Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt ja kypsä kaikkeen, en tiedä mitä teen (parisuhde ym.vuodatusta)
16.01.2010 |
Ollaan miehen kanssa oltu 13v yhdessä ja niistä n. 8v hän on ollut työnarkomaani. Alussa kaikki oli ihanaa ja kaikki näytti lupaavalta. Häät oli 3v yhdessä olon jälkeen ja sen jälkeen vähitellen "alamäki" alkoi. Pari vuotta häistä jätettiin pois ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kun mies viihtyi aina vaan enemmän töissä niin harkitsin jo vauvan hankkimisen lykkäämistä, mutta se oli myöhäistä, koska olin jo raskaana. Myöhemmin selvisi, että tulokkaita on yhden sijaan kolme ja järkytys oli melkoinen.
Mies lupasi raskauteni myötä, että vähentää työntekoa ja hetkeksi vähensikin, mutta kolmosten synnyttyä mies taas asui töissä. Palkkasimme hoitajan (ei ollut sillon eikä ole nytkään rahasta pulaa), jotta jaksan kolmosten kanssa, mutta miehen piti myös olla apuna eikä kuitenkaan ollut. Kävi kotona vain nukkumassa. Elämä jatkui samaa rataa, en halunnut lähteä, koska toivoin miehen muuttuvan ja kaikesta huolimatta rakastin ja rakastan miestäni.
Meni vuosi kunnes taas otin puheeksi miehen liiallisen työnteon ja sen, että minä olen käytännössä yksinhuoltaja, koska mies ei osallistu arkeen muuten kun maksaa laskut. Tuon jälkeen meni pari vuotta hyvin ja ehdin jo toivoa, että mies olisi muuttunut lopullisesti ja uusi vauvakin ilmotti tulostaan.
Ajan kanssa mies taas palasi vanhaan ja harkitsin lähtöäkin, mutta en sitten saanut lähdettyä, oikeastaan lasten takia jäin.
Neljäs lapsi syntyi kolmosten ollessa 5v. Tuon jälkeen elämä on jatkunut niin, että mies on melkein aina töissä ja kun alan puhua erosta niin lupaa muuttua ja väittää, ettei voi elää ilman minua ja jonkin aikaa meneekin taas hyvin ja mies on kotonakin vähän enemmän kun vaan nukkumassa.
Nyt olen täysin kypsä tähän ja vaikka syvällä sisimmässäni rakastan yhä miestäni, niin en vaan enää jaksa tätä "vuoristorataa". Olin jo ihan oikeasti päättänyt hakea eroa, mutta suunnitelmat meni uusiks kun huomasin olevani raskaana. Kolmoset on nyt 6v ja kuopus 2v. Jaksaminen on kortilla välillä näiden neljänkin kanssa ja viides vauva tuntuu mahdottomuudelta, varsinkin yksinhuoltajana, vaikka sitä olen tähänkin asti suurimmaksi osaksi ollut. Nuorin on just alkanu nukkua yöt ja kauhistuttaa, jos seuraavakin on huono nukkuja. Lisäksi yksi kolmosista on erityislapsi. Mutta toisaalta en tiedä onko minusta aborttiakaan tekemään, kun se on vastoin periaatteitani ja toisaalta jos pidän vauvan niin sillon on taas oma jaksaminen aika kortilla luultavasti.
Helpointa olisi jäädä avioliittoon, koska silloin talous olisi turvattu, mutta minua todellakin ahdistaa enkä usko, että kykenisin jatkamaan vain lasten takia.
Kommentit (43)
se että et osaa järjestää omaa elämääsi. Ja todella niinkuin joku jo sanoi että ei sitä yksin raskaaks tuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos luit koko ketjun niin ap:lla on käsittääkseni hoitaja apuna, mutta haluaisi miehensä hoitavan lapsia ja minä ymmärrän tuon, muutenhan isä on lapsille ventovieras, jos on aina töissä
Palkkaa au pair, ja lopeta valittaminen. Sun ongelma on se että et osaa järjestää omaa elämääsi. Ja todella niinkuin joku jo sanoi että ei sitä yksin raskaaks tuu.
Kyllä ne lapset rakastavat isää ihan yhtä paljon kun äitiä, riippumatta siitä ajasta minkä isä niiden kanssa viettää! Miksi isä pitäis olla noin pienten lasten kanssa, vain siksi että ap haluaa, tää on ongelman ydin. Ap haluaa että isä haluaa samaa kun ap haluaa, tällä systeemillä tehdään lasten kanssa sopimuksia mistä vaan ja sanotaan että sä lupasit, vaikka lapsi oikeesti ei ole sopinut yhtään mitään vaan äiti päättänyt etukäteen mitä sovitaan. Se mies ei ole sun lapsi, et voi sanella sille miten sen pitää tehdä.
ja tehdä töitä töitä töitä, se on niistä kivaa, mielenkiintoista ja ne tuntee elävänsä. Ja kun on paremmassa asemassa on pakko tehdä töitä niin paljon kun niitä on, ei sieltä voi lähteä milloin lystää, silloin kun se olisi vaimosta kivaa. Ole ilonen että sun miehellä on noin haastava ja mielenkiintoinen työ, pane lapset päiväkotiin ja hanki tulevalle vauvalle hoitaja kotiin ja mene itse töihin kun vaan huvittaa, ei sitä sulta kukaan estä.
Kyllä ne lapset rakastavat isää ihan yhtä paljon kun äitiä, riippumatta siitä ajasta minkä isä niiden kanssa viettää! Miksi isä pitäis olla noin pienten lasten kanssa, vain siksi että ap haluaa, tää on ongelman ydin. Ap haluaa että isä haluaa samaa kun ap haluaa, tällä systeemillä tehdään lasten kanssa sopimuksia mistä vaan ja sanotaan että sä lupasit, vaikka lapsi oikeesti ei ole sopinut yhtään mitään vaan äiti päättänyt etukäteen mitä sovitaan. Se mies ei ole sun lapsi, et voi sanella sille miten sen pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitaa niitä. Kun ne lapset on vanhempia, 10 vuotta ja yli on se isä yleensä ihan erilailla läsnä. Isät osaa olla paremmin vanhempien lasten kanssa, isien kanssa voi keskustella, äidit vaan valittaa ja määrää. Minkähän ikäsiä lapsia sullakin on numero 40, vai onko lapsia ollenkaan?
Niin ehdottaisin että järjestät oman elämäsi helpommaksi ottamalla lastenhoitoapua/siivousapua tms. Ja sitten sitä yhteistä aikaa miehen kanssa! Käytte syömässä, vietätte hotelliyön tms? Kylpylään meno oli musta hyvä idis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap sanoi kaipaavansa perheen yhteistä aikaa ja että miehensä olisi lasten kanssa ja lisäksi että heillä olisi joskus kahdenkeskistä aikaa. Miten tähän autta aupair, jos mies on silti töissä?
se että et osaa järjestää omaa elämääsi. Ja todella niinkuin joku jo sanoi että ei sitä yksin raskaaks tuu.
itse ottaisin työttömän lapatossun mutta söpön ihanan ja kivan jonka kanssa saa olla kokoajan eikä se mene mihinkään. Kyllä, ennenmmin kuin työnarkomaanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennän nyt vielä kun monille näytti olevan epäselvää. Meillä on siis hoitaja (ei aupair), joka on arkena ollut apunani ja tulee olemaan jatkossakin muutamina päivinä viikossa. Mutta kuten aiemminkin sanoin, niin haluaisin miehen olevan enemmän perheensä, erityisesti lastensa kanssa ja lisäksi myös kaipaan sitä kahdenkeskistä aikaa, jota meillä on todella minimaalisesti jos ollenkaan kun mies on aamusta iltaan töissä, vaikka taloudellisesti pärjäisimme, vaikka mies olisi vaan 4päivää viikossa töissä ja 8tuntia päivässä, koska säästöjä on paljon eikä niihin tarvitsisi koskea, vaikka mies tekisi neljäpäiväistä viikkoa ja 8tuntisia päiviä.
Kirjoitin miehelle täällä jonkun ehdottaman kirjeen ja se sai hänen silmänsä jonkin verran aukenemaan ja sen lisäksi olimme neljä päivää viettämässä kahdenkeskistä aikaa ja keskustelimme suhteemme tulevaisuudesta ja siitä mitä kaipaan ym, jotta liittomme voisi jatkua. Vihdoin mieheni ymmärsi, ettei hän voi oikeasti olla töissä joka viikonpäivä ja että meidän on haettava apua, jotta selviämme tästä. Olemme nyt menossa parisuhdeterapiaan plus mies menee yksilöterapiaan ja luultavasti jossain vaiheessa myös avioliittoleirille.
Todella pitkästä aikaa tuntuu siltä, että liittomme voi oikeasti vielä onnistua. Tuolla lomalla löysimme uudestaan "kadotetun" rakkauden ja päätimme vaalia sitä.
ap
ymmärrän että on raskasta tuntea olevansa yksin ja kun mies on työnarkomaani. kokemuksia minulla ei ole asiasta,mutta tuntuu jotenkin että erot ovat suosittuja nykyään ja että ihmiset hakevat aina jotain,mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Minusta tuntuu että ero tuossa tilanteessa olisi todella turha. Pitää vaan saada miehesi ymmärtämään että haluat enemmän olla hänen kanssaan ja lapset myös. Miehet eivät aina huomaa kuinka paljon viettävät aikaa poissa kotona. Todennäköisesti sinunkin miehesi rakastaa sinua valtavasti ja tekee töitä teidän kaikkien takia. älä nyt hyvänen aika ala erolla uhkailemaan. Parisuhdeterapia on semmoinen juttu joka kyllä varmaan kaikkia miehiä säpsäyttää ja se ettei mies sinne halua on täysin ymmärrettävää. miehet vaan ei ole sen luonteisia yleensä että pitäisivät asioiden selvittelystä etenkään ulkopuolisen ihmisen kanssa.Voisit vaikka antaa asian olla hetken ja sitten ihan noin vaan sanoa että haluat että lähteä käymään vaikka jossain oikein kivalla matkalla. Vaikka viikonloppuna tai jos miehesi saa lomaa niin silloin. Jos saat hänet reissuun niin kerro hänelle kuinka paljon arvostat että miehesi elättää teidät ja kuinka paljon häntä rakastat. sano että haluat viettää hänen kanssaan enemmän aikaa ja että lapset kaipaavat häntä myös. Yritä hyvällä saada hänet ymmärtämään että työ vie häneltä todella aikaa teidän luota. Parisuhteet on hankalia ja ymmärrän että vaikeeta on mutta ero ei ole hyvä ratkaisu minusta koska silleen uskon että lapset tarvitsevat isää ja uskon että sinäkin rakastat miestäsi vaikka se on nyt kaiken keskellä päässyt unohtumaan ja hautautumaan arjen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisit edes kysymyksiisi vastauksia, eli että miksi mies viihtyy siellä töissään niin hyvin, ja miksi kuvittelee, että hänen ainoa velvollisuutensa perhettä kohtaan on rahan hankkiminen.
Perheille on apua tarjolla kunnissa perheneuvoloissa ja kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia, joilla tuollaiset tilanteet on juuri sitä keskeistä osaamista.
HEIPS!!
Jotenkin kuulosti niin tutulta. Meillä lapsia on "vain" kaksi, mutta käytännössä minäkin olen yh. Mieheni työ on vaativa, mutta sen pystyy tekemään normaalisti 8-16. Ongelmana ovat miehen rakkaat harrastukset. Niissä loppu aika sitten meneekin. Sitten kun mieheni on kotona, niin hän istuu tietokoneella tms. Fyysisesti hän saattaa olla läsnä, mutta ei henkisesti.
Itse en koe saavani nykyisestä parisuhteestani mitään. Minä olen miehelleni kodinhoitaja ja kämppis, mutta siinä se. Suurta rakkautta en koe, mutta tiedän, että sitä jossain on koska en halua erota.
Haluaisin mieheltäni vastuuta kodinhoidossa ja sitä, että hän viettäisi aikaa lastensa kanssa. Luulin, että mieheni olisi ollut parempi isä. Itselleni haluaisin kumppanin jonka kanssa keskustella. Haluaisin miehestäni parhaan ystäväni.
Ero on ollut minullakin mielessä, mutta en usko sen ratkaisevan mitään.
Ahistaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo sterilisaatiota jommallekummalle? Jos ette siis sitä ennen eroa.
hänellä ei ole mitään ongelmaa eikä tarvitse tuollaista enkä voi väkisinkään miestä sinne raahata. Ja tätä nykyistä menoa en enää jaksa, mieluummin sitten oikeasti yksinhuoltaja kun yksin parisuhteessa.
ap
Saisit edes kysymyksiisi vastauksia, eli että miksi mies viihtyy siellä töissään niin hyvin, ja miksi kuvittelee, että hänen ainoa velvollisuutensa perhettä kohtaan on rahan hankkiminen.
Perheille on apua tarjolla kunnissa perheneuvoloissa ja kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia, joilla tuollaiset tilanteet on juuri sitä keskeistä osaamista.
Minun mieheni ei lähde perheneuvolaan, vaikka olen pyytänyt...
on kyllä aika huono tuuri, aina väärään aikaan raskaana ja saattaa tulla kerralla kolme yhden sijaan.
meillä on nyt lapsia kaksi ja kolmas tulossa. Kaksi aiempaa enemmän tai vähemmän suunniteltuja/toivottuja, mutta tämä kolmas oli vahinko. Eroa minäkin olen miettinyt, mutta jotenkin mies aina saa minut jäämään.
Voimia! Tiedän tuskasi liiankin hyvin!
niin te siihen sitten, että okei, ei sitten. Ja kärsitte koko elämänne.
Eihän kukaan kuvittele, että mies mihinkään terapiaan lähtee vain nätisti pyytämällä. Mutta jos ette saa miestä sinne perustelemalla tai kiristämällä tai muulla, niin menkää ensin yksin, jospa sieltä saisitte vinkkejä, että miten sen miehenkin saisi sinne.
Työnarkomaniastakin voi toipua, vaikka se ei sinusta ehkä nyt siltä vaikuta.