Ison vavan synnytys..

Eka synnytys rv 38: kesto 13 h, ponnistus 1,5 h, epiduraalin voimalla avautumisvaihe, ponnistus ilman kivunlievitystä. Vauva huonossa tarjonnassa, vedettiin imukupilla ja hätäsektiota valmisteltiin. Paino 3750 g. Tehtiin eppari, mutta repesin silti myös.



Toinen synnytys käynnistettiin vauvan koon vuoksi rv 39. Synnytyksen kesto 2 h 22 min, ilman kivunlievitystä. Ponnistusvaihe 2 min vaikka vauva tuli ulos käsi poskella. Paino 4070 g. Eppari tehtiin, mutta jälkiolotila itsellä kuin yö ja päivä edelliseen synnytykseen verrattuna!



Kolmas synnytys käynnistettiin rv 40 koon vuoksi. Synnytyksen kesto 3,5 h, ponnistusvaihe 15 min. Spinaali epäonnistui jonka vuoksi avautumisvaihe kivulias mutta ponnistusvaihe kohdunkaulan puudutteen ansiosta hyvinkin siedettävä. Vauva 4420 g.



Mulla kaikki painoarviot ovat pitäneet paikkansa, oli ne sitten tehty ultralla tai käsikopelolla.

niitä kokemuksia ultran paikkaansapitävyydestä ole suuntaan ja toiseen, ja niinhän se onkin, että se on enemmän suuntaa-antava kuin tarkka tieto.



Mulla ekassa raskaudessa ultralla arvioitiin vauva 4,5 kiloiseksi, oli sitten 3,8kg.



Tämä toinen arvioitiin koko raskauden ajan kookkaaksi, viimeisin ultra-arvio rv 42+2 oli 4,6kg. Yritettiin suuren koon vuoksi käynnistää kuukauden ajan moneen kertaan sairaalassa, pillereillä ja tipalla mutta ei vaan käynnistynyt. Viimein rv 42+4 lääkäri pohti, että vaihtoehdot on kalvojen puhkaisu, tai sektio, ja päätyi sitten sektioon suoraan koon takia. Ja hyvä niin, komea poika tuli 5040g ja 56cm.



Lääkäri sanoikin, että nyt sain olla iloinen ettei synnytys käynnistynyt yrityksistä huolimatta, ei olisi kuulemma mahtunut tulemaan millään alakautta.



Itse olin ihan rikki loppuraskauden ja kirosin mielessäni että syntyisi nyt vaan alakautta, sektiota pelkäsin (turhaan). ONNEKSI luonto (ja lääkäri) hoiti homman toisin =)

Miten teidän oma pituus kuuluu tähän?



Kysyy alle 160 senttinen, myös 4,3 kilosen lapsen (kysyy) synnyttänyt.



Hyvin se menee. Itsellä on ollut pienenmpiäkin vauvoja joilla pään tarjonta oli huonompi ja ulostulo heti hankalampaa.

Neuvolassa arvio 3,5-4kg. Yliaikaistarkistuksessa arvio

voi nähdä vauvan kokoa? Mulla korkeus nyt 34cm ja viikkoja vasta 34+3..

synnytin 4.4 kiloisen, mutta minulla on hyvä tilava lantio ja olisi isompikin tullut. Toiset sitten repeävät pahasti jo kolmikiloisesta tai lapsi ei mahdu lantion läpi. Ja olen hoikka, lähtöpainoni ennen raskautta ollut alle 60 kg.

Eikös repeäminen johdu ihosta, liian kovasta lapsen synnytysvauhdista jne.

Ei niinkään siitä miten hyvin mahtuu kulkemaan lantiosta!

voi nähdä vauvan kokoa? Mulla korkeus nyt 34cm ja viikkoja vasta 34+3..

Ensimmäisessä sf-mitta meni aivan keksikäyrällä, lopussa miinuksella. Vauva oli 3000 g/48 cm. Toisessa mitta oli miinuskäyrällä, vauva 3700 g/52 cm. Nyt sf- mitta alussa oli pluskäyrällä, puolenvälin jälkeen miinuksella, eikä lopussa kasvanut ollenkaan. Vauva oli 3700 g/ 52 cm. Viimeisessä lapsivettä todella vähän.

Olen 168 cm ja synnytin 4,2 kg tytön.

En revennyt vaikka oli ensimmäinen synnytys. Oikein hyvin meni. Ei kannata pelätä :)

Ponnistusvaihe kesti 45 min.. muuten koko synnytys 14 tuntia.

Omien ja tuttavien kokemusten perusteella tuntuu siltä, että yhtä hyvin iso vauva voi syntyä helposti kuin pieni vauva aiheuttaa repeämät. Pienikokoisen naisen synnytys voi olla helppo ja isokokoisen vaikea.



Itse repesin, vaikka olen pitkä (yli 180 cm) ja lantiossa tilaa vastaavasti oikein hyvin. Synnytin 3,6 kiloisen lapsen, eikä mitään erityistä ongelmaa tai syytä repeämille ollut ponnistusvaiheessakaan.



Sain nousta jalkeille vasta parin päivän päästä synnytyksestä (verenhukka) ja kaikki repeämät, episiotomialeikkaushaava ym. lakkasivat vaivaamasta noin 8-9 kuukauden kuluttua synnytyksestä. Toivuin kuitenkin omasta mielestäni täydellisesti eikä pidätyskyvyssä ym. onneksi ole mitään vikaa.



Kannattaa ehkä henkisesti varautua siihen, että joskus (onneksi harvoin!) voi tulla esim. pahoja repeämiä, mutta että niistäkin yleensä toipuu ennalleen. Se vain vie enemmän aikaa kuin tällaisen "sitten menin omin jaloin suihkuun ja joimme miehen kanssa kuohuviinit synnytyssalissa" -tyyppisen synnytyksen jälkeen.



Ei kannata murehtia tai "suunnitella" synnytystä kauheammin etukäteen. Olet ammattilaisten hoivissa, ja suurella todennäköisyydellä kaikki menee ihan hyvin.

helpottanut nämä eri kokemukset tätä pelkoa, ehkä kaikki sitten menee hyvin. Tässä vaiheessa taas ei malta odottaa että saa lapsensa syliin. :)

Kiitos kannustuksesta!



Ap

Jep, ei se äidin pituus niinkään vaikuta synnytyksen kulkuun paremminkin lantion leveys ja yms. Itse lyhyenä naisena olen ollut synnytystapa arvioinnissa kahdessa eri raskaudessani.Myös 3,6kg (viikko yli lasketunajan) vauvani mahtui syntymään alakautta. Kokoarviot siis vain arvioita.

Jep, ei se äidin pituus niinkään vaikuta synnytyksen kulkuun paremminkin lantion leveys ja yms. Itse lyhyenä naisena olen ollut synnytystapa arvioinnissa kahdessa eri raskaudessani.Myös 3,6kg (viikko yli lasketunajan) vauvani mahtui syntymään alakautta. Kokoarviot siis vain arvioita.

Lantion sisämittaa ei voi nähdä ulkoapäin, esim. ahterin koosta. :) Minulla on aika poikamainen lantio, mutta sisämitta on suuri ja taas leveälanteisella voi olla pieni, kuten neuvolan terkkarillani, niin kuin hän kertoi.

Tarkoitin sanoa, että pitkällä äidillä on KESKIMÄÄRIN avarampi lantionluiden sisämitta.

synnytitkö kenties avo tai umpikelan samalla.

että äidin pituus tai paino eivät sanele yhtään sitä, pystyykö synnyttämään ja minkäkokoisen lapsen - kummasti sitä vaan silti aika usein pohditaan. Minä olen pienikokoinen, ja synnyttänyt kaksi isoa lasta. Esikoisen kohdalla tosiaan jopa neuvolan terkka oli sitä mieltä, ettei lapsi mitenkään mahdu syntymään, kun minä itse olen niin "pikkuruinen". Kuopuksen raskausaikana taas kaikki päivittelivät, miten ihmeessä olen voinut synnyttää niin suuren vauvan kuin esikoiseni, varmasti repesin pahasti (no, en ollenkaan). Ei ole pitkä aika siitä, kun perhekahvilassa tuli puhetta siitä, minkäkokoisia kenenkin lapset ovat syntyessään olleet, ja kun omieni mitat kerroin, ensin epäiltiin, etteivät voineet olla, ja sitten todettiin, että "mahtoi sulla tulla sitten melkoset repeämätkin, ja olla jälki sen näköstäkin". No, ei todella ole.

ensin vauvan oli arvioitu olevan 3kg, seuraava arvio olikin jo 3,6kg (välissä vain päivä tai pari joten vauva ei ollut voinut ehtiä kasvaa noin paljon) ja syntyessään vauva olikin 3,8kg.

Olen lyhyt ja pienikokoinen (157cm) joten minulle tuon kokoinen vauva oli iso, ja pelkäsin repeämiä ja synnytystä muutenkin. Minulle sanottiin että on mahdollista ettei vauva mhdu tulemaan alakautta mutta sitä kuitenkin kokeiltiin. Kaikki sujui hyvin ja helposti, otin ilokaasua ja epiduraalin ja vielä kohdunkaulanpuudutuksen ponnistusvaiheessa, ei tullut repeämiä ollenkaan ja ponnistus sujui kivuttomasti ja nopeasti. Tsemppiä sinulle, eiköhän kaikki mene hyvin :)

mulla ensimmäinen vauva painoi 4,1kg ja ei ollu paha,oli piktä mutta tuskin sen leveämpi kuin muutkaan..

170cm / 65kg ja sain 4,7kg tytön. Hartiat jäi vauvalta jumiin, mutta tuli "pienen" repimisen jälkeen. Ei repeämiä tai mitään muuta. :) Mulla on vissiin sellainen synnyttäjän lantio + löysät paikat. :D



Isä taisi saada pahemmat traumat!

Ei sitä synnytystä kyllä koskaan voi ennalta tietää. Itse olen 168cm ja lähtöpaino 65kg, normaalivartaloinen arvelen. lapset 4,2kg, 4,3 kg ja 4,6kg. Ei juuri repeämiä, viimeinen synnytys kaikkein helpoin, ponnistusvaiheessa joutui vähän tekemään töitä ja luottamaan luottavaiseen kätilöön. Kaikki hyvin, ei traumoja, ei vammoja.