Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te jotka halusitte tietää lapsenne sukupuolen etukäteen
12.01.2010 |
Itselläni on vielä hieman matkaa rakenneultraan mutta kovasti mieheni kanssa pohdittu, että halutaanko tietää esikoisemme sukupuolta. Moni ystäväni on kertonut, että on helpottanut tavaroiden ostoa kun tietää kumpi tulee. Mutta toisaalta olen kuullut, että se on hieno kokemus saada vauva rinnalle ja saada vasta siinä tietää kumpi hän on.. Kertokaa te omia kokemuksia, plussia ja miinuksia.
Kommentit (53)
samoin mies. Meille ei ole ikinä ollut tärkeää loppujenlopuksi se sukupuoli ja vaatteita yms. voi hankkia vaikka ei sukupuolta tietäsi.
T: pojan ja tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaa ei haluttu tietää, koska kaikki oli niin uutta ja jänskää, että se oli vain mukava lisäjännitys. Yllätys se sitten olikin, kun kaikki veikkasivat toista sukupuolta :) Tarvikkeiden hankintaa ei kyllä haitannut lainkaan, koska ei me muutenkaan haluttu pelkkää vaaleanpunaista tai -sinistä.
Toinen lapsi haluttiin tietää, ihan vaan uteliaisuudesta. Kun ei se raskaus enää ollut niin jännä muutenkaan. Ja tämäkin oli yllätys, koska odotin alitajuisesti samaa merkkiä kuin esikoisesta. Hyvin vähän tieto ohjasi tarvikehankintoja tällöinkään.
Ei mun mielestä mitään väliä, tietääkö vai ei.
minusta siinä syntymässä on kyllä ihan tarpeeksi jännistystä anyway.
Ja eihän mikään 'ennustus' ole 100% varma, joten kyllä siinä nyytin ihmettelyssä riittää ihmetystä. Ei minusta mikään mennyt pilalle.
ei suostunut kertomaan. Kaikki veikkasivat poikaa, mutta ylläri ylläri, saimmekin tytön. Toisesta tiesimme että tyttö tulee. Nyt odotan kolmatta aika viimeisilläni ja tämä kaveri ei ole suostunut näyttämään haaroväliään. Olen tyttöfiiliksellä, joten siskojen vanhat vauvakamppeet on pestyinä hoitopöydän laatikossa ja olen joitain tyttöjuttuja mennyt ostamaan nyt alesta. Jos tuleekin poika, niin tyttöjutut myyntiin, jotain unisexiäkin löytyy ja vauvalahjaksi tulee pieniä sukupuolen mukaisia vaatteita. Kauppaankin pääsee....
Summa summarum: sama se, molempi hyvä. Toisen lapsen kohdalla helpotti elämää kun tiesimme tytön olevan tulossa, kun esikoinen oli alle 2 vee. Nyt sillä ei ole niin väliä, tuli kumpi vaan, tervetuloa!
Nyt kakkosesta rakenneultrassa näytti kuulemma selvältä pojalta. Synnytystapa-arviossa viikolla 37 lääkäri vain kysyi ultratessa ohimennen, että tiedetäänkö sukupuoli. Totesin, että pojaksi luullaan. Lääkäri vaan tokaisi, että näinhän se on. Vieläkään ei ole syntynyt, mutta tyttö olisi jättiylläri.
Me myös kerrottiin monille "arvio" sukupuolesta etukäteen. Mummut tiesi, vanhemmat sisarukset, kaverit, omat sisarukset jne. Ei me olla salattu, vaikken sitä nyt ihan Fbookin statukseen ole tultua laitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kaksi tyttöä ja poikaa ollaan saatu.Kaikki ihania toivottuja yllätyksiä.
Mutta syntyikin hermafrodinen lapsi. Hänellä on sukuelimet vähän molemmilta, joten koitamme seurata, "kumpi" hän on, kun kasvaa, jolloin leikataan oikeanlaiset elimet.
Ja kyllä, tämä oli meille elämämme vaikein asia tähän saakka. Olemme mieheni kanssa sulatelleet sitä jo 4 kuukauden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan on shokki. onneksi nykyaikaan ollaan viisaampia ja ei toivottavasti hätiköidä. milloin tuollainen leikkaus on "pakko" tehdä?
"Meille piti 4D ultran mukaan tulla tyttö. Mutta syntyikin hermafrodinen lapsi. Hänellä on sukuelimet vähän molemmilta, joten koitamme seurata, "kumpi" hän on, kun kasvaa, jolloin leikataan oikeanlaiset elimet. Ja kyllä, tämä oli meille elämämme vaikein asia tähän saakka. Olemme mieheni kanssa sulatelleet sitä jo 4 kuukauden ajan."
Tiedätte varmaankin, mutta sanon varulta, että kannattaa selvittää kromosomit, ovatko tytön vai pojan. Tiedätte varmaankin myös, ettei ole pakko leikata lapsena. Vanhemmille voi olla helpompaa, jos leikataan, mutta lapselle voi olla parempi odottaa. Itse tunnen ihmisen, joka leikattiin tytöksi. Aikuisena ei pitänyt hyvänä asiana sitä, että oli leikattu lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerroilla. Ultrattiin vasta jotain viikolla 34 ja 28. Oikein meni molemmat. Molemmilla kerroilla katsoin ensin itse, ja lääkäri oli samaa mieltä.
Halusin tietää sukupuolen, koska vasta silloin sikiö alkoi tuntumaan vauvalta, siis persoonalta. Ihminenhän on aina jotakin sukupuolta. Kutsuin lasta hänen tulevalla nimellään. Häntä oli helpompi ajatella, kun hän oli persoonallinen vauva, eikä sukupuoleton sikiö.
on asian ottanut?
Ap:lle: ekasta ei tiedetty. Tyttö taisteli rankemman kautta hengestään, vasta viikon päästä synnytyksestä iski tajuntaan, että tuo käärö on tyttö. Niin paljon sillä sukupuolella oikeasti oli väliä...
Tokasta halusin tietää ja saatiin varma tieto. Oli kiva kertoa esikoiselle ja itsekin valmistautua henkisesti eri sukupuoleen.
Eikä tieto laimentanut ensi kohtaamisen ihmettä, olin ihan yhtä sekaisin onnesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kolmannesta tiesin varmaksi.
Kävin lapsivesipunktiossa ja olin niin helpottunut vastauksesta, että kun kysyttiin, haluanko tietää kumpi tulee, vastasin "vahingossa" kyllä. Ei ollut tosin mitään väliä kumpi tulee, mutta pikkuveli tuli kahdelle isosiskolle.
Siis en tajua että miten joku ajattelee että sillä on yhtään mitään väliä sillä vauvan sukupuolella tunnesiteen kannalta. kyllä mulle kaikki vauvat on olleet äärimmäisen persoonallisia otuksia jo mahassa, vaikken ole tiennyt mahassa heidän sukupuoltaan. Ja noihin vaate ym asioihin, järkkyä kuinka pinnallisia ihmiset on.
2 lasta, 1 keskenmeno
ja ei koskaan ennakkotietoja sukupuolesta (ei myöskään jatkossa jos vauvoja vielä tulis)
Ps Tsemppiä paljon teille hermafroidin vanhemmat. Te kamppailette ihan oikean asian kanssa. päinvastoin kuin pinnalliset odottajat sukupuolitietoineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Te kamppailette ihan oikean asian kanssa. päinvastoin kuin pinnalliset odottajat sukupuolitietoineen!"
Hyvinpä sä meidän tilanteen tiedät, kun pinnallisiksi haukut! Kaikkea muuta kuin pinnallisia ollaan. Ja vaikeiden asioiden kanssa painitaan. Mutta silti minun on helpompi luoda suhde syntymättömään vauvaan, jos hänellä on oikea nimi ja sukupuoli!
ehdoton plussa on tietysti se, että vauvasta tulee jotenkin todellisempi. Ainakin minulla sukupuolen tietäminen on tehnyt vauvasta persoonan, jota on voinut alkaa jo ajattelemaan tietyn näköisenä, oloisena ja nimisenä. Jokatapauksessa sitä sukupuolta saa jännittää 20 viikkoa, niin on ihan mukavaa se toinen 20 viikkoa tietää sukupuoli ja jännittää jo muita juttuja. (itseasiassa toisessa raskaudessan sain tietää sukupuolen jo viikon 12 ultrassa)
Nyt kolmannessa raskaudessa uteliaisuus on yhtä suuri kuin aikaisemminkin, mutta toisaalta olisi hauska kokea synnytys myös eritavalla. Että saisikin sen sukupuolen tietää vasta siinä...toisaalta olen niin kova jännittäjä ja malttamaton, että tulisin varmaan hulluksi loppuraskaudesta kun haluaisin jo niin kovasti tietää kumpi sieltä tulee :)
Itse synnytys on minusta jännittävä jo sellaisenaan, eikä siitä koskaan tiedä mitä siellä tapahtuu. En itse ainakaan kaipaa synnytykseen enää yhtään lisää jännitettävää. Olen myös miettinyt, että jos itselleni kävisi jotain ja vaikka kuolisin synnytyksessä, niin en koskaan saisi tietää kumpi lapsi minulle syntyi.
Kolmannesta kysyttiin. En tiedä miksi olin nyt niin utelias...Kumpikin on ok. Tavallaan sukupuolella ei ole väliä, niin ajattelin kahden ekan kohdalla. Kolmannen kohdalla utelutti ja oli kiva kertoa isosisaruksille kumpi on tulossa.
En nyt osaa sanoa kumpi parempi. Meillä pienten vaatteet ovat sellaisia että käyvät molemmille sekä tytöille että pojille. Tavallaan mua vähän nolotti kysyä, ihan kun olisin liian utelias. Koska sitä ei ole "tarkoitettu" tiedettäväksi mutta sitten ultralla kurkitaan. Ja jossain Kiinassa sitten abortoidaan tytöt pois kun kaikki haluavat vaan niitä poikia. Mutta tämä oli siis vaan mun tunne asiasta, ei ole vaikuttanut ensikohtaamiseen vauvan kanssa mitenkään.
ja paikkansa piti.
asumme maassa jossa mapsi pitää rekiströidä kahden viikon kuluessa syntymästä. Ennen rakenneultraa teimme nimilistoja miehen kanssa, emmekä päässeet lähellekään yhteisymmärrystä nimestä. Pidimme paussin ultraan ja sukupuolitietoon saakka ja sen jälkeen jatkoimme kohdennetummin nimen mietintää.
Molempien lasten nimli on ollut tiedossa sairaalaan mennessä ja sinne se on heti ilmoitettu. Tosin olin miehelle sanonut että satavarma nimi on vasta kun näen lapsen - ehkä nimi ei sovikaan ollenkaan.
En osaa keksiä mitään huonoja puolia. Toiset tykkâä yllätyksistä ja toiset ei.
ja haluttiin tietää että tosiaan on helpompaa ostaa tavaroita, mut tokan kohalla siis kun on sit joskus tulossa ni sovittiin jo että ei oteta selvää, tai ainakin tällä hetkellä sitä mieltä...
kaveri ei ollu varma ku ei ultassa näkyny ni oli aika sekaavaa ku piti ostaa sekä että tavaroita...
kun en varautunut ennen lapsen syntymää mitenkään siihen että oli ultrassa luvattu lapsesta tyttöä. Se vaan jotenkin omat tuntemukset sukupuolesta varmisti mutta yhtään vaaleanpunaista tai muuten tyttömäistä tavaraa tai vaatetta en hankkinut ennen syntymää.
Alue: Aihe vapaa
kariutuisi sukupuolen tietämiseen?! Ja mitä se ihmeellisyys edes on - itse olen ainakin ollut niin poikki ja hämmentynyt heti synnytysten jälkeen, ettei aluksi ole tuntunut miltään.
Kahdesta ensimmäisestä emme kysyneet sukupuolta, koska siihen ei ollut mahdollisuutta (ei tehty rakenneultraa). Tästä kolmannesta kysyimme, mutta ultran tekijä ei saanut vauvan alapäätä näkyviin. Emme siis tiedä, kumpi on tulossa.
Olisihan tuo tietäminen auttanut osittain ainakin vaatehankinnoissa, mutta toisaalta en olisi uskaltanut luottaa yhteen arvioon liikaa. Meneehän noita arvauksia pieleenkin.