Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinusta ok, että puolisosi jättäisi sinut pitkän liiton jälkeen lapsettomuuden takia?
10.01.2010 |
Siis voisitte saada lapsia luovutetuilla munasoluilla tai luovutetulla spermalla, mutta ette täysin biologista lasta ja tämän takia mies lähtisi?
Eihän se lapsettomuus poista rakkautta puolisoa kohtaan, ainakaan minusta ja on muutenkin aika raukkamaista lähteä sillon kun toinen tarvitsis eniten tukea.
Minusta tuo siis ei olisi ok, mutta ihmeesti täälläkin puolison lähtö näytetään hyväksyvän kun kyseessä lapsettomuus ja kaikissa tapauksissa ei siis ole ainoa vaihtoehto vain adoptio.
Tämä tuli mieleen taas kun luin ketjua, jossa mies oli lähtenyt kun ap:lla todettu munasarjoissa kasvaimia ja siksi eivät saisi enää luomusti lasta, mutta luovutetuilla munasoluilla kyllä.
Kommentit (59)
Eikä vain roiskia, että "me ollaan naimisissa rakkaudesta" ja muuta satupuhetta.
Ikävää, että et ole löytänyt onneasi ihanasta parisuhteesta, minä olen. Jo ennen ajatusta lapsista ja lapsettomuuden kipeä tuska vain lähensi meitä. Nyt siitä tuskasta on jo kymmenen vuotta ja olemme luja, vahva pariskunta, ihan kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta toisaalta syy voi olla sekin ettei mies kokisi lapsia omikseen ja varmaan miettisi asiaa kenenhän luovuttajan se sperma olisi.. jos hän on kokenut sen jotenkin noin.
Itse tunnen tällaisen pariskunnan jotka yrittivät, mutta heillä mies ei voinut koskaan saada omia ja kävivät sitten siellä jossain keinohedelmöityksessä ja nyt heillä on kaksoset :)
kun miehellä riitti 2 lasta ja nainen vielä halusi kolmannen?
rakastamme toisiamme.
Vaikkei meillä omia lapsia ole, niin minulla on sisaruksia kuusi, miehellä kolme sisarusta ja heillä on jokaisella vähintään kaksi lasta, useimmilla 3-5 ja heitä olemme saaneet hoitaa paljonkin ja todellakin tiedän mitä on lapsellisten elämä, vaikkei omia lapsia ole.
Menin naimisiin mieheni kanssa, koska HALUSIN rakastaa häntä myötä- ja vastamäessä. Molempia on ollut ja rakkaus on kestänyt. Meillä ei onneksi koskaan ole molemmat luovuttaneet samaan aikaan. Toisella kun on usko meinannut mennä niin toinen on ollut tukena ym. ja tämä on meidän pitkän liittomme salaisuus. Nykyään vaan valitettavan moni eroaa kun se alkuhuuma katoaa. Asia erikseen, jos kuvioissa on liika alkoholin käyttö, väkivalta tai pettäminen (jotkut voi antaa yhdes syrjähypyn anteeksi, muttei kaikki) ja yksi virhe on erota pikkulapsiaikana, jollon on muutenkin raskasta ja väsymystä ym.
7
Ja eikähän kukaan tietenkään takaa lapsenlapsia, mutta kaksi lasta minulla on.
Vähän vaikeaahan teidän on tajuta, mitä lapsenkaipuu ja lapsellinen elämä on, kun ette sitä elä.
Mutta jos joku sen oikeasti valitsee - kuten valitsee liitossa, jossa itse voisi lapsia saada -hänen kannattaa miettiä motiivinsa kypsästi, syvällisesti ja kunnolla.
Eikä vain roiskia, että "me ollaan naimisissa rakkaudesta" ja muuta satupuhetta.
mieheni exä jätti mieheni yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen koska ei tullut raskaaksi. Menimme miehen kanssa yhteen ja kaksi kuukautta sen jälkeen tulin raskaaksi. Synnytykseen 2 kuukautta. Minun onneni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsettomuus oli ajaa meidät alussa erilleen. Lapsettomuuden syy löytyi miehestä. Miehelläni on reagoi vastoinkäymisiin analyyttisesti ja sisäänpäin kääntyen. Itse olen ennemminkin tunneihminen. Kun minulla oli tarve puhua asiasta, hän halusi vaieta. Hän toivoi myös asian jäävän vain meidän tietoomme. Tunsin että vaikeminen on välinpitämättömyyttä. Löysin lapsettomuuspalstan jossa olen jakanut tunteitani ja tämä auttanut.
Vähitellen saimme lisää tietoa lapsettomuuden hoidosta. Ensishokki meni ohi ja aloitimme hoidot jotka eivät ole tuottaneet tulosta. Hoitojen aikana lähennyimme uudelleen. Mieheni on ollut hyvin huolehtiva ja hellä koko ajan. Hoitojen aikana tajusin että lapsettomuus on miehelleni yhtä vaikea pala niellä kuin minulle, vaikka hän ulospäin näyttääkin kuin viilipytyltä. Se oli se ratkaiseva asia että lähennyimme.
Itselleni ehkä pelottavin asia on että joudumme lopettamaan hoidot rahan puutteessa. Sitä olisi vielä vaikeampi hyväksyä kuin lapsettomuuden fyysistä puolta.
kuten muutkin, mutta puolet liitoista loppuu silti.
Ja oletteko koskaan kysyneet niiltä sisaruksilta haluavatko he, että heidän lapsensa sosialisoidaan.
Minulla on lapsettomuuskriisinsä kanssa kamppaileva isosisko, joka myös jankuttaa, että sisarusten lapset riittävät hänelle. Meiltä kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet myöntynyt vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, elelet vaihdevuosiin ja sitten eroatte.
Miehesi löytää uuden, paljon nuoremman, jolla lapsia. Hän saa sen lapsiperhearjen. Sinä et.
jätetylle tuskin on "ok".
Mutta ymmärrettävää kyllä. Enpä tiedä, kuinka olisi käynyt, jos mieheni ei olisi kykenevä siittämään omia lapsia tai jos itse en olisi voinut saada omia.
Lapset ovat lopultakin tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko harkinneet adoption yrittämistä?
muuten olisi ihannemies ja se oikea, mutta kun ette saisi lapsia normaalisti vaan mahdollisesti luovutetulla spermalla tai luovutetuilla munasoluilla, niin mieluummin etsisitte miehen/puolison, jonka kanssa saatte normaalisti lapsia, mutta miehenä olis paljon huonompi...
jätetylle tuskin on "ok".
Mutta ymmärrettävää kyllä. Enpä tiedä, kuinka olisi käynyt, jos mieheni ei olisi kykenevä siittämään omia lapsia tai jos itse en olisi voinut saada omia.
Lapset ovat lopultakin tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätetylle tuskin on "ok".
Mutta ymmärrettävää kyllä. Enpä tiedä, kuinka olisi käynyt, jos mieheni ei olisi kykenevä siittämään omia lapsia tai jos itse en olisi voinut saada omia.
Lapset ovat lopultakin tärkeintä.
Kyllä elämä voi olla rikasta, onnellista ja antoisaa ilmankin lapsia!
Ja te, jotka olette menettäneet lapsenne ja nyt elätte kahdestaan miehenne kanssa: teidän liittonne on kadehtittava. 28 yhteistä vuotta, niin ylä-kuin alamäkeä ja kaikesta on selvitty. Onnittelut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on realismia.
Sitäpaitsi lapsellisilla on kokemusta myös ajasta ilman lapsia, joten tietävät mitä puhuvat.
Eikä 28 vuoden liitossa ole mitään ihmeellistä.
Eikä 28 vuoden liitossa ole mitään ihmeellistä.
Meilläkin on takana 28 vuoden liitto, eikä opiskelukavereistani ole eronnut kukaan. Heillä valtaosalla takana noin 20 vuotta.
Esikoiseni on ekalla. Lasten vanhemmista valtaosa on samanikäisiä kuin me. Yksi on eronnut 20:sta.
Kyllä se minusta aika haljua on. Minullakin lapsettomia työkavereita. Matkustelevat ja harrastavat. Elävät samaa elämää jota ovat alkaneet elää vähän alta parikymppisinä. Loputtomiin.
Joku tyttöjen meikki-ilta on ihan jees, mutta ei siitä elämänsisällöksi ole.
Eikä ne sisarusten lapset tai kummilapset voi koskaan korvata omia lapsia. Tai lemmikit tms.
kun ajatellaan koko Suomea niin 28v yhdessä on pitkä aika nykyään.
Meilläkin on takana 28 vuoden liitto, eikä opiskelukavereistani ole eronnut kukaan. Heillä valtaosalla takana noin 20 vuotta.
Esikoiseni on ekalla. Lasten vanhemmista valtaosa on samanikäisiä kuin me. Yksi on eronnut 20:sta.
Minusta on ihan Ok haluta saada ihan OMILLA geeneillä lapsi!
Jos mies ei halua olla kanssani niin ei väkisin!
Mutta saan haluta omia juttuja, mies omiaan. Erotaan jos se on edessä.
Ei lapsia tartte hankkia, mutta niitä saa halutakin (myös miehenä) ja vaikka niitä ihan OMILLA geeneillä jos siltä itsestä tuntuu.
Ja eikähän kukaan tietenkään takaa lapsenlapsia, mutta kaksi lasta minulla on.
Vähän vaikeaahan teidän on tajuta, mitä lapsenkaipuu ja lapsellinen elämä on, kun ette sitä elä.
Mutta jos joku sen oikeasti valitsee - kuten valitsee liitossa, jossa itse voisi lapsia saada -hänen kannattaa miettiä motiivinsa kypsästi, syvällisesti ja kunnolla.
Eikä vain roiskia, että "me ollaan naimisissa rakkaudesta" ja muuta satupuhetta.