Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaan karkinsyönti
12.01.2010 |
Hei!
Olen sivusta seurannut seuraavaa tilannetta: kaksi vuotiaalle pojalle annetaan pienet määrät namuja (irtokarkkia, suklaata) päivittäin. Hampaat lapsukaisella ovat kunnossa, kiitos xylitolituotteiden, mutta kuinkahan pojan naminsyönti riistäytyy käsistä, kun omaa tahtoa tulee lisää..? Lapselle annetaan/tuputetaan herkkuja, vaikka ei edes aina niitä pyydä.
Mitä mieltä olette asiasta?
Kommentit (46)
Eikö se ole sama jos syö puolikkaan viinerin tai kokonaisen? Joka tapauksessahan silloin on jo sokeria syötyä? Vai mikä tässä on se ongelma?
Siis et voi olla tosissasi! Onko mielestäsi todellakin sama asia syökö lapsi palan viineriä vai kaksi viineriä ja keksit päälle?!? Sokeria on syöty joka tapauksessa juu, mutta olisikohan sillä määrällä kuitenkin myös jotain tekemistä terveyden kanssa?!? HALOO!!!
siis, että pari viineriä pilaa alle 2-vuotiaan terveyden? Mitäs sitten kun lapsi on tasan 2-v, saako silloin jo syödä kaksi viineriä ilman, että terveys menee pilalle?
HALOO itsellesi!
t.21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivällisen jälkeen jäälkiruuaksi vaikka joka päivä jos ovat pyytäneet. Esikoinen on nyt 8v ja vieläkään ei syö muuta karkkia kuin muutaman konvehdin silloin tällöin tai nallekarkkeja, jos niitä on kaapissa (ei ole ollut ainakaan vuoteen) Että ei ole ainakana meillä riistäytynyt mihinkään, päinvastoin ovat tosi kranttuja makeisten suhteen ja kaverisynttäreilläkin yleensä jättävät namut väliin kokonaan.
paino-ongelmiakin se aiheuttaa pitemmän päälle. Jos karkkia haluaa antaa, niin karkkipäivänä. Jatkuva herkkujen syöminen on huono, mutta pian lapsen mielestä maailman mukavin, tapa. Kannattaa lopettaa ajoissa, kun ei vastarintaa ole kovin paljon.
Luit juuri sen osan joka vaan sua kiinnosti ottaa!
Johan meidän lapset JÄTTÄÄ herkut väliin jos niin sanotaan.
Kaupassa ei kuulu nurinaa vaikka herkkuhyllyn ohi kuljetaan.
Meillä on säännölliset ruoka-ajat, monipuolinen ruoka.
Ja on ihan joskus hammastarkastuksessa ollut puhe ettei karkkipäivää tarvita, jos herkkuja ei syödä miten sattuu!
Mutta silti, saatetaan innostua vaikka lähtemään jätskille eikä siitä maailma kaadu!
Kirjoitin että jos joku alkaa niuhottamaan että annan lapselle oman pullan (vaikkei tätä kokonaan söisikään) niin itse ottaisin lisää! Tässähän oli nimenomaan puhetta vaan siitä että ÄIDIN pullasta voi ottaa, ilmeisesti silloin jää yksi pulla muka lautaselle. Mutta olettaako joku ettei sitten voi ottaa lisää -jos osan on syöttänyt pullastaan jo lapselleen.
Miksi lapsi ei saisi ottaa omaa pullaa?
Meillä ainakin vieraisiin luetaan myös lapset.
Että siihen jäkäjäkä.
12 taisin olla
Jaa. Ja toiko on sitten jotenkin ihailtavaa? :D
Minua jää arveluttamaan että missä kohtaa ravinnossa on ne himot?
Vai tuleeko ne vasta kun lapsesi kasvaa ja muuttaa omilleen? Oma tupa, oma lupa?
Teillä saattaa ravinto olla jotenkin muuten huono, vaikka et nallekarkkeja 8- vuotiaallesi ostaisikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta pitää tehdä päivittäinen tapa. Kyllä siitä tulee ennemmin tai myöhemmin päivittäinen pakkomielle.
Onko siis oma lapsesi?
Itse en noin toimi oman 2 vuotiaan kohdalla, ja jos ei tuota miestä olisi, niin lapsemme ei saisi karkkia ollenkaan. Mies siis meillä ostelee niitä, ja aina ei pysy karkkipäivässä. Onneksi meilläkin hampaat lapsilla moitteettomat. Eivät kylläkään napostele pitkin päivää, vaan syövät ruoka-aikoina herkutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kahvipöydässä saattaa saada kokonaisen Dallas-pullan tai viinerin... Toki ei sitä kokonaan syö (kerralla), mutta miksi edes antaa tuon ikäiselle oma pulla? Pikku pala äidin pullasta riittäisi.
Myös kaakao, mehu ja jopa limsa maistuvat tälle muksulle... Tekisi jo mieli sanoa, että jotakin rajaa, mutta ei niin läheisiä olla, että kehtaisin.
tiedän samanlaisen tapauksen.
Valitettavasti iän myötä tuli reikiä.. poika oli 4-5 vuotias ja hampaat ruskean/keltaisen väriset ja täynnä reikiä. Osiin etummaisiin maitohampaisiin oli tullut ihan syövyttävän näköisiä koloja.. liekkö siinäkin ollut limpparista kyse.
En ymmärrä tällaista ollenkaan itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin 2-vuotias saa oman pullan ja saattaa jopa syödä sen kerralla (en ole itse osannut pitää tätä kovin kauheana asiana vaikka olen muuten aika tarkka syömisistä, nukkumisista yms.), mutta sitä pullaa ostetaan vain silloin kun käy vieraita (ehkä kerran kahdessa viikossa). Samoin mehua lapsi saa silloin kahvipöydässä kun vieraita ja kahvilassa käydessä. Arkisin välipalalla maitoa ja hedelmää.
Samoin kahvipöydässä saattaa saada kokonaisen Dallas-pullan tai viinerin... Toki ei sitä kokonaan syö (kerralla), mutta miksi edes antaa tuon ikäiselle oma pulla? Pikku pala äidin pullasta riittäisi. Myös kaakao, mehu ja jopa limsa maistuvat tälle muksulle... Tekisi jo mieli sanoa, että jotakin rajaa, mutta ei niin läheisiä olla, että kehtaisin.
jossa tehtii testi lapsilla. Lapsille laitettiin päivällä näkyviin päiväkodissa iso rusina kulho, josta ei saanut ottaa rusinoita, se oli kiellettyä. Tarjolla oli muita hedelmiä päivittän. Lapsilla tuli kamala himo rusinoihin ja silloin kun saivat niitä niin ahmivat niitä isoja määriä.
En muista tuon tv-ohjelman nimeä, mutta sitä oli mielenkiintoista seurata.
Itse uskon siihen, että jos on karkkia tarjolla vähän väliä, eikä siitä tee mitään iso numeroa niin mikäs siinä. Ei se karkki oikeasti ole edes kamalan hyvää, mutta jos sitä kieltää syömästä niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen huomannut lapsen saavan herkkuja oli sitten arki, viikonloppu tai juhlapäivä. Eli jos se ei ihan päivittäistä ole niin todella yleistä kuitenkin. Useammin on pullossa mehua tai kaakaota kuin vettä tai maitoa.
Järkyttävältä kuulostaa, että hampaat voi mennä noin pahaan kuntoon... Toivottavasti ei käy niin, mutta toisaalta siitäpä vanhemmat tajuavat, mitä ovat tehneet.
ja silloinkin ohjeet on olleet sellaisia, ettei lapsen ruokavalio ole ihan järkevällä pohjalla. Tarkemmin en viitsi kirjoittaa, etten tule tunnistetuksi. Ja lapsi on siis juuri ja juuri 2 v, eli tosiaankin joku kokonainen viineri on minusta liikaa.
- 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielle karkkeihin voi tulla siitäkin (ja todennäköisemmin tuleekin), jos karkit ovat kielletty hedelmä.
Mutta eihän toki ole tarpeellista syöttää lapselle karkkia joka päivä. Minusta karkkipäivä on hyvä käytäntö siinä vaiheessa, kun lapsi osaa itse pyytää. Ennen sitä karkkia voi hyvin tarjota harvemminkin. Meillä siis käytössä karkki/herkkupäivä ja lisäksi herkkuja syödään muulloin poikkeustilanteissa, kuten synttäreillä.
Eihän sen tarvi olla kiellettyä, mutta tarviiko sitä tuputtaakaan, jos lapsi ei pyydä? Ei se nyt varsinaisesti hyväksikään ole.
Sillä luultavasti saisi enempi herkkuja syötyä.
Samaten minusta on ihan tervettä että herkkuja voi syödä kun sitä haluaa, eikä rissata liikaa.
Jos määrä on rajallinen, niin miksi olettaa että määrä nousee lapsen kasvaessa liikaan?
Koska tottuu pienenä jo vähään?
Meillä ei ole koskaan lapset saanu karkkihyllyllä raivaria. Herkkuna menee muukin kuin karkki, kun on se ravinto kokonaisuudessaan kunnossa.
Onko se jotenkin huono asia että lapselle antaa pullan, kuin että antaa omastaan?
Anteeksi vaan, mutta sitten ottaisin sen toisen pullan jos lapsi syö osan.
Että jäkäjäkä.
meillä eräs sukulainen nosti joulupäivänä metelin, kun lapsi 3v sai ottaa pöydästä suklaata. meuhkasi siitä kuinka pilaamme lapsen hampaat antamlla päivittäin karkkia. totuus on, että lapsemme saa herkkuja vieraiden käydessä, eli noin jokatoinen viikonloppu. vieraalla voi siis olla karkin syönnistä hieman vääristynyt kuva.
itsekin joskus sorrun kiristämään tai lahjomaan karkilla, mutta yritän siitä pois koko ajan. Niin ja tuputtaville mummoille sanon tiukasti, että ei karkkia!
t.7
Höllätkää nyt vähän sitä pipoanne. Ap:n tapauksessa ongelma on herkkujen jokapäiväinen mussutus.
10
Olen lapsena saanut mielin määrin makeaa jos olen halunnut, mutta en ole halunnut. Siihen ei ole koskaan tullut mitään himoa. Lapsenakin pyysin kylässä leipää kun en voinut sietää täytekakkua.
Esikoiselle ei annettu ihan pienenä mitään karkkeja eikä sipsejä, mutta nykyään emme ole turhan tarkkoja (nyt 6v.). On saanut syödä ns. herkkuja niin paljon kuin haluaa, mutta kun ei halua. Syö karkkipäivänä noin 10 karkkia ja se siitä. Ei halua enempää.
Saa myös keksejä jos niitä on pöydässä, samoin mummolassa aina käydessään. Mehujäistä pitää, mutta muut ns. herkut eivät kelpaa.
Kuopus on 2v. ja vaikea siltä on näitä pimittää. On saanut keksejä, pullaa, jäätelöä, karkkejakin joskus. Mutta ei se lapsi siitä pilalle mene. Olen aivan samaa mieltä, että "kielletty hedelmä" aiheuttaa ahmimista ja kohtuutonta himoa. Jos se "hedelmä" on aina saatavilla, sen lumous katoaa.
Ja olen normaalipainoinen, molemmat lapset painossa miinuskäyrillä.