onko mielestäsi kamalan epänormaalia haluta perheeseen pelkkä vauva, ei miestä?

ja miten aiot korvata heille heidän vaivannäkönsä. On meinaan tosi itsekästä tehdä lapsi yksin ja sitten odottaa että sukulaiset yms. läheiset automaattisesti ottavat isälle kuuluvan vastuun lapsesta.

Onneksi lähipiirissäni on useita ns. hyviä miehen malleja ja tukiverkostoa löytyy, joten en kuitenkaan koe olevani yksin tämän raskauden kanssa. Hyvin tyytyväinen olen omaan valintaani vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkään.

motivaationi elää parisuhteessa hävisi sinä päivänä kun lapsilukuni tuli täyteen. ainoastaan se että minulla on poikalapsia sai minut jäämään parisuhteeseen miehen kanssa. tyttäriä varten ei miehen mallia tarttis kotisohvallaan katsella. 2

miehesi kanssa jos kiinnostu lopahti heti kun lapset oli tehty. Ihmettelen kovasti myös tietämättömyyttäsi isän merkityksestä tyttärelle. Tosiasiassa esim. isän osoittama ihailu tyttärelle on verrattomasti tärkeämpää kuin äidin osoittama.

äärimmäisen itsekästä se on. Yleensä äidit ainakin sanovat haluavansa lapsilleen parasta ja lapsen paras on se, että hänellä on molemmat vanhemmat, että hän tuntee kummatkin sukunsa ja oman perimänsä. Monelle tulee suurena yllätyksenä lapsen vaativuus ja sitovuus, joten ihmettelen kuinka kukaan voi etukäteen olla varma pärjäämisestään.

Monelle tulee suurena yllätyksenä lapsen vaativuus ja sitovuus, joten ihmettelen kuinka kukaan voi etukäteen olla varma pärjäämisestään.

Eiköhän tämä päde samalla tavalla pariskuntiinkin? Vaikka kaksi ihmistä onkin niin tuskinpa siitä vaativuudesta tietää ennenkuin on kokenut. Yksin lasta toivovilla se asia on useimmiten tooodella tarkkaan harkittu, kun taas parejen on helpompi niitä lapsia hankkia vähemmällä miettimisellä tai vahingossa. Vaikka yksin varmasti on rankkaa, uskon vakaasti siihen että siitä on apua että on etukäteen tarkkaan harkinnut ja miettinyt mihin on lähtemässä.

Itse mietin (= ei mitään ruusunpunaisia unelmia vaan mahdollisimman realistista, suorastaan inhorealistista tuskailua siitä, mitä se pahimmillaan voisi olla, ja mitä isättömyys lapsen kannalta merkitsee) monta vuotta lapsen yrittämistä yksin, ja olin jo vahvasti kallistumassa siihen että sitä yritän.Asia sitten etenikin, nyt olen raskaana mutta myöskin seurustelen. Toistaiseksi eletään etäsuhteessa joten arjessa olen käytännössä yksin, mutta toisen henkinen tuki ja asioiden jakaminen kumppanin ja ystävien kanssaon kyllä ollut tärkeää. Odotusaika yksin voi tosiaan olla rankka, mutta toisaalta se on varmasti osin asennoitumiskysymys, ja tukea voi saada muualtakin kuin omalta kumppanilta (tokikaan esim. ystävien tuki ei ole ihan sama asia).

Missä ton kirjottaja sanoi että odottaa läheisten ja sukulaisten ottavan isälle kuuluvan vastuun lapsesta? Kyllä miehen mallina olemiseen riittää ihan normaali eläminen ja se että jossain määrin osoittaa kiinnostusta sitä lasta ja hänen asioitaan kohtaan - kuten sukulaiset, ystävät yms. normaalisti tekee. Vanhemman vastuu on ihan eri asia kuin miehen mallina oleminen, eikä se isän kantama vastuu ole lapsen kannalta se oleellinen pointti.

ja miten aiot korvata heille heidän vaivannäkönsä. On meinaan tosi itsekästä tehdä lapsi yksin ja sitten odottaa että sukulaiset yms. läheiset automaattisesti ottavat isälle kuuluvan vastuun lapsesta.

Onneksi lähipiirissäni on useita ns. hyviä miehen malleja ja tukiverkostoa löytyy, joten en kuitenkaan koe olevani yksin tämän raskauden kanssa. Hyvin tyytyväinen olen omaan valintaani vaikka kaikki eivät sitä ymmärräkään.

Että käytät miestä hyväksi ja huijaat sänkyyn. Ei ole reilua peliä sellainen.

Kerro minullekin kun en tiedä.

tiedät varmasti paremmin, kun on omakohtainen kokemus, mutta olin ymmärtänyt niin, että siittiöiden luovuttaja voi kieltäytyä halutessaan henkilötietojensa luovuttamisesta? Vai olenko väärässä? Huhujen mukaan työkaverini lapsi olisi tällainen tapaus, joka ei koskaan saa tietää mitään biologisesta isästään.

Laki muuttui muutamia vuosia sitten, eli nykyisin suomalainen luovuttaja ei voi sitä tietojensa antamista kieltää.

Lapsella on oikeus isään.

väärällä periaatteella, mies olettaa naisen haluavan seksiä ja naisella onkin päämääränä saada spermat ja lapsi !

Jos ei halua raskautta, käyttää ehkäisyä.

kun sänkyyn menevät ? Iso osa miehistä vaan kysyy onnko ehkäisy kunnossa ja kun nainen vastaa on, mies painaa menemään mistään ajattelematta ja sitten anpistaan jos seuraamuksia tulee :/

vuonna 2007 tuli voimaan uusi laki. Sen mukaan luovuttaja tietää luovuttaessaan, että lapsella on mahdollista saada luovuttajan tiedot kun täyttää 18-vuotta. Tiedossa on luovuttajan nimi ja osoite, mutta ei henkilötunnusta.

Mutta ennen sitä luovutetut sukusolut on luovutettu niin, ettei henkilötietoja saa tietoonsa vaikka haluaisikin.

Olen luovuttanut munasoluja kolme kertaa ja kahdella ensimmäisellä kerralla luovutin ne ennen tuota lakia ja kolmannella kerralla tämä laki oli jo voimassa. Minä en tosin saa koskaan tietää, että onko luovutettujen munasolujen avulla syntynyt lasta ja en koskaan saa tietää lapsesta mitään. Eli yhteydenottokiinnostus tulee lapsen puolelta, jos on tullakseen. Ei haittaa jos tulee, mutta en silti sitä lasta "omakseni" kokisi.

Eli työkaverisi lapsi on todennäköisesti saanut alkunsa ennen tuota lakimuutosta.

tiedät varmasti paremmin, kun on omakohtainen kokemus, mutta olin ymmärtänyt niin, että siittiöiden luovuttaja voi kieltäytyä halutessaan henkilötietojensa luovuttamisesta? Vai olenko väärässä? Huhujen mukaan työkaverini lapsi olisi tällainen tapaus, joka ei koskaan saa tietää mitään biologisesta isästään.

Molemmilla on tosin isä ja lapsetkin tietävät näistä.

Toisen lapsen isä ei halua olla misään tekemisissä lapsensa kanssa. Olivat olleet noin 4 vuotta yhdesä kun lapsi syntyi. Isä jaksoi 6kk katsoa perhe-elämää ja sanoi, ettei se ole häntä varten. Aluski näki lasta harvakseltaan ja lopulta jätti hakematta ja ei halunnut nähdä lasta. Lastenvalvoja sanoi äidille, että isällä on mahdollisuus olla lapsen kanssa, mutta ei velvollisuutta. Vaikka lapsella onkin suuri isänkaipuu, niin onko tuokaan hyvä isämalli?

Toinen poika taas kärsii suuresta isänkaipuusta ja isäänsä ei tapaa siksi, että isä kuoli pojan ollessa 3-vuotias. Suku on todella pieni ja oikeastaan yhtään miestä ei lapsen lähellä ole.

Eli paljon on lapsia ilman toista vanhempaa ja ainoa suu ei ole se, että lapset on tehty yksin. Elämässä voi tapahtua paljon sellaista, johin itse ei voi vaikuttaa millään tavalla.

Kun tässä vierestä seuraa kaverin pojan surua ja kaipuuta isän perään, en tosiaan voi suositella kenellekään. Tiedän myös pari tapausta, joissa poikalapselle on tullut ( tai ainakin pahentanut huomattavasti) psyykkisiä ongelmia isän puutteen takia. Ilman isää kasvavat tytöt puolestaan alkavat helposti hakea huomiota pojilta ja aikuisilta miehiltä seksuaalisuuden kautta ihan liian aikaisin, ja sehän tiedetään, että maailma vilisee "pikkupillujen " metsästäjiä. Eli ei, en todellakaan suosittele kenellekään ehdoin tahdoin lapsen tekemistä yksin. Se on vain ja ainoastaan minäminäminä-ajattelua, ottakaa mieluummin lemmikki.

kannalta on myös eri asia, onko isä hylännyt perheen (=hänet) vai eikö isää ole koskaan ollutkaan. Tottakai omaa identiteettiä rakentaessa sitten tulee käsiteltäväksi se, ettei toisen puolen sukua eikä isää ole ja se voi olla ongelmallista. Mutta hylkäämiskokemus on vähän erilainen silloin, kun se isä on ollut ja lähtenyt eikä ole lapsestaan kiinnostunut.

..että paljon merkitystä on myös sillä, miten äiti, sukulaiset ja lähipiiri sitä isän puuttumista käsittelevät ja millaisena asiana se lapselle esitetään. Ja siinä on lastaan yksin kasvattavalla aikuisella peiliin katsomisen paikka, johtui se yksin kasvattaminen sitten omasta valinnasta tai muusta syystä.

ollut isättömiä lapsia ei oikeuta tekemään niitä lisää. On myös eri asia tietää taustansa, sukunsa ja perimänsä kuin olla puolikkaasta itseään täysin tietämätön.

niin ei ole väärin....

Tuntuu jo tässä raskausvaiheessa todella merkittävältä tuki ja turvallisuus mitä voin kokea mieheni kanssa. Se kun voi jakaa rakkauden tunteita. Jopa tää raskausvaihe on ollut yllättävän rankkaa, kuvitella sitten sitä kun lapsi syntyy. Mutta voi olla että saat sen ystävistä tai muusta perheestä jos olet sen sorttinen ihminen. :) Mulle parisuhteen rakkaus on jokapäiväistä ja ainutlaatuista, siksi en pärjäisi ilman miestäni. Mutta tosiaan, kukin meistä on omansalainen.

biologinen isänsä on? Oletko jo miettinyt, mitä hänelle vastaat, kun polttavasti pähkäilee toista puolikasta itsestään?



Joka tapauksessa onnea ja iloa tulevaan perheeseesi.

se ihanteellinen tilanne olisi (edelleenkin) perustaa perhe kumppanin kanssa. Ja toivottavasti jossain vaiheessa sopiva mies löytyykin. En halunnut kuitenkaan olla kymmenen vuoden kuluttua harmittelemassa, etten edes yrittänyt lasta saada, joten tähän ratkaisuun päädyin. En myöskään missään nimessä halunnut tehdä lasta "salaa" satunnaisen sänkykumppanin kanssa, joten päädyin hoitoihin. Tähän asti raskaus on sujunut hyvin tukiverkoston avulla, mutta keskenmenojen kohdalla kaipasin kyllä kumppanin tukea.