Olenko julma ja hirveä?

Ihan oikein olet ajatellut. Vaikka nyt et ehkä osaa ajatellakaan sitä, mutta kun vauvat syntyy, kanit on aina kakkosia, ei niin tärkeitä.

ja en ole eläintenvihaaja vaan maalta ja realisti. Mullakin on eläimiä, mutta ne eivät ole HÄN vaan se, ja esim. ruikkivan kissan lopetutan ihan surutta ilman mitään edeltäviä terapioita.

Saatat huomata kyllä piankin että joka tapauksessa tila loppuu kesken ja muutatte pienestä kaksiosta muualle.

mutta pakkohan ei ole. Monilla ihmisillä on vauvoja ja eläimiä ja monet myös muuttavat.

Noh,minun kaverini asuu 3 ison koiran,3 kissan ja kahden lapsen kanssa kaksiossa...asuvat kyllä tilapäisesti mutta hyvin heillä on sujunut jo vuosi näin.Tuskinpa te paria vuotta kauempaa kaksiossa asutte joten luulen että selviätte ihan hyvin hetken aikaa kaksiossa kanienne kanssa,voithan pyytää miestäsi ruokkimaan aamuisin ennen töihin lähtöä puput?Kun vauvat nukkuvat niin silloin katsot häkit yms kuntoon.Järjestelykysymys vaan.

kun omistaja joutui elämäntilanteensa takia etsimään niille uutta kotia. Nyt ovat olleet meillä 1,5 vuotta ja toivoakseni viihtyneet hyvin. Eivät olleet lapsiperheessä, mutta eivät näy kovasti häiriintyneen meidän 6- ja 9-vuotiaan hoitotoimenpiteistä. Toivottavasti kanisi saavat hyvän kodin, etkä sinä vaikuta hirveältä tai julmalta vaan huolehtivalta ja realistiselta. Ja sinulle jää hyvät muistot.

ap. Sinulta voi todella loppua voimat - ja ennen kaikkea hermot - kaksosten ja kanien kanssa. Pahimmillaan voisi mennä siihen, että kanit kyköttävät paskaisissa häkeissä, koska et jaksa pitää niitä vapaana, etkä siivota häkkiä.



Todella vastuullista, olet ajatellut tätä nimenomaan lemmikkien kannalta. Kyllä ne sopeutuvat ihan varmasti sinne uuteen kotiin.

olis lähteneet siinä vaiheessa kun olisivat kuolleet nälkään... Näin kärjistetysti. En nukkunut ensimmäiseen kolmeen kuukauteen kaksosten kanssa. Vaikka mies auttoi töidensä ohella niin paljon kuin jaksoi. Voihan olla että teidän tulevat pienokaiset nukkuvat joskus samaankin aikaan, mutta jos kaneille on hyvä koti tiedossa, niin anna vaan. Ilman omantunnon tuskia. Vauvat menee kaiken edelle :)

Hienoa että uusi koti on löytynyt!!

Ja tunnistan tuon tunteen...Omat kanini olivat minulle kuin esikoisvauvoja. Kun lapset syntyivät, ne alkoivat tuntua enemmän "eläimiltä" ;)

mutta toisaalta, en tiedä, itse olen etsimässä asuntoa joka sopii paremmin lemmikki-innnostuneelle perheelle.

Naivisti ajattelin ekassa raskaudessa, että siinähän nuo 3 kissaa menee ohessa. 2 vuotta myöhemmin ja 1 lapsi enemmän, oli pakko luopua 2 kissasta.



En vain jaksanut antaa aikaani kaikille, ja kissat alkoivat pissailemaan. Nyt siis 1 kissa, ja kaikilla mukavampi olla. Muut kissat pääsivät uusiin koteihin, ei piikille.

Kanit sopeutuu varmasti hyvin ja ovat onnellisia. Eikä sun tarvitse tuntea syyllisyyttä yhtään mistään, teen oikein kaikkien kannalta.



Koska usein se hoitovastuu kaikista elävistä olennoista perheessä on äidillä, niin johonkin vaan on vedettävä rajat. Aina kuulee näitä "niillä on niin monta lasta ja niin monta lemmikkiä ja hyvin menee!" - mut kun tuntee nämä perheet lähemmin, niin tietää, ettei niillä niin hyvin mene, mut perheen äiti on se puskuri ja kantava voima, joka jaksaa pyörittää sen rumban. Joten jokaisen naisen pitäis kyllä tarkkaan miettiä ne omat voimansa, ihan kaikkien parhaaksi.