Kumpi on pahempi: lapset joutuvat vaihtamaan koulua vai että asutaan liian ahtaasti?

ahtaus ei ole ainoa ongelma teidän asunnossa, tai edes se suurin. Jos ainoa mikä puoltaa nykyisessä pysymistä on se, että koulunvaihto pelottaa, kannattaa ehdottomasti muuttaa. Ala-asteikäiset sopeutuu vielä helposti.

Ahtaasti kannattaa asua, jos plussapuolelle tulee hyvä ja miellyttävä asuinalue, helpot työmatkat, kivat naapurit, haluttu ja hyvä koulu yms. Tuttu koulu ei riitä syyksi.

pienet lapset eivät moneen vuoteen kaipaa omia huoneita. Jos lapsesi ovat reippaita ja tutustuvat helposti uusiin lapsiin ja saavat paljon kavereita, sitten muutto. Muuten paikallaolo ehdottomasti.

Meillä ainakin oli koko ala-asteen tosi vahva tyttöporukka, siihen ei juurikaan ylimääräisiä otettu ja kukaan ei halunnut poiskaan mennä.

Olen TODELLA läheinen vieläkin kahden kanssa, kuullaan joka viikko toisistamme.

Voisiko mitenkään vaihtaa asuntoa niin, ettei koulul vaihdu? Me teimme niin ja se oli hyvä, on vähemmän riitoja, siis perhe voi paremmin. Jos on kovin riitaista ja tuntuu, että se johtuu ahtaudesta, asunnon vaihto voisi olla paikallaan. Riippuu niin lapsistakin tuo koulun vaihto. Meillä juuri tyttö sai uuden kaverin, kun joku muutti naapurustoon. Koulussa olivat varmaan tieten tahtoen sijoittaneet lapsen tälle luokalle, koska ekaluokkalaisia on tästä alueesta vain muutama ja he ovat tällä luokalla. Reippaille lapsille ei varmaan ongelma, mutta jos kovin tykkää koulustaan ja kavereistaan, voi ollakin hankalaa.

Mikäli pääsee kerrostalosta pois ihanaan omakotitaloon, jossa lasten paljon parempi asua.

Me ollaan muutettu lapsien kanssa 2 kertaa. Ekan kerran silloin kun nuorempi oli 3-vuotias, oli ihan tohkeissaan kun sai oman huoneen, isosiskolla oli ollut jo edellisessä kodissa ja poika oli vähän "kade". Tytön tosin ei tarvinnut silloin vaihtaa koulua.



Toisella kertaa tytön piti jo vaihtaa koulua ja ikää oli 12-vuotta. Silti se oli ihan innoissaan muutosta. On sosiaalinen ja tiesi saavansa pian kavereita, ja saikin. Intoa lisäsi vielä se että muutettiin omakotitaloon.

Sitten pysytte siellä alueella ja vaihdatte isompaan siellä. Jos se ei, muutatte mutta kuskaatte. Muussa tapauksessa lapset kärsii, mikä minusta on väärin. Koulunvaihto on iso juttu, halusit nyt kuulla sen tai et.

Eli ilmeisesti ujo ja arka lapsi, joka ei ole sopeutunut koulun vaihtoon ensinkään, koska ajatukset siitä ovat pelkään negatiivisia. Ja muutenkin taitaa olla noussut väärällä jalalla tai tabletit ottamatta ;)

Omassa kaveripiirissäni on muutamia 1-3 luokkalaisia sosiaalisia ja reippaita lapsia (tai siis kaverit ovat heidän vanhempiaan), joilla koulun vaihto on sujunut ihan hyvin ja kokonaisuutena uusi koti on ollut positiivinen asia.

Onhan se aina jännittävää ja varsinkin ehkä yläasteikäisenä todella rankkaa - sitä jo miettisinkin, etenkin jos muuttoon liittyy kaupungin vaihto. Ymmärsin kuitenkin että ap:lla puhutaan vielä melko nuorista koululaisista.

Itse jousuin vaihtamaan koulua 3. luokalle, koska asuinalueemme pikkukoulussa (silloin 70-luvulla oli vielä näitä pieniä "viipalekouluja") oli vain luokat 1-2. Muistan että se oli jännittävää, varsinkin kun jouduin ainoana uutena oppilaana tuolle luokalle, koska kaikki muuta tuossa pikkukoulussa valitsivat pitkän ruotsin. 2-3 päivää meni tutustuessa ja siitä alkaen olin ihan osa porukkaa.

Lapset kyllä sopeutuu, kokemuksesta väitän näin. Itse olen koulua joutunut vaihtamaan useamman kerran muuttojen vuoksi ja toisaalta taas asunut (liian) ahtaasti, joskaan ei olla muutettu ahtauden vuoksi toiseen koulupiiriin kertaakaan.



Se niin riippuu lapsista, että kumpi on kamalampaa, mutta jos muksut itsekin on muuton kannalla, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole.



Itse en pitänyt sen enempää koulun vaihtamisesta kuin ahtaasta asumisesta. Vaikea sanoa, kumpi pahempi.

koulunvaihto on suurempi ongelma ainakin vanhemmilla lapsilla

Lapsista on varmaan pahempi vaihtaa koulua (paitsi jos nykyisessä on jokin asia hullusti).



Minun mielestäni lasten koulunvaihto olisi myös pahempi, siksi asummekin ahtaasti:-)

Liian ahtaasti emme asu, koska senhän määrittelemme itse...

ahtaasti asuminen on isompi ongelma

ahtaasti asuminen on isompi ongelma

Me asutaan Helsingissä, lähellä keskustaa ja täälläpäin on tavallista esim., että lapsilla on yhteiset huoneet. Neliöt on niin kalliita että harvalla kolmilapsisilla perheillä on varaa neljään makkariin. Muut seikat kompensoi sitten monin verroin keskimääräistä ahtaamman asumisen.



En silti itsekään asuisi vaikkapa neljän hengen kesken kaksiossa, siinä loppuisi kyllä multa happi...

Riippuu siitä mitä tarkoittaa "ahtaasti". Onhan koulun vaihto lapsille toki iso asia mutta sitä tapahtuu vuosittain ympäri Suomea. Ja useimmiten kai koulun vaihdot menee ihan sujuvasti. On kai asuinympäristössä muitakin merkittäviä seikkkoja.

ja keksisimme luovia ratkaisuja. Koulun vaihtaminen on aina lapsille haastavaa.

Oon ite vaihtanu koulua kesken lukukauden ja oli kyllä tosi raskasta! Sain kavereita, mutta kyllä oli välillä tosi kurjaa! Mä asuisin mieluummin ahtaasti! Ei meilläkään ole lapsille omia huoneita ja parviratkaisut ja kerrossängyt on oivia tilan tuojia!

asian kanssa painitaan täällä :( Muutetaanko kerrostalokolmiosta omakotitaloon jossa lapsille omat huoneet ja enemmän tilaa..Meillä 2 ala-asteikäistä.

Ja nyt täällä kaikki sanoo että koulun vaihto ois tosi paha juttu. Meidän lapset sanoo että uudessa koulussa saa uusia kavereita ja vanhojen kavereiden kanssa voi kyläillä. Mutta varmasti koulun vaihdossa omat alkukankeutensa on.

Tietenkään tuollaisen syyn takia ei aleta vaihtamaan koulua!

vaikka muuttaisittekin?

Oon ite vaihtanu koulua kesken lukukauden ja oli kyllä tosi raskasta! Sain kavereita, mutta kyllä oli välillä tosi kurjaa! Mä asuisin mieluummin ahtaasti! Ei meilläkään ole lapsille omia huoneita ja parviratkaisut ja kerrossängyt on oivia tilan tuojia!

6 kertaa, enkä ole traumoja saanut. Sitä vaan ihmettelen, että eikö ap ja muut mieti näitä asioita ennen kuin lapset ovat koulussa, jos kerran muuttaminen niin lasta teidän mielestä traumatisoi? Me katsottiin iso asunto koulun läheltä vaikka lapset eivät olleet enää koulu-ikäisiä. Eipä tarvitse enää murehtia asiaa, kun nuorinkin menee ensi syksynä kouluun.

Sinähän sen tiedät kun olet meillä käynyt? ;)

Tähän kerrostaloasumisen huonoihin puoliin voisin lisätä yläkerrasta kantautuva jokapäiväinen taaperon huuto ja itku ja alakerrassa yhtenään räksyttävä koira ja viereisessä rapussa juoppoja jne..Ei niin kovin hyvä ympärisö lapselle.

Vieläkö olet sitä mieltä että rauhallinen ja lapsiystävällinen omakotitalo alue ei olisi parempi?