voi naimisissa olevana naisena hyvällä omallatunnolla hyödyntää. On ihan totta ettei mieheni voi mistään tietää petänkö, mutta juuri tuo hänen minulle suoma vapaus on syy sille ettei minun tarvitse pettää, ei tulisi mieleenkään (vaikka välillä kovasti jotain kaveriani mieleni ohimenevästi saattaa tehdäkin, jotkut on aika nameja ;-)). Kahdesti hän on suhteen alkuvuosina (nyt yhdessä jo 15v.) saanut ravintolassa mustasukkaisuuskohtauksen ja molemmilla kerroilla olin vakavissani eroamassa ja kummallakin kerralla mieheni vannoi kasvavansa eroon omistushalustaan ja näin on myös tapahtunut. No ehkä minun tapauksessani asiaa edesauttaa se että olen umpirehellinen ihminen, enkä kestäisi itsekään jos valehtelisin, saati pettäisin ja kyllähän mieheni minut tässäkin mielessä hyvin tuntee ja voi senkin puolesta luottaa. Jos teillä on ollut jo jotain pettämisiä, niin ehkä luottamusta ei ole ja suhteen on vaikea enää jatkua senkään takia.

Tunnistan jotain 10 vuotta nuoremmasta itsestäni tässä tarinassa avopuolisostasi. En tietenkään voi tietää, mitä avokkisi ajattelee, mutta mitä itse ajattelin vastaavassa tilanteessa oli jotakin seuraavaa:



1. vaihe: Kiukutti tunne siitä, että puoliso pyrkii kontrolloimaan koko elämäni. Ketä saan pitää kaverinani ja ketä saan tavata. Suurin pelko oli, jos annan nyt periksi niin mitä seuraavaksi? Saanko tavata perhettäni? Entä mennä sisarusteni saunailtaan, jossa paikalla myös heidän sinkkukavereitaan? Saanko lähteä tyttökavereiden kanssa juhlimaan jne. En ymmärtänyt miehen ajatuksen juoksua ollenkaan oikein. Puolustauduin kuin leijona.



2. vaihe: Mies mökötti viikko kaupalla sanomatta kunnon syytä miksi mököttää. (ja jos olisi sanonutkin, riitahan olisi todennäköisesti vain yltynyt yllä olevasta syystä) Joten mies mökötti vain ja minä turhauduin anelemaan syytä. "Senkun mököttää, jos ei kerran osaa puhua. Joka syyttä suuttuu se myös lahjatta leppyy." Osasinko itsekään ilmaista itseäni yhtään miestä paremmin? -en oikeastaan.



3. vaihe: Kun koko jutusta ei enää puhuttu, ajattelin, että mies on pohtinut itsekseen asioita (niin kuin miehet usein tekee) ja ymmärtänyt sekä hyväksynyt tilanteen. Kaikki jatkui ennallaan.



4. vaihe: Ero, koska asiat oli menneet solmuun, eikä kumpikaan enää tiennyt, miten ne olisi saatu aukaistua.



Tilanne olisi voinut olla toinen, jos kumpikin olisi osannut kertoa ajatuksensa auki jo ensimmäisessä vaiheessa. Miksi on suuttunut, miksi mököttää jne. Molemmilla oli vain omat oletuksensa siitä, mitä toinen käytöksellään hakee ja mitä ajattelee. Ne oletukset oli molemmilla täysin pielessä. Kesti useamman vuoden ymmärtää, missä homma meni metsään, kumpikaan kun ei toista pettänyt.