Arvosteletteko mielessänne ystävienne elämää, valintoja, arvoja paljonkin?

ja ettei kaikki elä saman arvomaailman mukaan kuin minä.



Mutta on tässä pakkasilla tullut miehen kanssa juteltua, että kun ihmiset rakentaa uusia taloja, ja sitten sinne tehdään sellaisia lämmitysjärjestelmiä, ettei lämpö riitä näillä pakkasilla yön yli. Että mitä järkeä sellaisessa on.



Ja yhtä lähisuvun lapsen kasvattamista tulee arvosteltua. Se lapsi kun leikkii meidän lasten kanssa, niin hyvin paljon se leikki on sitä, että meidän lapsia kiusataan tai vähintään komennellaan, mikä ei musta ole oikeaa leikkiä. Ja vanhemmat ei puutu siihen, vaikka itse seuraisivat vierestä. Niin sitä tulee arvosteltua, kun näyttäisi olevan ihan kasvattamattomuuden tulosta tuo, ettei osaa leikkiä.

mikä olisi paras tapa menetellä, saatan ajatella mielessäni, että hän olisi voinut toimia toisinkin. Tai hänen olisi kannattanut. Tai käy sääliksi lasta, ääritapauksissa. Ääneen en arvostele, joskus todella harvoin omalle miehelleni saatan pähkäillä toisen tekemää radikaalia tai mielestäni todella harmillista valintaa. Ja vm. tarkoitan esim. avioeroa tilanteessa, jossa uskon syyn olleen pääasiassa arkeen kyllästymisen henkilöt tuntien.

Esim. murehdin ennen paljon erään ystäväni lapsettomuutta, nyt heillä on onneksi jo kaksi lasta.



Toisella ystävälläni on yksi lapsi, mutta joutuivat myymään talonsakin lapsettomuushoitojen takia. Sitäkin murehdin joskus.



Murehdin myös toisen ystävän alistettua asemaa, hänellä kun ei ole omaa sukua lähistöllä, vaan on aivan miehen suvun armoilla. Mies ei tee kotona yhtään mitään, vaikka kaveri pyytäisi kuinka nätisti. Rumasti hän ei osaisi pyytääkään, kun on liian kiltti.



Toisten valintoja en arvostele, koska minä en ihan oikeasti voi ymmärtää toisten elämäntilanteita, ellen itse ole käynyt läpi samankaltaista tilannetta. En KOSKAAN arvostele hoitojärjestelyjä, imetystä tai vaikka pottailuja.



Ainoastaan yhtä alkoholiperhettä arvostelen aika ankarasti mielessäni, mutta sitäkin touhua enimmäkseen kuitenkin lähinnä murehdin...

Yhtä siitä, että hän otti juopon miehen, ja että hän esittää parempaa kuin onkaan. Siis pätee kaikella mahdollisella ja mahdottomalla, mutta on hyvin kaavamainen ja elää todella normielämää vaikka on olevinaan erikoinen.



Toista itsekkäiden ja minun mielestäni väärien valintojen takia. Ihmissuhdeasioista siis kyse.



Kolmatta äitiyden suorittamisen takia. Siis sellaisen, että syömisen on tapahduttava minuutilleen, kaiken hoitamisen juuri niinkuin oppikirjoissa sanotaan, vaatteet täytyy olla sävy sävyyn aina, vauvalla on useita harrastuksia jne. Siis tämä nainen on oikein hyvä äiti, mutta on rasittavaa katsoa kun kaikki on niin suorittamista ja tarkkaa, rentous puuttuu kokonaan.



On sitten sellaisiakin, joista ajattelen että ovat erinomaisia vanhempia, hyviä työssään ja kaiken puolin mukavia jne. eli en kaikkia arvostele suinkaan.

Ystäväpiiriini on sattunut ihmisiä, jotka elävät elämäänsä hyvin kunnollisesti ja siten, että vaikka tahtoisin, en löytäisi arvosteltavaa ;-)



Itse elän vähän kultaisesta keskitiestä poikkeavalla tavalla. En mielestäni tee kovin ihmeellisiä valintoja ja perheelleni ne tuntuvat sopivan hyvin, mutta tiedän, että valintojani ihmetellään selän takana ja joskus kysytään suoraankin.



Ratkaisuihin vaikuttaa mm. perussairaus, josta en huutele ympäriinsä ja joka ei siis ole arvostelijoiden tiedossa. Sairaus on sellainen, että se pahenee stressistä ja päätökset, joita kummastellaan liittyvät kohdallani pyrkimykseen elää ilman turhia stressinaiheita.

eli niin metsä vastaa kun sinne huudetaan

Mutta en niistä sano mitään, mielessäni saatan ihmetellä. Jos on hyvin läheinen ja rakas ihminen, tavallaan ymmärtääkin enemmän ja paremmin toisen valintoja, niistä taustoista, tiedoista ja lähtökohdista mitä toisella on.

Kyllä toisinaan ihmettelen ja arvostelen. Olen inhimillinen ihminen ja niin ovat ystävänikin.

Tuli mieleen, että oliko aloituksen lähtöoletus siis se, että arvostelu on pahasta ja huonoa käytöstä? Jos näin, niin minä olen eri mieltä. Jokainen tekee joskus huonoja päätöksi, ja on täysin luonnollista, että ympäristö arvostelee sitä. Siinä ei ole mitään pahaa. Myös minä olen tehnyt päätöksiä, jotka ei ole olleet hyviä, ja joitakin asioita teen eri tavalla kuin useimmat ystäväni. On aivan selvää, että minuakin arvostellaan. Oisin hämmästynyt jollei arvosteltais.