Te jotka halusitte tietää lapsenne sukupuolen etukäteen

ei haluttu tietää kummallakaan kertaa. Mielestäni sukupuolen selvittäminen on kuin joululahjojen avaaminen jo itsenäissyspäivänä! Toisen kohdalla tosin lääkäri möläytti sivulauseessa, että kyseessä olisi poika, mutta se oli silloin niin epämääräinen kommentti ettei sitä niin tosissaan ottanut. Ja hyvä niin, että sukupuoli selvisi vasta pojan synnyttyä. Sillä olisin stressannut koko raskausajan miten osaan olla pojan äiti.

Asuinmaassamme rekisteröintiä varten nimi piti olla heti valmiina. Minusta on ollut kiva tietää etukäteen mm. hankintojen takia ja tietenkin nimen miettimisen takia.



Meillä myös pojan sukupuolielimet on nähty niin selvästi ettei siinä ollut mitään epäselvää. Lähinnä kai tyttöveikkaukset voi ollakin poikia.



Ihmettelinkin nykyään Suomessa kavereiden "nimettömiä" vauvoja -siis kun lasta ei ole rekiteröity/kastettu ja häntä kutsutaan pari kuukautta vaan Vauvaksi.

Neljä lasta meillä ja mentiin vanhaan malliin kaikkien kohdalla, että sitten synnytyksen yhteydessä vasta kuullaan vauvan sukupuoli. Oli aivan mahtavaa, suosittelen : )



Nykyihminen haluaa kai olla niin kaikkitietävä..

masuasukki muuttui konkreettiseksi omaksi vauvaksi, tässä tapauksessa omaksi pojaksi.



Sitä ennen se oli "masu", sukupuoli muutti lapsen lapseksi, henkilöksi.



Tosiaan kaikki tavarat on helpompi ostaa, kun ei tarvitse keskittyä vaan tylsään beigeen.



Ja nimen valinta onnistuu ajoissa.

Ekalla ei ollut mitään väliä, joten halusin säästää yllätyksen synnytykseen. Sukupuolettomia vaatteita oli ihan kivasti ja yhden kanssa pääsee myös helposti kaupoille.



Seuraavista olen halunnut tietää, että voinko myydä edellisen vaatteita pois ja ostaa jotain muuta valmiiksi tilalle.

Siis en tajua että miten joku ajattelee että sillä on yhtään mitään väliä sillä vauvan sukupuolella tunnesiteen kannalta. kyllä mulle kaikki vauvat on olleet äärimmäisen persoonallisia otuksia jo mahassa, vaikken ole tiennyt mahassa heidän sukupuoltaan. Ja noihin vaate ym asioihin, järkkyä kuinka pinnallisia ihmiset on.

esikoista odottaessani. Tarkoitus oli tuolloin lähinnä hyödyntää "uusi" (7v sitten...) mahdollisuus nähdä vauva ennen syntymää tarkemmin. Sukupuoli ei ollut ainoa syy tuohon ultrakäyntiin. Ja loppujen lopuksi kävi niin, että sukupuoli ei edes tullut ilmi ultran aikana koska vauva pysytteli visusti sellaisessa asennossa ettei sukupuoli näkynyt.



Kakkosta odottaessa kävin jälleen 4D ultrassa; tosin tuolloin raskausviikkoja oli vain reilu 14. Mutta olimme käymässä mieheni kotimaassa, jossa kyseinen ultra on paljon edullisempi joten hyödynsimme tilaisuuden. Sukupuoli näkyi yllätykseksemme tuolloin jo todella hyvin ja minusta oli kiva tietää, että tulossa oli toinen poika.



Kolmatta odottaessani ajattelin lähinnä, että ihan tasapuolisuuden nimissä käymme jälleen 4D ultrassa ja samalla sain vahvistuksen omalle aavistukselleni eli kolmatta poikaa odotettiin. Kolmannen kohdalla oli kuitenkin hyvä tietää sukupuoli tuolloin, koska nimestä olikin sitten kovasti vääntöä... ;)

Ihan poikaolo oli heti plussasta saakka. Eikä tuo olo pettänyt :) Toisella kerralla ultratessa vaan kysymys tuli suusta, ei oltu päätetty sen kummemmin mitään. Oli rauhallisempi tahtisempi ultraajakin kuin esikon aikana. Lapsille tuli ikäeroa reilu vuosi ja vähän pesänrakennusvimmassani tahdoin tietää, säästääkö esikon vaatteet. Eipä mun satavarma poikaolo pettänyt tuolloinkaan :)



Jos kolmas tulisi niin en tiedä mitä tehtäisi. Kaipa sen näkisi taas vasta ultratilanteessa, millaiset fiilikset siinä on.

olin aina toivonut enemmän ja vähemmän salaa esikoiseksi tyttöä. sitten äitini näki hyvin mielenkiintoisen enneunen (näkee niitä usein ja uskon niihin, koska ovat paikkaansa pitäneet), joka enteili tyttövauvaa. Minun oli yksinkertaisesti pakko kysyä etukäteen että toiveeni ja enneuni varmentuisi. Samalla, jos tulos olisikon ollut toinen, minulla olisi ollut aikaa sopeutua tilanteeseen ja orientoitua pojan äidiksi.

koska raskauteen ja sitä edeltäneisiin hedelmöityshoitoihin liittyi niin paljon epävarmuutta ja yllätyksiä, etten enää jaksanut enkä kaivannut lisäylläreitä. Lisäksi kävimme ultrassa niin monta kertaa (kaksosraskaus jossa tiivis lääkäriseuranta alusta asti) että vauvojen sukupuolet oli helppo varmistaa.

Halusin molemmilla kerroilla kuulla sukupuolen.

Etenkin kun eka oli poika ja lievä järkytys mulle. Oli aikaa sopeutua.

En näe mitään miinusta siinä, että sukupuolen tietää etukäteen.

olisi ihan "normiperhetilanne" niin oisin ehkä miettinyt enemmän sitä että haluanko tietää. Mutta kun isä ei tule olemaan mukana lapsen elämässä, halusin itselle aikaa kypsytellä asiaa, isättömyys kun on kuitenkin vähän erilainen asia pojalle kuin tytölle. Ja toisaalta sitten tuo että tarvikkeiden hankkiminen on helpompaa. Synnytyksessä on minusta ihan tarpeeksi jännättävää muutenkin, eli sinällään en enää "lisäjännitystä" siitä sukupuolesta kaipaa.

Eka raskaus: Halusin tietää sukupuolen, ihan käytännön syistäkin, mutta erityisesti siksi, että saisin ajatella mahassani kasvavaa vauva jotenkin henkilökohtaisemmin, "minun pieni tyttöni" - tyyliin. Mulle se oli tärkeää ja samasta syystä myös toisen lapsen sukupuolen halusin tietää etukäteen.



En myöskään halunnut ollenkaan lähteä mukaan mihinkään historiallisiin "poikamaha, tyttömaha" - lässytyksiin ja tiedollani pystyin heti katkaisemaan esim. raskausmahan muotoon suuntautuvat avaukset.

Muutenkaan jaksa yhtään kuunnella ihmisiä, joilla liittyy esim. tähän sukupuolen etukäteen tietämiseen jotain maagisia ajatuksia, ettei sitä "kuulu saada tietää", että siinä on jotain "luonnotonta". Huvittavaa sinänsä, että tälläiset maagikot kuitenkin käyvät ultrassa tutkituttamassa sikiön niskaturvotukset ja sääriluiden pituudet jne. Hoh hoijaa, sanon.



Sama, kuin sanois, ettei lapsesta saa ottaa valokuvaa, koska se sielu jää kameran sisälle.