Kenestä on helpottavaa vanheta?

en missään nimessä enää haluis olla kakskymmpinen! olen siis 32 nyt!!

olin onnellinen sillon ja olen onnellinen nyt ja huom, sain nuorena lapsia..

kyse ei ole niistä asioista!!

vaan oikeesti, on kiva olla jo vähän vanhempi eikä teinien ongelmissa pyörivä. ja hieman on jo tullut tota elämän näkemystäkin ehkä päähän!



muita?

En tiedä, kauanko jatkuu, mutta tähän asti vanheneminen on ollut kivaa. Olen 32.

Toivon, että tämä angsti helpottais iän myötä... vielä ei ole helpottanut, vaikka keski-ikä jo häämöttää :(



Nuorena sitä vasta jaksoikin meuhkata, nyt onneks ei enää ihan niin paljoa. On myös upeaa todeta, että on nähnyt tässä elämänsä aikana (jo) paljon muutakin kuin seesteisyyttä ja helppotta. Kivinen tie on toivottavasti myös jotakin opettanut...

vanhenee, mutta samalla tajusin ettei ole lastenlapsia ennen kuin ikää itsellekin tule lisää, siinä samassa lasten kasvun kanssa.



Minulla on jatkunut onnekseni lasten huolehtimista ja seuraa kotona asuvista lapsista aina 22½ vuotiaasta 59-vuotiaaksi asti, jolloin viimeinen iltis aloitti opiskelut toisella paikkakunnalla. Koululaisia on riittänyt koulutielle...



Näin vanhemmiten helpottaa monessa asiassa, vaikka sanotaankin kuinka pienenä on pienet murheet ja isona isot murheet. Jo niitä valvomisia on ollutkin usean lapsen äitinä, nyt saa nukkua vihdoinkin - jos nukuttaa.



Matkustelemaan pääsee pidemmälle taloudellisen tilanten helpottaessa. Terveisiä viiden viikon Balin matkalta, joka oli mieheni kanssa ensimmäinen matka ilman lapsia.



Nyt on jo lastenlapsia joista on paljon iloa ja myös välillä hoitovastuuuta. Kun on kuusi lastenlasta niin yleensä viikonloppuisin on mummilla seuraa, käydään museoissa, kirjastoissa jne.



Taas on kiva alkaa valmistella vauvan tuloon vaatteita ym. seuraaville lastenlapsille. Hauskaa oli myös kun viimeinen lapsemme oli 6-vuotias tullessaan tädiksi ja vuosien mittaan tädit ja sedät ovat erittäin rakkaita pienille, haluavat olla yhdessä ja tehdä kaikenlaista mukavaa...



Ei ole yhtään harmittanut ikääntyminen, kun ei liikaa katsele peilistä ryppyjänsä ei paljonkan huomaa eroa entiseen menoon, virkeästä mielestä ja kiinnostuksesta kodin ulkopuolen tapahtumiin pitää nuorekkaana ja onnellisena.

vanhenee, mutta samalla tajusin ettei ole lastenlapsia ennen kuin ikää itsellekin tule lisää, siinä samassa lasten kasvun kanssa. Minulla on jatkunut onnekseni lasten huolehtimista ja seuraa kotona asuvista lapsista aina 22½ vuotiaasta 59-vuotiaaksi asti, jolloin viimeinen iltis aloitti opiskelut toisella paikkakunnalla. Koululaisia on riittänyt koulutielle... Näin vanhemmiten helpottaa monessa asiassa, vaikka sanotaankin kuinka pienenä on pienet murheet ja isona isot murheet. Jo niitä valvomisia on ollutkin usean lapsen äitinä, nyt saa nukkua vihdoinkin - jos nukuttaa. Matkustelemaan pääsee pidemmälle taloudellisen tilanten helpottaessa. Terveisiä viiden viikon Balin matkalta, joka oli mieheni kanssa ensimmäinen matka ilman lapsia. Nyt on jo lastenlapsia joista on paljon iloa ja myös välillä hoitovastuuuta. Kun on kuusi lastenlasta niin yleensä viikonloppuisin on mummilla seuraa, käydään museoissa, kirjastoissa jne. Taas on kiva alkaa valmistella vauvan tuloon vaatteita ym. seuraaville lastenlapsille. Hauskaa oli myös kun viimeinen lapsemme oli 6-vuotias tullessaan tädiksi ja vuosien mittaan tädit ja sedät ovat erittäin rakkaita pienille, haluavat olla yhdessä ja tehdä kaikenlaista mukavaa... Ei ole yhtään harmittanut ikääntyminen, kun ei liikaa katsele peilistä ryppyjänsä ei paljonkan huomaa eroa entiseen menoon, virkeästä mielestä ja kiinnostuksesta kodin ulkopuolen tapahtumiin pitää nuorekkaana ja onnellisena.

nyt muutaman kuukauden kuluttua tulee 40v täyteen ja tuntuu upealta!

olen hirveen väsynyt lapsilauman kanssa. Odotan niitä aikoja kun lapset ovat omillaan ja minä saan elämäni takaisin.

on ihanaa ajatella, että jospa vaikka vanhetessa viisastuisi. Nytkin on niin paljon viisaampi, kuin kymmenen vuotta sitten. Ihanaa, kun oma ajattelu avartuu ja välillä tajuaa jotain. Välillä ei tajua mitään, mutta ainakin yrittää ymmärtää. Toivottavasti säilytän tämän, enkä jämähdä (ihna kokonaan).

olen 40-vuotias, mies käyttäytyy, kuin olisi totaalisen kyllästynyt, seksielämää on kerran kuussa ja lapset vielä alakouluikäisiä. Olen taloudellisessa loukussa ja odotan vain että tuo tekee jonkun ratkaisun.