Lue keskustelun säännöt.
Sikiön ulkokäännös vkoilla 37
09.01.2010 |
Heip!
Minulla oli neuvolälääkäri viime viikolla, joka määräsi ultraan (ensi vkolla) varmistamaan vauvan asento..viikkoja tosiaan 37 ja pää on alaspäin, mutta ei lantionluiden välissä ja aikalailla poikittain koko sikiö. Tarvittaessa voidaan kokeilla ulkokäännöstä, eli käytännössä "ohjata" vauvan päätä sinne oikeaaan paikkaan, mutta itse en ole nyt ollenkaan varma vielä suostunko siihen.vauvahan voi vielä asettua itsestäänkin mutta sekin mahd on napakoiden supistuksieni takia että synnytys käynnistyy itsestään (kun vauva on vielä "väärinpäin"), ja se päätyisi sektioon (mitä en halua, koska olen synnyttänyt kaksi lasta normaalisti alateitse)ja sektiossahan on riskinsä ja toipuminen hitaampaa ym ym.
Täytyy kait odottaa maltilla ultraa, ja katsoa sitten mitä ehdottavat, haluaisin tietenkin kaikkein turvallisimman ratkaisun/synnytystavan vauvaa ajatellen..onko muilla kokemusta ulkokäännöstä, ja millä viikoilla teillä on varmistetusti vauva laskeutunut kunnolla lantionluiden väliin?
kiitos jos vastaatte :)
Kommentit (15)
ei onnistunut ja sektio tehtiin viikolla 39. Sektio on turvallinen ratkaisu ja vaikka toipuminen hitaampaa niin kyllä siitä suht nopeasti toipuu. Itselläni nyt 2 kk:n ikäinen vauveli ja kivut ovat kaukainen muisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistunut. Tyttö oli perätilassa ja kaksi lääkäriä yritti kääntää. Niin tiukasti istui masussa ettei liikkunut kääntöyrityksessä juuri yhtään ja lisäksi teki kipeää lääkityksestä huolimatta. Lopulta ylilääkäri nähtyään lapsen sydänkäyrät ilmoitti, että yritys on lopetettava. Vauvan syke oli 180 ja olimme valvonnassa käyrillä seuraavat 5 tuntia kun ei meinannut rauhoittua pikkuinen. Valitsin sektion ja olen siihen tyytyväinen, sillä sain kuulla että alateitse olisin joutunut hätäsektioon koska tytsy oli niin tiukassa. Turvallisempi lapselle minun tapauksessani, itse paranin reilussa kuukaudessa eikä kivut muistuneet enää mieleen. Jos joskus vielä joudun samaan tilanteeseen, kävisin varmaan kyllä kääntöyrityksessä mutten karttaisi toista sektiotakaan. Tuli muuten 10 pisteen tyttö joka nyt 8kk.
Kiitos tosi paljon vastauksistanne!! Tällä hetkellä tuntuu, etten taida haluta antaa yrittää käännöstä, mieluiten sitten suunniteltu sektio..
En tosiaan halua "rasittaa" vauvaa "turhaan" käännösyrityksillä..
Mutta ensi vkolla ultra ja sittenhän se nähdään mitä lääkäri ehdottaa ja mikä on vauvan sen hetkinen asento.
Kiitos vielä vertaistuestanne!!
vkolla 37. kyseessä esikoinen, ensiksi otettiin sydänkäyrää, sitten kankkuun supistuksia estävä piikki, josta tuli ihan tosi huono, tärisevä olo. kun takana oli uneton yö, niin sitten oli kyllä olemista siinä kun kaksi lääkäriä, toinen taitavampi, toinen väkivaltaisempi runnoo mahaa. mies sanoi, että teki pahaa katsoa vierestä.. yritin vain kestää kun ajattelin, että tietävät mitä tekevät. koko sen päivän maha oli ihan törkeän kipeä, kuten seuraavankin. niin, ja käännös ei ollut mitenkään onnistuakseen. siitä alkoi sitten hirveä painostus perätilasynnytykseen, mikä onkin toinen tarina.. itse kallistun kovasti sektioon.
yritettiin ulkokäännöstä. ei sattunut lainkaan, mutta miehen mielestä aika hurjan näköistä ja hän vilkuilikin mun ilmeitä, kun luuli että tekee kipeetä.
kääntö ei siis onnistunut, mutta vauvakaan ei otanut nokkiinsa. sektiolla syntyi viikolla 43+5, koska synnytys alateitse ei käynnistynyt itsestään. en olis halunnut sektoitavaksi, mutta oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
en ollut sektion jälkeen mitenkään erityisen kipeä, mitä nyt ilman nousu hartiasudulle leikkauksen jälkeen sattui. tikit poistettiin neuvolassa 6 päivää eikkaiksen jälkeen ja kävelin neuvolaan ja takas kotiin (matkaa n. reilu 2,5 km suunta). nostelua ja liikkumista tietty rajoitti ja varauduin ihan liian isolla paketilla buranaa.
helistimen sivuilla on ainakin ollut melko hyvä sektion etenemiskertomus - kannattaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritettiin ulkokäännöstä. ei sattunut lainkaan, mutta miehen mielestä aika hurjan näköistä ja hän vilkuilikin mun ilmeitä, kun luuli että tekee kipeetä. kääntö ei siis onnistunut, mutta vauvakaan ei otanut nokkiinsa. sektiolla syntyi viikolla 43+5, koska synnytys alateitse ei käynnistynyt itsestään. en olis halunnut sektoitavaksi, mutta oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. en ollut sektion jälkeen mitenkään erityisen kipeä, mitä nyt ilman nousu hartiasudulle leikkauksen jälkeen sattui. tikit poistettiin neuvolassa 6 päivää eikkaiksen jälkeen ja kävelin neuvolaan ja takas kotiin (matkaa n. reilu 2,5 km suunta). nostelua ja liikkumista tietty rajoitti ja varauduin ihan liian isolla paketilla buranaa. helistimen sivuilla on ainakin ollut melko hyvä sektion etenemiskertomus - kannattaa lukea.
Lääkäri päätti ihan ex-tempore kääntää, kun perätila tuli ihan muussa seurannassa ilmi. Ja ilman mitään järjestelyitä, päätti näyttää kandille kuinka se tapahtuu. Ja ihan näppärästi kääntyi, kääntyi tosin seuraavaan päivään mennessä takaisin, vaikka "vähän käynnisteltiin, kuulema niin ettei syntyisi mutta painuisi kuitenkin kuoppiin" . Laskettuna aikana oli poikittain, siitä sitten kääntyi taas oikein, siitä lähtien käynnisteltiin sitten, taisi olla kuudes kerta kun vasta onnistui. Olisin kyllä synnyttänyt vaikka perätilassa, lapsen isäkin kun oli sanoutunut jo irti koko raskaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisellä kerralla kääntyi 10 sekunniksi, jonka jälkeen kääntyi heti takaisin. Toisella kerralla ei liikkunut enää mihinkään. Lopettivat yrittämisen pian ja perätilan takia sektioitiin suunnitellusti sitten.
Kääntämisessä on aina riskinsä. Istukka voi esim irrota, vaikka se harvinaista onkin. Ultralla seurattiin koko ajan toimenpidettä. Ei sattunut, mutta tuntui ilkeältä kun kaksi ihmistä repi vauvaa.
En ole varma suosittelisinko edes toimenpidettä, onnistumisprosentti on kuitenkin melko huono. Alle puolet kääntyy ja niistäkin harva pysyvästi.
Viikolla 37 tehtiin onnistunut kääntö viistotilasta (eli pää mun kyljessä, peppu toisen lonkan kohdalla). Kääntö ei ollut kivulias mutta jännitti kovasti.
Käännöstä huolimatta vauva ei koskaan laskeutunut kunnolla edes synnytyksessä ja jouduimmekin lopulta hätäsektioon. Lapsi ok, minun toipumiseni kesti aika pitkään. Myös alateitse synnyttäneenä valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen sektion sijaan jos voisin. Mutta suunniteltu sektio on toki aika eri asia kuin hätäsektio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tehtiin ulkokäännös rv 36+4. Aika ähellystä se lääkärin kannalta tuntui olevan, mulla itellä ei ollut ongelmia pötkötellä siinä. :) Ei siis käynyt kipeää tai muuta. Kätilö vähän väliä ultrasi sykettä ja vauvan asentoa. Lääkäri ensin yritti yhteen suuntaan mutta vauva ei suostunut kääntymään, sit toiseen suuntaan menikin helpommin. Nyt on rv 39+2 ja tänään neuvolassa kätilön mielestä on edelleen oikein päin pää alaspäin, ei tosin kiinnittynyt.
Viimeisintä napukkaa käännettiin rv 34 ja niin main kolmasti ympäri, kun perätila aiheutti säännölliset supistukset. Yksin olin, mies hoiti muita lapsia kotona enkä mitään lääkitystä hokannut edes kysyä. Saihan siinä lääkäri punnertaa ja vääntää, mutta ei se mitenkään sattunut, mitä nyt epämiellyttävältä tuntui. Napukka kääntyi - mutta tarkistusultrassa nähtiin, että hän valmistautui jo ponnistamaan jaloillaan uudelleen haluamaansa asentoon! Lopulta kuitenkin siinä rv 38-39 maissa oli yllättäen kääntynyt oikeaan asentoon, joten niin väen vängällä tarjotusta perätilasynnytyksestä kuin sektiostakaan ei tullut onneksi totta. Tällä kertaa sitten anutitaan etisen istukan luomista näkymistä ja varaudutaan verenvuotoihin, istukan irtoamisiin aj sektioon. Tässä tilanteessa ei yksi tenavan ulkopyöräytys tunnu missään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pohdin samaa puoli vuotta sitten :-) Googlasin aiheesta ja juttelin kokeneiden kanssa. Tulos: käännös saattaa olla kivulias ja hankala, vähintään epämukava. Pahimmassa tapauksessa synnytys saattaa käynnistyä siinä samalla ja se on sitten hätäsektion paikka. Napanuoran kanssa voi olla ongelmia.
Vaikka vauva kääntyisikin, ei ole mitään taetta siitä, että se ei pompahtaisi takaisin ap. asentoonsa väärinpäin.
Itse voi kokeilla vauvaa sillä silta-liikkeellä (googlaa ohjeet). Se saattaa auttaa, tai sitten ei.
Itse päädyin suunniteltuun sektioon. Takana oli yksi normaali alatiesynnytys. Sektio meni hyvin, ja seuraavana päivänä kävelin. Kotiuduin 4. päivänä leikkauksesta. Toivuin nopeammin mitä uskalsin edes odottaa.
Noh, nyt on molemmat tavat koettu eikä se sektio sen kummallisempi ollut. Itse en missään nimessä halunnut ottaa riskiä ja synnyttää perätilavauvaa alateitse.
viikolla 37 käännettiin perätilassa ollut vauva. Hyvin onnistui, meni ehkä pari minuuttia. Kätilö ultrasi koko ajan, ja lääkäri käänsi. Ei ollut kivulias, mutta epämukavan tuntuinen. Sen jälkeen täytyi ottaa käyrää jonkin aikaa.
Mutta siis itsellä todella helppo ja nopea toimenpide vaihtoehtoihin nähden. Ja vauveli pysyi sitten oikeinpäin loppuraskauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli isokokoinen vauva perätilassa viikolta 30 saakka, kääntöyritys vkolla 36 & 37.
Kääntöyritys ei tuottanut tulosta, viimeisellä kerralla jouduin monen tunnin tarkkailuun, koska syke meni ihan miten sattui ja lopulta tasoittui mutta oli koko ajan 180, vaikka normaalisti oli aina 140-150 välillä.
Kääntöyritys ei sattunut itseen, mutta en tiedä menisinkö uudestaan, sillä pelotti ne vauvan sykkeen heittelyt toimenpiteen jälkeen..
tuloksetta, joten sitten menimme suunniteltuun sektioon vko 39. Sektiopäivänä vielä varmistettiin ettei ole kääntynyt oikein päin.
Valitsimme sektion, koska lukemani juttujen perustella tulin siihen tulokseen että sektio turvalisempi lapselle meidän tilanteessamme, vaikkakin alakautta synnyttämisesta minä olisin toipunut nopeammin.
Kääntöyritys oli hmmm, hieman erikoinen. Siitä ollaan montaa mieltä, meillä oli kiva ja osaava lääkärim joka opetti samalla nuorempansa. Kääntö ei kuitenkaan onnistunut. Jostain syystä jäi kuitenkin sellainen olo, että käitlöt eivät itselleen olisi kääntöyritystä kokeilemassa, vaan menisivät suoraan sektioon.