Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti tapaamaan ihastustaan
10.01.2009 |
Olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta ja naimisissakin lähes 10 vuotta. Lapsiakin on siunaantunut. Koskaan aiemmin ei ole ollut pettämistä tai mustasukkaisuutta tms. Olemme täysin luottaneet toisiimme miehen reissaavasta työstä huolimatta.
Nyt eräällä reissulla hän on tavannut naisen joka kuulemma "iski samalla lailla kun minä meidän tavatessa". Mitään fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut, luotan täysin siihen mitä mies tästä asiasta kertoo. Ihastumisensa kertoi minulle hyvin pian tapahtuman jälkeen ja muutenkin on jo miettinyt ennen tätä omaa elämäänsä, haluaako elää yksin, meidän kanssa vai haluaako yrittää uuden ihastuksen kanssa.
Olemme paljon keskustelleet asiasta ilman riitaa ja pohdittu meidän suhdetta. Mitään sen suurempaa vikaa ei ole löytynyt meistä kummastakaan, mutta jotenkin miehen mukaan kipinä on kadonnut.
Minun elämä on pyörinyt pitkälti lasten ja arjen pyörityksen ympärillä, mm. miehen reissuhommien vuoksi. Ja myönnän että hänen kotiin tultua en ole jaksanut ehkä huomioida häntä niin paljon kun hän olisi tarvinnut.
Toisaalta olen koko meidän yhdessäoloajan yrittänyt saada miestä puhumaan asioistaan, kun olen nähnyt jonkin asian painavan. Usein hän ei kykene yksilöimään asioita, jotka mieltä painavat.
Nyt tilanne on se, että käskin eilen illalla miehen sopia ihastuksensa kanssa tapaamisen täksi päiväksi jotta keskustelisivat asioistaan. JA MÄ OLEN NYT IHAN RIKKI!!! Tuntuu tosi pahalta kun tiedän että mies on ajamassa ihastuksensa luo. Olen ihmeissäni omista mustasukkaisuuden tunteistani, koska ne on mulle ihan uusia.
Olen tässä useamman viikon ajan odottanut mieheni päätöstä mitä hän elämälleen tekee, jotta pystyn sitten reagoimaan asian vaatimalla tavalla. Itse en eroa halua, toivoisin sydämeni pohjasta että hän pystyisi selvittämään asiat itsensä kanssa ja sitten me saisimme selvittää yhteiset asiat niin kun ne sitten selvitetään (joko avioero tai yhdessä jatkaminen). Anteeksi olen valmis antamaan, mutta aikaa siihen varmasti menee.
Pahinta tässä tilanteessa on toisen päätöksen odottaminen ja se minut varmasti ajoi siihen että käskin ottaa siihen ihastukseen yhteyttä.
Nyt tarvitsisin teiltä näiden kyynelien ja ahdistuksen keskelle tukea... Pyydän!
Kommentit (59)
ja tämä viesti
vai käyttäydytkö noin vain siksi, että pelkäät menettäväsi miehesi, jos näytät hänelle sen miltä sinusta oikeasti tuntuu.
taitaa osua aika kohdilleen,
mä tein niinkuin ap, ja nyt on mennyt 2kk, mies ja tämä ihastus tapailevat sännöllisesti, mies sanoo että se on vaan sellaista yhdessä pyörimistä, että rakastaa mua, no en mä enää tässä vaiheessa sitä itsekään usko, valitsee jatkuvasti sen toisen mun edelle menoissa ja kumman luona viettää aikaa ja reissaa,
mutta mä en nyt "osaa" lähteä enkä käskeä miestä lähtemään, eri osoitteissa toki asutaan tässä vaiheessa, mies kai pääsääntöisesti sen naisen luona, mun luona käy joskus moikkamassa :(
No, en mäsitä jätä nyt enää, alan turtua näihin valheisiin ja pettymyksiin, itseasiassa enää en jaksa juuri edes pettyä kun hän ei sitten taas tullutkaan vaikka lupasi, koska tiedän jo lupausvaiheessa että valehtelee. Jos sillä ois edes vähän paha olla valehtelunsa takia, kun mä leikin hymyssä suin että uskon ja luotan yhä.
No en tiedä, selvästi mies odottaa että mä pistän pelin poikki, no enpä nyt pistäkään vaan laittakoon itse jos on selkärankaa. ja saan mä jotain kieroa huvia että se vannoo mulle rakkauttaan ja käy puusailemassa, pettäähän se samalla sitä uutta naistaan ;)
Kyllä tässä siis selvästi mulal alkaa tunteet kuolla ja alan turtua, toki itken edelleen päivittäin ja kaipaan häntä, toivon että hän lopulta kuitenkin valitsee minut, mutta toivo alkaa hiipua kyllä ja en tiedä enää ihan että haluaisinkokaan häntä takaisin enää, ainakin olisi paljon selviteltävää ja en tiedä, muuttunutkin hän on kovasti, en mä ainakaan tuolaisena sitä huolisi...
No, pointti, että kyllä siinä ap niin taitaa käydä että mitä vapaammat kädet antaa niin sitä vapaammin se niitä taitaa käyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en toimisi noin, vaan käskisin lähteä ja sanoisin että ero tulee. Katsoa sitä haluaa enemmän minkä menettää. Ainut vaihtoehto olisi tehdä valinta heti, jompikumpi.
Sinun tehtäväsi ei ole olla altavastaaja.
Itse en toimisi noin, vaan käskisin lähteä ja sanoisin että ero tulee. Katsoa sitä haluaa enemmän minkä menettää. Ainut vaihtoehto olisi tehdä valinta heti, jompikumpi.
Sinun tehtäväsi ei ole olla altavastaaja.
että tekisi jos..
mutta sitten kun osuu oikeasti omalle kohdalle ei mikään olekaan itsestäänselvää
....kuka pystyy kunnioittamaan naista joka vaan lammasmaisesti lähettää miehensä pohtimaan ihastustaan tämän ihastuksen luokse ja näyttää olevansa itse vaimona täysi nyhverö.
Ihan varmasti ap:n mies arvostaisi vaimoaan paljon enemmän jos hän käyttäytyisi omanarvontuntoisesti - osoittaisi miehelle että HÄN arvostaa itseään niin paljon ettei anna kenenkään, ei siis kenenkään, käyttäytyä noin törkeästi häntä kohtaan.
Tuolla käytöksellä ap antaa mielestäni vain miehelleen kuvan siitä että hän ei pahemmin välittäisi vaikka mies lähtisi. Ja vaikka välittäisi niin miehen ei tarvitse ajatella tekojensa seurauksia ap:n kannalta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kannalta ratkaisu on tehty, eli jatkamme yhdessä ja teemme töitä suhteemme onnistumisen eteen. Tämä ihastus oli vain jäävuoren huippu, jonka kautta moni asia tuli puhuttua.
Syy siihen miksi käskin mennä, on se että mieheni on mahdoton jahkaaja! Jos hän ei olisi mennyt, niin tilanteemme olisi todennäköisesti vieläkin patissa. Olihan se ihastus komentoani hieman ihmetellyt... Ja tietoisen riskinhän minä siinä otin.
Koskaanhan kukaan ei pysty sanomaan selvitäänkö me tästä vai ei, mutta ainakin yritämme sitä YHDESSÄ! Ei munkaan ole helppo asioita unohtaa, mutta uskon että aikaa myöten ja asioista keskustelun myötä siinä onnistun. Kumpikaan meistä ei odotakkaan että asiat olisivat kuin ennen, kun mikään ei oikeasti ole niin kuin ennen.
Toisaalta olemme myös tämän kriisin myötä oppineet puhumaan ja se on ollut yksi suhteemme kompastuskivi. Jos olisin alkanut raivoamaan ja huutamaan ja heittänyt miehen pihalle, olisimme nyt todennäköisesti ilmiriidoissa ja asiat selvittämättä. Se ei ole aiempienkaan riitojen yhteydessä onnistunut, niin miksi se olisi onnistunut nyt?
Monenlaista neuvoa ja ohjetta olen saanut ja olen hurjan tyytyväinen että valitsemani toimintatapa toimi meillä (ainakin vielä siltä näyttää...)
Kiitos kaikille myötäelämisestä ja toivottavasti tästä on jollekkin jotakin opittavaa, kuinka myös voi toimia! :o)
p.s.Tämän prosessin aikana olen tuntenut itseni vahvaksi naiseksi vaikka joku väitti minun olevan tossun alla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotan voimia yhteisen elämän rakentamiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta muista, että kriisissänne on vielä akuuttivaihe menossa. Vasta myöhemmin tulee viha - hyvinkin todennäköisesti alat jossain vaiheessa tuntea vihaa miestäsi kohtaan. Ole silloin valmis hakemaan keskusteluapua, yhdessä miehen kanssa tai yksin. Viha on myös uhka suhteelle.
Olen sen kokenut.
Sinuahan tässä kohdellaan väärin ja sinun unelmiasi ja elämää poljetaan.
Täytyy kyllä sanoa, että vähän ihmettelen minkälainen nainen tää "ihastus" on. En vain voi tajuta, miten kukaan lähtee vokottelemaan varattua miestä.Pidä sinä urhea nainen uljaasti pääsi pystyssä. Nyt panostat itseesi ja siihen, että näytät hyvältä. Kuulostaa pinnalliselta, mutta se on yksi keino, jolla ylväys pysyy. Ja sekös sitten miestä kismittää kun vaimo puhkeaakin kukkaan tällaisessa tilanteessa.
Voimia!
Voimia toivotan minäkin, mutta ihmettelen suuresti tätä "toinen nainen" viettelee tai vie jonkun miehen... It takes ALWAYS two to tango. Joten ensin lähestyisin miestäni, jonka tunnen ja tiedän (toivottavasti) ja kysyisin miksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kyllä mies/nainen joka rakastaa puolisoaan, ei lähde kasvattamaan kiintymyksen tunteita vieraita kohtaan.
Työkavereista voi pitää työkavereina...ym. mutta vain vaimolle kuuluu tiettyjen tunteiden kohteena olo!
Tämä tulisi kaikkien aikuisten ymmärtää solmiessaan aviosuhde, se ei ole leikki!
Mutta...ap oli fiksu, osoitti ettei hänen maailmansa kaadu, vaikka mies valitsisi toisin.
On totta, ettei kukaan rakasta väkisin.
En uskaltaisi olla "toinen/uusi nainen" kun mies jättäisi takiani perheensä,kauankohan sekään kestäisi!?
Toki, olisi kyllä suhtautuminen muuttunut mieheen tuollaisen tempauksen jälkeen!
Minusta tässä tuo aviomies ei ole tasapainoinen!
ap voi olla pää pystyssä kunnialla.
mutta niinhän ne sanoo. Anna miehen mennä, jos hän ei palaa, eihän ollut sinua varten.
toivottavasti mies tajuaisi, että sinä olet hänelle kaikki
mutta tiedän odottavan aika on pitkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella ihana nainen. Moni palstamamma olisi huutaen heittänyt miehensä kamppeet ulos. Sinä olet ihana. Ensinnäkin tuo, että olet yrittänyt huomioida iltaisin vielä miestäsikin, ei kaikki sitäkään jaksa vaan lähinnä purkaa mieheen kiukkuna kaiken päivän aikana tapahtuneen. On normaalia että se alun kipinä vuosien varrella sammuu ja arki astuu kuvioihin! Ikävää ettei miehesi ole tätä hoksannut eikä osaa arvostaa tätä ainakaan vielä. Toivon todella että miehesi silmät avautuvat ja hän huomaisi miten ihana vaimo ja perhe hänellä on!
MInulla oli vauva ja taapero kun mies ihastui. Nyt asunut ihastuksensa kanssa jo vuosia. Erosimme, annoin miehen mennä, en halua taistella rakkaudesta ei siinä ole mitään järkeä. Rakkautta ei voi pakottaa. Pärjään onneksi hyvin, ehkä juuri siksi, että olen hyväksynyt asiat sellaisian kuin ne ovat ja yrittänyt toimia mahdollisimman reilusti ja oikein kaikkia kohtaan,
voimia, rankkaa tuo on.
Ihana lukea näitä viestejä, vaikka kyyneleet on silmissä! Mä ajattelin että olen ihan pöljä, kun käsken miehen menemään ihastuksensa luo asioita selvittämään...
ap
kun annat miehen rauhassa selvittää tunteensa.
Jos hän valitsee teidät niin tiedät että hän todella rakastaa teitä ja on sitoutunut teihin.
Jos hän valitsee ihastuksensa, niin toivota hyvää jatkoa ja aloita uusi uljaampi elämä pää pystyssä. Ketään et voi väkisin pitää luonasi.
Voimia!
Kyllä nuo mustasukkaisuuden tunteet on asiaankuuluvia. Ja tietenkin olet rikki. Teidän perheen yhteisestä elämästä päättää nyt miehesi ihastuksensa kanssa.
Olet uskaltanut sanoa ja pyytää isoja asioita, jotta asiat oikeasti selviää. Varmasti kurja ja ahdistava päivä sinulla. Helpottaako yhtään se, että tilanne kuitenkin selviää ja miehesi tekee sen ratkaisunsa tänään?
Jaksamista!
Ehkä tämä vain sekoittaa hänen päätään enemmän, en tiedä. Onneksi lapset leikkivät huoneessaan, joten saan rauhassa itkeä ja olla. En jaksaisi nyt yhtään näytellä parempaa oloa.
ap
Missähän mennään?