Muuttuuko elämä paljonkin kolmannen lapsen myötä`?

mutta harvapa sitä uskoo ennen kuin on liian myöhäistä. Että kolmen tai useamman lapsen kanssa selviää oikeasti kunnialla, niin ettei kukaan lapsista jää varjoon, pitää kummankin vanhemman olla todella perhekeskeisiä.



Monet jutut tulee vasta aikuisena esiin. Tosi monella mun kaverilla, jotka kolmilapsisista perheestä, on välit johonkin sisarukseen poikki. Ovat keksineet jos mitä tekosyitä, että miksi näin, mutta kun ulkopuolisena juttuja kuuntelee, niin syyksi nousee se, että vanhemmat ei oo tarpeeksi lapsena kiinnittäneet huomiota.



Kun kuskailet kolmea harrastuksiin, kuuntelet koulujutut ja luotsaat läpi teini-iän, se vaatii aikaa ja paneutumista, että jokaiselle kolmesta jää olo, että just hänelle on oltu läsnä. Ihmiset kuvittelee, että lapsille sisarukset on kaikki kaikessa. Kyllä se on vanhempien välittäminen ja huomio, joka kasvattaa terveen itsetunnon.



Makkarin puute on lasten kasvatuksessa pieni ongelma.

en ole ollut kahden lapsen äiti kuin 48 minuutin ajan. Sain kerralla tokan ja kolmannen.

Mä olen aina ajatellu, että kaksi lasta on sopiva määrä. Nyt meillä on kaksoset ja mietin, että saattais olla mukavaa jos olis vielä se kolmas kun pikkulapsi vaihe on kaksosten kanssa niin lyhyt, muuttavat tod. näk. samoihin aikoihin pois kotoa sitten joskus jne. Toisaalta taas meidän talossa on vaan kolme makkaria, nytkin on aika tiukkaa rahallisesti jne...

Mitä mieltä ootte?

Oletan, että muuttuu paljon. Siksi lapsiluku tässä eli kaksi lasta riittää.

Viestini tuntuu nyt todella lapselliselta.

Me ollaan molemmat mieheni kanssa todella perhekeskeisiä ja meistä on parasta touhuilla kaikenlaista perheen kesken. Lapset on ykkösiä.

Ja kuka tietää, muutto voi tulla joka tapauksessa eri taloon/paikkakunnalle töiden takia tmv. Ei lapsilukua voi nykyisen asunnon huonemäärään yksin peilata. Ekat 12v menee hyvinkin kaksosilla samassa huoneessa, pidempäänkin jos on samaa sukupuolta.



Itse olen kolmelapsisesta perheestä ja mulla on kyllä hyvät välit sekä veljeeni että siskooni että vanhempiini. Ja meidän perheessä vain äiti oli ns. perhekeskeinen. Eipä haitannut. Ennemmän kait merkitsee lasten väliset ikäerot. Mieluiten niin että yksi on syntynyt vähän myöhemmin kuin ensimmäiset kaksi. Meillä pikkusiskoni oli ns. iltatähti.



Ikäeroa kaksosiin olisi varmaan hyvä tulla se vähintään neljä vuotta jo senkin takia, että itse jaksat paremmin. Ei ole kaikki lapset samaan aikaan niin kovin pieniä.



Ja sillä on myös merkitystä, että haluaako myös kumppanisi kolmannen lapsen? Jos haluaa - ja tietenkin niin että sinäkin haluat - niin silloin edellytykset kolmannelle ovat ihan hyvät.

Mukavan positiivinen vastaus. Kyllä meillä kovasti harkitaan tuota kolmosta.. Jos sellainen onni sattuisi, että kolmas lapsi saataisiin niin ikäeroa tulisi paljon. Kaksoset täyttävät pian 4v. He ovat koeputkihoitojen tulos, joten jos edes ikinä raskaaksi sattuisin tulemaan niin siihen saattaa mennä vuosia.

"väittämää". Minun ja mieheni lapsuudenperheissä on ollut kolme lasta. Kaikkien sisarusten kanssa välit kunnossa.

kanssa äitiyslomalla olo oli oikeasti kuin olisi ollut lomalla. Meillä kaksoset olivat se toinen ja kolmas lapsi, joten en osaa sanoa, miten se kolmas vaikutti elämäämme kun kolmehenkisestä perheestä tuli kertaheitolla viisihenkinen. Siinä ei se neljäs enää paljoa tuntunut, kaksosten vauva-aikaan verrattuna se oli aivan lepolomaa :-) t. Neljän äiti

Ja voin sanoa että tavallaan nyt helpompaa kuin esikoisen kanssa kun toinen vauva syntyi. Keskenään meinaa leikkivät (2v ja 4v) aika hyvin, tosin kyllä tappelevatkin. Mutta kaoottisia hetkiä on se kun ulos pitää lähtee ja vauva huutaa nälkäänsä, lapset huutaa ulospääsyä (kerrostalo niin en voi yksin päästää) ja itse on aivan hiestä märkä kun repii tissiä esiin!!! Siis kamalia pieniä hetkiä. Mutta mutta.. Arki on aika paljon kiireisempää - siis sillä lailla että en ehdi esim. enää lukea hesaria aamulla loppuun, vaikka kahden kanssa onnistui vielä suht hyvin.. :)

En sitten tiedä mitä tuo tullessaan tämä elämä, toivottavasti kaikki kolme tyttöä viihtyvät toistensa seurassa - eihän sitä koskaan tiedä. Pitää yrittää luovia ja antaa kaikille aikaa. Aika pahalta vaan tuntuu lukea tuota jotain kommenttia miten kaikki kolmilapsiset perheet olisivat jotenkin vinksahtaneita. Eiköhän se ole ihan ihmisistä kiinni.