Voiko oopperassa käydä yksin ja voiko siitä nauttia yksin?

kun olen sellainen ujo ja vähän syrjäänvetäytyvä tarkkailija enkä "perusnormaali". Museoissa käyn mieluiten yksin, koska silloin ajan käytöstä voin päättää ihan oman kiinnostuksen mukaan. Leffoissa, teattereissa ja oopperassa käyn sekä kaverin kanssa että useammin yksin. Ihan ekoilla kerroilla itsekseen mietin kyllä, erotunko jotenkin joukosta, mutta huomasin pian, että ensinnäkin paikalla on aina muitakin yksin tulleita ja mikä helpottavinta: seurueissa olevat kyllä keskittyvät väliajalla toisiinsa eivätkä tarkkaile muiden ryhmien kokoonpanoja tai yksinoloa.

Ihan sama kuin kaljalla tai kahvilassa: kun on itsekseen, noteeraa todella paljon muista asiakkaista, porukassa ollessa ei edes huomaa, keitä viereisessä pöydässä istui.

Ei siihen nauttimiseen kaveria tarvita =)



Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti oopperassa myös yksin, sekä suomessa että ulkomailla. Siinä ei ole mitään outoa, lähinnä normaalia (paljon muitakin yksin olevia, varsinkin ulkomailla).

Itse en ainakaan ole kokenut oloani yksinäiseksi eikä yksin käyminen ole vähentänyt nautintoa.

Luin äskettäin jutun naisesta, joka teki maailmanympärimatkan yksin. Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni. Hienoa kyllä, että joiltain onnistuu...



ap

Ilman muuta voi mennä. Itse nuorempana ajattelin, että jos en yksin mene, en mihinkään pääse. Toki nautinnot on yksin menevillekin tarkoitettu. Saat ihan rauhassa keskittyä omaan nautintoosi. Väliajan voi jossain rauhassa tarkkailla ihmisiä tai tuijotella ikkunoista tai ehkä joku tuttu tai puolituttu tulee moikkaamaan. Kerran kävi mulle niin, että aika vieras ihminen tuli moikkaamaan, oltiin vaan käyty samaa kurssia, mutta minä en muistanut ihmistä.

Nyt kolmekymppisenä äiti-ihmisenä olen huomannut, että yksin oopperassa/teatterissa/elokuvissa käyminen on kauhean hauskaa. Toki hauskaa on myös ystävän kanssa, mutta yksin se on Luksusta. Senkun ilmestyy paikalle ja nauttii. Suosittelen!

Ota itsellesi hieman luxus-aikaa. Eli mene oopperaan, teatteriin tai leffaan yksin. Nauti väliajalla se isompi paakkelsi ja juo lasi shampanjaa. Saat lukea sen kalliin käsiohjelmankin rauhassa, ilman että joku kokoajan kommentoi. Minä nautin yksinäisistä opperahetkistä.

Varsinkin elokuviin on kiva mennä yksin: voi piipahtaa silloin kun siltä tuntuu, eikä tarvitse mitään kalenterirumbaa kaverin kanssa viikkoja etukäteen.



Ehkä lauantai-iltana ei kannata mitään kutuleffaa mennä katsomaan yksin, jos teatteri on täynnä pariskuntia, mutta vaikka arki-iltojen näytöksissä on helppoa ja luontevaa katsoa elokuvaa yksin.



Eniten ärsyttää sellainen elokuvissa käyminen, missä kaveri koko ajan tökkii kylkeen ja supsuttaa, että kato nyt. Haluan keskittyä elokuvaa siellä elokuvateatterissa.