Mitä on se tieto "elämästä" jota akateemisella tai poliitikolla ei esim. voi olla?

...että olisiko halvempia lääkkeitä?

että siinä viitataan juuri siihen eroon, että tavalliselle tallustajalle nuo alla luetellut tahot ovat tuttuja jossain muodossa jossain elämänvaiheessa.

Mikä siis viittaa myös siihen, ettei myöskään raha-asioista voi sanoa, että raha on yhdentekevää kun tietää, että se on elintärkeää:jos sitä ei ole, ei saa edes sitä puuroannosta nenänsä alle.

no ei kai se mitään peruselämää olekaan! En minä ainakaan ole eläissäni ollut Kelan, sossun tai julkisen terveydenhuollon armoilla.

ettei niilläkään jotka elävät Kelan ja sossun rahoilla ole mitään käsitystä oikeasta elämästä.

Siis sellaisesta, joka kustannetaan itse.

Oletko ajatellut, että on olemassa työttömiä, jotka ovat joutuneet tähän tilaan ilman omaa syytä. Ovat olleet ehkä jopa vuosikymmeniä työelämässä.

Jos on vuosikymmeniä työelämässä, ei normaali ihminen tipahda Kelan ja sossun varaan ihan helposti.

Politiikon työ ei ole sillä lailla oikeaa työtä kuten sairaanhoitajan, putkimiehen, siivoojan, kirjastonhoitajan jne.

Politiikko edustaa näitä erilaisia ihmisryhmiä ja kyllä hänellä pitäisi olla jotakin tuntumaa siihen miten hänen edustamansa ihmiset tavallisesti elävät.

että millä lailla ei ole oikeaa työtä? Miksi poliitikon opiskeluvuodet (noin esimerkiksi) voi dissata, mutta muiden ammattikuntien ei? Ja jostain syystä tässä vielä koko ajan puhutaan pelkistä duunariammateista, kai muitakin kansanosia edustetaan?

Ja toisaalta, sitä tietoa ja tuntumaa edustamistaan ihmisistä voi saada muutenkin kuin elämällä itse heidän elämäänsä? Hyvä poliitikko kai on koko ajan yhteydessä äänestäjäkuntaansa.

Jotka ovat edelleen siellä kuplassa. Fiksuja ja mukavia ihmisiä, mutta heille on kertakaikkiaan mahdotonta käsittää elämää, jossa jonkun isä ei voi yhtä-äkkiä antaa kolmenkymmenen tonnin lainaa tms. On suorastaan mielenkiintoista seurata, miten ihminen voi olla yhtäaikaa niin fiksu ja niin tietämätön.

Mutta tämä aloituksen jako akateemisiin ja ei-akateemisiin ei toimi, sillä akateemisissa on hyvin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä ja siten kokemusta erilaisista asioista. Voisi kärjistäen (piruuttaan) jopa sanoa, että duunaritaustaisella akateemisella on kokemusta siitä paljon puhutusta "elämästä" enemmän kuin perusduunarilla. ;)

Nimittäin itse olen varakkaasta perheestä ja elin etuoikeutettua elämää jonnekin tuonne vähän yli kolmekymppiseksi. Olin sellaisessa ylempi keskiluokka -kuplassa. Sitten jotain sattui eikä siitä sen enempää, mutta sen jälkeiset vuodet kyllä muutti ajattelutapaa radikaalisti hyvin monista asioista. Enkä nyt edes tarkoita mitään käsityksiä hyvinvointivaltion toimivuudesta vaan vielä syvempiä asioita. Mitä odottaa tai suorastaan vaatia elämältä. Mitkä asiat on itsestään selviä ja mitkä eivät. Koen kyllä nyt ymmärtäväni elämästä enemmän kuin kuplassa elessäni ja olen oikeastaan kiitollinen etten ole siellä enää. Ei tulisi mieleeni esim. valittaa erinnäisistä asioista.

Jos on vuosikymmeniä työelämässä, ei normaali ihminen tipahda Kelan ja sossun varaan ihan helposti.

Ehket tiedä kauheasti ihmiskohtaloista, mutta kyllä sitä kuule voi tipahtaa. Voit itse elää se kultalusikka hanurissasi ihan vapaasti. Mutta tälläisiä, rehellisiä ja yrittäviä ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Jollain voi esimerkiksi terveys pettää, toinen masentua ym. Nämä ovat ihan "normaaleja" ihmisiä kuitenkin.

Kuten monet täällä, tuntuu että sinäkään et tajua suoraan sanoen hevon vittua monen kansalaisen elämästä.

Ikäsyrjintä on varsin yleistä nykyään! Kun olet lähellä ns. eläkeputkea (= yli 50 v.), olet ensimmäisenä irtisanottujen joukossa. Voi olla aika vaikeaa työllistyä huolimatta hyvästä elämänhallinnasta!

isä kuoli kun olin lapsi, kävin iltalukion ja kaikki opinnot suoritin kokopäivätyön ohella.



Enkä ole ikinä elänyt sossun tai Kelan varassa. Ja jos jään työttömäksi, minulla on liiton maksut maksettuna ja säästöjä.



Kyllä se omasta ahkeruudesta kiinni miten elämässä käy. Vaikka mitä vikisisit.

mieheni jäi työttömäksi viime vuonna, 50 vee.



Ei ollut mitään ongelmia työllistyä uudelleen.



25

elämänkokemukseen yhtään mitään. Joku voi elää pussi päässä koko elämänsä, asemasta riippuen.



Mielestäni oikeata elämänkokemusta omaava ihminen ei luokittele ihmisiä näiden aseman tai koulutuksen perusteella, vaan kunnioittaa näitä yksilöinä. Tai on kunnioittamatta. Mitä kukakin ansaitsee.



"Oikea" elämänkokemus on elämästä oppimista, ihmisenä kasvamista. Sama se on, millaisesta ympäristöstä se kokemus tulee. Meille kaikille on kuitenkin se todellisuus omanlaisemme.

mieheni jäi työttömäksi viime vuonna, 50 vee.

Ei ollut mitään ongelmia työllistyä uudelleen.

25

Riippuu alasta, asuinpaikasta ja omasta toimeliaisuudesta. Monilla, varsinkin pikkupaikkakunnalla asuneille, esimerkiksi paperitehtaan työntekijöille on vaikeaa "alistua" muihin töihin. Mutta se tietysti on oma vika.

Jos ei puhuta tästä hetkestä, varsinkin 90-luvulla moni ei saanut uutta työtä kovin helpolla.

Kyllä ikärasismia esiintyy hyvin paljon, se on totta. Mieheni on työvoimatoimistossa töissä, ja siellä on puhuttu asiasta/ongelmasta kyllä hyvin paljon.

että tavallisten ihmisten asioita edustaisi elämää ymmärtävä pitkäaikainen sossun asiakas, joka on syvästi masentunut ja on ollut Kelan ja työkkärin ja julkisen terveydenhuollon armoilla vuosikymmeniä hakien pätkätöitä ja taistellen elannostaan niin minkä ihmeen takia ihmiset eivät äänestä tällaisia ihmisiä edustamaan asioitaan?

Monet kaipaavat tällaista maanläheistä poliitikkoa, jotka tietävät sen huono-osaisemman elämästä. Vastaavaa tarjontaa vaan yleensä ei ole.



Itse äänestän mielelläni sellaisia poliitikkoja, jotka ovat tehneet jotain tavallista työtä mm. terveydenhuollossa tai opetuksessa. Sellaisia, jotka ovat nähneet monenlaisia ihmisryhmiä työssään.

siellä ehdokaslistan hännillä yleensä, ääniä on 5 tai 36 tai 150 eikä lähelläkään valituksitulemista.

Monet kaipaavat tällaista maanläheistä poliitikkoa, jotka tietävät sen huono-osaisemman elämästä. Vastaavaa tarjontaa vaan yleensä ei ole.

taustasta riippumatta.



Jos olette käyneet muissa maissa ja tutustuneet ihmisiin, jotka puhuvat politiikasta, samat jutut sielläkin ovat "eivät tiedä kansan asioista mitään, eivät elämän sitäkään...".



Tämähän on iänikuinen virsi, aivan globaali ilmiö.



Aikanaan kuninkaalliset ja muut johtajat olivat kyllä usein hyvin erillään kansasta, ja etuoikeutettuja.

Itsehän ihminen asuinpaikkansa, ammattinsa ja osaamisensa laajuuden määrää.



Ja työvoimatoimiston virkailijathan ne aidosta elämästä jotain tietävät? Jep, juu. Varmaan on puhuttu ja varmaan on pykattu toimikuntaa jne.

Itsehän ihminen asuinpaikkansa, ammattinsa ja osaamisensa laajuuden määrää.

Ja työvoimatoimiston virkailijathan ne aidosta elämästä jotain tietävät? Jep, juu. Varmaan on puhuttu ja varmaan on pykattu toimikuntaa jne.

En tiedä, tietävätkö oikeasta elämästä :) Mutta tietävät toki varmaan työllistymistilanteesta aika hyvin?

Ja tuohon ensimmäiseen juttuun en ota edes kantaa. Ei se aina mene ihan niinkään, tai on jossain vaiheessa valittu, mutta ei olla kristallipallolla osattu katsoa 30 vuotta eteenpäin. Lienet täydellinen ihminen?

tuntuu siis olevan vain poikkeuksellinen huono-osaisuus. Sillä joskin on toki täysin selvää että on olemassa moniongelmaisia ihmisiä joiden elämä on hyvin rankkaa ja joiden on suht mahdotonta päästä työelämään, mikä tekee heistä väistämättä sossun pitkäaikaisasiakkaita, SUURIN OSA KANSASTA on kuitenkin jotain ihan muuta. Ja kuitenkin sitä "oikeaa elämää" tuntee vain tämä reppana jolla menee todella huonosti...



Prosentuaalisesti hyvin harva suomalainen voi näillä kriteereillä kehua todella eläneensä.