Onneksi en enää elä pikkulapsivaihetta!

mäkin olen jo yli viisivuotias. Mutta mun lapset on vielä sen alle :-)

eli milloin tää helpottaa?

tunnetta! Pitäis vain nauttia joka hetkestä ja tajuta, että tämä on niin hetkellistä ja lapset kasvaa niin nopeasti (ihan oikeasti kuulostaa jo typerältä kliseeltä), mutta kun ei. Meillä pian 3,5 vuotias ja 1v7kk ja tää on varmaan tähän mennessä rankinta aikaa. Pukeminen pihalle kestää tunnin. Toisella rajuja uhmakohtauksia ja toinen ei vielä tajua kun tekee väärin ja omaa tahtoa testailee.

pikkulapsivaiheesta :)



Isompien kanssa ajattelin ehkä noin kuin sinäkin, mutta kuopuksen kanssa olen nauttinut todellakin. Tosin nyt tuo kuopuskin on jo reilun 3v....

on kyllä niin usein kertomuksia niin uskomattomista miehen könsikkäistä, että moni mamma taitaa lasten kasvettua isommaksi elää sitä samaa "pikkulapsivaihetta" miehen takia - valitettavasti.

lapset 4 ja 6

vasta vanhempi tuttava sanoi, että saat odottaa vielä 10 vuotta...

Toisaalta haluaisin pitää tuon kuopuksen ikuisena haliavauvana :)

No mun mielestä tää on parasta aikaa!:)

Onneksi selvisin siitä ja se on nyt ohi ikiajoiksi!

Meillä kuopus täyttää 6v. keväällä ja tarvii apua pyllyn pyyhkimisessä ja hampaat haluan pestä.

Pesee itsensä ja pärjää ulkona yksin, joten avun tarve on vähäinen.

Puhe menee perille, kiukut vähentyneet, hauskaa seuraa.

Lisäksi leikkii jo kavereiden kanssa ulkona ja sisällä. Tosin lisärasitusta eli möykkää tuo noi kaverit.

Ihanaa kun ei tarvi ulkoilla talvisin.

Kuopus ollut pienenä ylivilkas, impulssiivinen, karkaileva ja tulinen lapsi. Vieläkin löytyy temperamenttia.

Esikoinen 8v. ja hällä lievä kehitysvamma. Hänkin pärjää jo ihan kivasti.

lapset on vajaa 6v. ja 8v. Nautin täysillä.

Keskustelutkin on kivalla tasolla ja ihania yhteisiä peli-iltoja.

Sitä oli niin väsynyt, kun lapset oli pieniä, mutta suloisia.

T.12