Anna esimerkkejä tuntemastasi aikuisesta, mutta lapsellisesta/naiivista ihmisestä?

olisin voinut kirjottaa sanasta sanaan samoin.

Ei kaikissa asioissa, mutta olen etenkin ihmissuhteissa ja oikeudenmukaisuudessa säilyttänyt jonkinlaisen lapsellisen viattomuuden. Olen aina syvästi järkyttynyt kun kuulen muutaman tutun ihmissuhdesekoiluista (pettämistä ym.), tai esim. työelämässä sellaisesta minusta kaksinaamaisesta oman asian ajamisesta (yritetään saada muut näyttämään huonommilta kuni todellisuudessa ovat jossa omat tulokset näyttäisi paremmilta tms). Saan myös iloa monista lapsellisista asioista kuten lehti- tai lumikasoissa kahlaamisesta, kiipelytelineesäs keikkumisesta ja olen ainakin yhtä innoissani tyttären tarroista, pinneistä ja nukkekodista kuin lapsi itse :) Muuta ei tule mieleen, en siis ole esim. herkkäuskoinen esim. lehtijuttujen tai politiikan suhteen, osaan hoitaa raha-asiat hyvin jne.

ihailee naiivisti veljiään ja vanhempiaan, syyttäen samalla miestään koska ei ole samanlainen kuin naisen sukulaiset. Kamalaa! Uskon kyllä, että tuo ihannointikin loppuu aikanaan.

Eli lapsellinen olen... Miestäni muuten huvittaa innostukseni esim. juuri noihin tarroihin ;)

Minusta lapsellisuutta on nimenomaan sellainen tunne-elämän kypsymättömyys. Esim eletään sellaisessa maailmannapa-kuvitelmassa, eikä ymmärretä vaikkapa sitä, että toisillakin ihmisillä on tunteet, oma elämänsä ja omat ajatuksensa.

Itse kestän lähes mitä tahansa muuta lapsellista käytöstä, mutta sellaista "minäminäminä, minä olen maailman napa, minä en ymmärrä muita, enkä sitä, että oma käytökseni vahingoittaa muita, tai että muut eivät ajattele minua koko ajan taukoamatta. Näistä on kokemusta, ja poikkeuksetta he ovat niitä ihmisiä, jotka tekevät muiden elämän hankalaksi. Muiden pitäisi mm. osata lukea ajatuksia. Ja sellainen, jos joku on lapsellisuutta, eli jonnekin alhaiselle kehitystasolle jäämistä.



Perinteisesti nuorilla ihmisillä nähdyt harrastukset eivät tee kenestäkään lapsellista. Kysehän on vain aikuisten rajoittuneesta ja luutuneesta maailmankatsomuksesta, jos ajatellaan, että sitä tai tätä ei voi tehdä kun täyttää esim. 30-v.

kuvaillut oikeaa naiiviutta. Nro 22 siis. Kaikki muut puhuvat joko huonosti kayttaytyvista ihmisista, vastuuntunnottomista tai itsekkaista ihmisista. Ma taas kasitan, etta naiivius on eraanlaista viattomuutta, lapsenuskoa ja vahan simppelimpaa tapaa katsoa elamaa. Ja naiiveja ihmisia on helppo huijata ja vedattaa. Kun taas suurinosa naista tahan ketjuun vastanneista puhui vedattajista.

Lapsia kaksi, melkein aikuisia. En tiedä, häpeävätkö minua. Olen kaiken lisäksi lapsen näköinenkin. Kärsin tästä itsekin.

Loukkaantuu heti, jos ei saa meiltä joulukorttia eikä sitten lähetä itsekään meille (meillä on pieniä lapsia emmekä jaksa tässä elämäntilanteessa lähettää kenellekään joulukortteja, olen sen hänelle sanonut).



Suuttuu, jos häntä ei muisteta syntymäpäivänä (ei ole koskaan muistanut minunkaan syntymäpäivääni, ei edes tiedä sitä eikä muista kuinka vanha olen, eikä ostanut lahjaa).



Arvostelee merkkivaatteitani ja sanoo että ne ovat kirpparilta ostettuja väärennöksiä (on kateellinen kun hänellä itsellään ei ole samanlaisia).



Sanoo että kaikki lahjat jotka olen saanut isovanhemmiltani (äitini vanhemmilta) kuuluisivat hänelle koska hän on sentään heidän lapsensa (ei ole koskaan ostanut itse minulle, omalle lapselleen mitään joululahjaksi tai syntymäpäivälahjaksi edes lapsena)



Ei muista lapsenlapsiaan millään tavoin jouluna tai synttäreinä (ostaa itselleen jumalattoman kasan kalliita joululahjoja ja syntymäpäivälahjoja ja kerskuu niillä minulle).



Yrittää maksattaa omat maksamatta jääneet laskunsa opintotuella elävällä lapsellaan (mihin en tietenkään suostunut, koska on itse varakas).



Sanoo tupakoivansa, koska se on kuulemma hänen tuttinsa (on 63v.)



Esimerkkejä riittäisi loputtomiin.



Äidinäitini on sanonut että hän on henkisesti 12-vuotiaan tasolla. Vaikka on älykäs ja kympin oppilas aikoinaan.

olevansa aina samaa mielta asioista kuin miehensä, ei uskalla avata ulko-ovea kenellekään jos mies ei ole kotona, joka pyytää äitinsä eri paikkakunnalta hoitamaan vauvaa jotta voi laittaa pyykit pesukoneeseen, mummi lomailee perheen kanssa koska vanhempien on niin rankkaa hoitaa lasta lomalla jne.

loukkaantuu jos ei saa PALJON joululahjoja. Nainen, 40v, kiljuu vanhemmilleen kuin pahainen murrosikäinen.

Olen akateemisesti koulutettu ja melkein keski-ikäinen, mutta naiivisti uskon mm. että koulun tarkoitus on opettaa lapsia, tutkimustulosten pitäisi perustua luotettavaan evidenssiin, ja että sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää. Viime aikoina olen alkanut tosin kypsyä.

Sinkkunainen, joka miehensä kanssa valvoo yöt ja nukkuu päviät ja sitten ihmettelee kun ei mihinkään riitä aika ja talonrakennuskin siirtyy vuodella, kun eivät "ehdi" katsella talomalleja...

kaksi konkkaan mennyttä yritystä, välit poikki niihin, jotka sinisilmäisinä takasivat kys. jampan velkoja ja nyt maksavat niitä.

Olettaa, että joku tulee aina pelastamaan pulasta, eikä ota itse vastuuta.

On oikeasti fiksu, mutta...

- aloittanut ainakin kahdet eri akateemiset opinnot, mutta ei ole saanut kumpaakaan tutkintoa valmiiksi

- sinkku, ei halunnut "vielä" sitoutua suhteeseen

- ei käy töissä, kun "opiskelee"

- asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa, josta ei maksa vuokraa

Ei hanki lapsia, koska ei saisi sitten niin paljonmieheltään huomiota. Miehan pitää kutsua häntä prinseksaksi.

Määrittelee mitä hänelle pitää ostaa lahjoiksi, jos saa muuta, antaa ne pois.

Kun tulee käymään, kaikkien pitäisi tulla ja mennä kuten hän haluaa.

Kun sitten ei näin menekään on suuttunut ystävilleen ja sukulaisilleen.

Sinkkunainen, joka miehensä kanssa valvoo yöt ja nukkuu päviät ja sitten ihmettelee kun ei mihinkään riitä aika ja talonrakennuskin siirtyy vuodella, kun eivät "ehdi" katsella talomalleja...

Sinkkunainen, joka miehensä kanssa valvoo yöt ja nukkuu päviät ja sitten ihmettelee kun ei mihinkään riitä aika ja talonrakennuskin siirtyy vuodella, kun eivät "ehdi" katsella talomalleja...

my mistake ;D

Jotkut ruotsinkieliset, jotka ihan oikeasti luulevat, että tietty kieli tekee jotenkin paremmaksi ihmiseksi.