2-vuotiaan karkinsyönti

Jos ei karkkeja kotona ole, niin ei lapsi osaa niitä kaivata. Meidän 3 v. on syönyt karkkia/suklaata/sipsejä/mehua vain syntymäpäivillä. Eikä lapsi pyytele niitä muulloin koska niitä ei koskaan ole. Helppoa. Tämä toimii valitettavasti vain ensimmäisen lapsen kohdalla...



Pienten lasten ja lemmikkieläinten (koirien/kissojen) kanssa monet ihmiset projisoi omia herkkumieltymyksiänsä ja koska ajattelevat itse että suklaa=onni niin kyllähän se lapsen tai koiran mielestä on pakko olla samoin. Ja kyllähän sen voi opettaa... Eli olen hyvä vanhempi kun lapsi on onnellinen => Lapsi on onnellinen kun saa suklaata => annan suklaata lapselle ja olen hyvä vanhempi. Oma logiikkansa siinäkin.

Kaikista parasta olisi, kun herkuista ei tehtäisi perheessä minkäänlaista ongelmaa. Ei aikuisille eikä lapsille. Herkästi tulee mieleen, että herkkuihin ahdistuksella suhtautuvilla vanhemmilla on itsellään niiden suhteen ongelma. Olenko väärässä?



Perustelen tämä sillä, että jos vanhempi ahdistuu herkuista ja yrittää "suojella" lastaan niiltä, niin lapsi kyllä vaistoo asiassa olevan jotain erityislaatuista ja kiellettyä. Silloin vanhemmat antavat tahtomattaankin lapselle sen viestin, ettei herkkuihin voi suhtautua osana elämää, vaan ne ovat kauheita ja pahoja riippuvuuksien aiheuttajia. Sitäkö haluatte??



Toistan itseäni: ottakaa vähän rennommin. Herkkua SAA SYÖDÄ välillä, itse kukin meistä. Tärkeintä on, että perusruokavalio on terveellinen, ruoka-ajat säännölliset ja hampaita pestään säännöllisesti. Eikä xylitolkaan pahaa tee. Kun perusasiat ovat kunnossa, on herkuttelu esim. kerran viikossa pelkästään mukava asia, josta aikuiset ja lapset voivat nauttia ilman omantunnontuskia.



10

Pienten lasten ja lemmikkieläinten (koirien/kissojen) kanssa monet ihmiset projisoi omia herkkumieltymyksiänsä ja koska ajattelevat itse että suklaa=onni niin kyllähän se lapsen tai koiran mielestä on pakko olla samoin.

Jos aikuinen ajattelee, että suklaa on kauhea lihottaja, jota voi syödä vain salaa ahmimalla hirveän syyllisyystaakan kera, niin eihän sitä voi antaa lapsellekaan. Ikinä!

10

on yksi tuttu joka kans syöttää lapselleen ihan mitä vaan! Lapsi taisi olla jotain 6kk kun se äiti pohti kaupassa ette voiskohan tytölle ostaa suklaavanukkaan!! Taisin sanoa että oletko hullu ja sillä kertaa ei sitä vielä ostanut. Muutaman kuukauden päästä lapsi veteli jo säännöllisesti noita vanukkaita!

Jokunen aika sitten oltiin heillä kylässä ja minulla oli justonaksuja aikuisille ja lapsille maissinaksuja. Omani 4v ja 2v söivät maissinaksuja tyytyväisinä (taisivat yhden juustiksen maistaa), mutta tämä 1.5v ei niitä lasten naksuja huolinut vaan veteli sitten juustonaksuja! Se äiti yritti minunkin lapsilleni antaa juustiksia ja vähän närkästyi kun sen kielsin.

Mä en ymmärrä miksi lapsi tarvii noin pienenä opettaa herkuille! Toki meilläkin herkutellaan, mutta joku tolkku sentään pitää olla. Ja parasta

Anteeksi vaan, mutta sitten ottaisin sen toisen pullan jos lapsi syö osan.

Että jäkäjäkä.

Tämän perusteella vanhemmallakaan ei ole pullansyönti hallussa, joten miten sitä voisi olettaa lapselta...

Itse olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ainainen makean puputus (pienikin sellainen) on vahingollisempaa terveydelle, kuin "karkkipäivä (kohtuudella) kerran viikossa.

Miksi kokonainen viineri on tuon ikäselle liikaa? Meillä 1v 5 kk saa kahvipöydässä kylässä oman kokonaisen pullan tai viinerin tai jopa kaksi. Syö ne kaikki ja sen lisäksi myös keksiä. Eikö se ole sama jos syö puolikkaan viinerin tai kokonaisen? Joka tapauksessahan silloin on jo sokeria syötyä? Vai mikä tässä on se ongelma?