Pienen 2 kuukautta vanhan vauvani mummo on jatkuvasti pyytänyt häntä yökylään...

sitä nyt?

Olin alusta asti lapsenlapseni kanssa autoin tuoretta äitiä ja isää taloustöissä yms.tavattiin lähes päivittäin.Lapsen ollessa 3 viikkoinen sain hänet omaan kotiini yökylään.Siitä asti hän on säännöllisesti yökyläillyt mummolassa.Nyt hän on kolmen vanha erittäin kehittynyt ja tasapainoinen lapsi ja olen hänelle hurjan tärkeä.En ymmärrä näitä,jotka väkisin pitää isovanhemmat erossa lapsenlapsestaan kyllä lapselle on rikkaus useampi rakastava aikuinen.Myös omille lapsilleni isovanhemmat on todella tärkeitä he myös saivat yökylätellä säännöllisesti eikä siitä haittaa syntynyt pikemminkin päinvastoin.

myös anoppi oli pyytämässä vauvaa hoitoon ja yökylään oikeastaan lähes heti tämän synnyttyä.

Vauva oli täysimetyksellä ja sanoin, ettei näin pientä antaisi yökylään, vaikka en edes imettäisi. Ja kun muutaman kerran testailin hätätilanteen varalle maidon antamista pullosta, niin vauva ei edes osannut imeä tuttipullosta ja anoppi tiesi tämänkin.

Nyt kun lapsi on noin 5kk, niin anoppi totesi loukkaantuneena uudenvuoden aaton jälkeen, että "te ette sitten lähteneetkään minnekään aattona, että oltaisiin saatu vauva yökylään".?!?! No ei lähdetty ei, eikä missään vaiheessa ole ollut sellaisesta puhettakaan. Hän oli vaan omassa päässään näin ajatellut ja toivonut, ja sitten pettynyt, kun ei minnekään menty.

Ja muutenkin todella todella harvoin missään yöriennoissa käydään. Olisinko itse käynyt viimeksi joskus 2008 kesällä.

Ja tähän samaan syssyyn voisin myös valittaa siitä, kun anoppi koittaa aina vauvan käsiä, (jos vaikka piipahdamme heitä moikkaamassa vaunulenkillä) "ettei vaan ole kädet kylmät". No ei ole ei, eikä ole koskaan olleetkaan, tottakai puen lapseni sään mukaisesti.

Ja karvat nostaa myös pystyyn, kun hän joka ikinen kerta lapsen nähdessään toteaa, että "onpa pyöreä ja hyvänmuotoinen pää. Jollain lapsilla on niin litteä takaraivo." Ei hitto, mitä ihmeen merkitystä tai kauneusihanne vauvan pyöreä pää on. Ja tämä tosiaan jokainen kerta, kun hän näkee lapsen. Ehkä hänen nuoruudessaan tai lapsuudessaan pään pyöreys oli jotenkin erityisen huomion kohteena. En tiedä. Ja kiitos kun pääsin vuodattamaan nää pienet, mutta ah niin rasittavat asiat :))

Olisi varmaan kiva kyläillä useammin, jos ei tarvitsisi aina kuunnella noita juttuja? Pianhan se lapsi kasvaa, ja enemmän tarvitsee hoitoapua esim. 2-3-vuotiaana kuin vauvana. Mutta huoliiko nämä yli-innokkaat mummot uhmista edes hoitoon?

Anoppi on lapsen syntymästä asti kärttänyt että koska se oikein saa pulloa, ja perunaa! että pääsee hoitoon mummolle.

Täysimetin 6kk, ja joka kerta kun nähtiin anoppia sen piti huomautella että ei noin iso poika pelkällä maidolla pärjää! (Neuvolassa kyllä kehuttiin että hienosti on poika kasvnut pelkällä rintamaidolla...)

erossa vaan pelkästään anopin.

Pelkään jo etukäteen, millaisen miniän saan. Saanko av.mamman, joka ei anna minun edes pitää vauvaa sylissä. Mutta silti odottaa, että maksan vaunut ja reimatecit ja kun kakkonen tulee, hoidan esikoisen.

Olin alusta asti lapsenlapseni kanssa autoin tuoretta äitiä ja isää taloustöissä yms.tavattiin lähes päivittäin.Lapsen ollessa 3 viikkoinen sain hänet omaan kotiini yökylään.Siitä asti hän on säännöllisesti yökyläillyt mummolassa.Nyt hän on kolmen vanha erittäin kehittynyt ja tasapainoinen lapsi ja olen hänelle hurjan tärkeä.En ymmärrä näitä,jotka väkisin pitää isovanhemmat erossa lapsenlapsestaan kyllä lapselle on rikkaus useampi rakastava aikuinen.Myös omille lapsilleni isovanhemmat on todella tärkeitä he myös saivat yökylätellä säännöllisesti eikä siitä haittaa syntynyt pikemminkin päinvastoin.

Tehkää juuri niin kuin teistä parhaalta tuntuu, lapsi on teidän, ei mummon. En suosittele kyläilyn lisäämistä, nähkää samaan tahtiin kuin ennenkin. Ja yrittäkää puhua muustakin kuin lapsesta.

Meillä kyläreissut olivat lähinnä vauvasta jutustelua ja anopin ikiaikaisten vauvanhoitoneuvojen kuuntelemista. Sanomattakin on selvää, etteivät ne olleet tätäpäivää, esim se että vauva voi rauhassa itkeä nälkäänsä, ei pieni itku lasta vahingoita..

toki on kiva niinpäin, että on mummo joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan...äitinä koen vain mummon käytöksen erittäin tunkeilevaksi. käytös on tunkeilevaa muullakin tavalla,mutta minusta tämä yökylä juttu on kuitenkin ikävin. jos menemme kylään hän kaappaa heti lapsen syliinsä ja pitää sitä itsellään, niin kauan kuin vain voi (kunnes tulee esim. tarve imettää ja silloinkin hän antaa lapsen vain vastahakoisesti minulle). -ap-

Mulla on 10 kk vanha vauva, eikä ole tullut mieleenkään antaa häntä vielä yökylään.

joka ei hyväksy edes yökylätarjouksia -ja niitähän myös SUOSITELLAAN neuvolastakin, että vanhemmat saa nukkua!

Ei ole mitään ohjetta että yö per ikävuosi.

Mutta: mikä helkkari siinä on, että vauva pitää saada nimenomaan YÖkylään, eroon äidistään. Ja vielä ihan pienenä pari kuukautisena??? Eikö riitä että saa päiväsaikaan pari tuntia hoitaa. Ja kehtaavatkin jankuttaa siitä jos useita kertoja jo kieltäydytty...??

tuommoista itsensä tyrkyttämistä jos kerran on ehdottanut niin kyllä vanhemmat tietävät että se mahdollisuus on...

Olisitte tyytyväisiä, että joku haluaa auttaa vauvanhoidossa! Miksi kaikki asiat pitää hormonihöyryissään tulkita negatiivisiksi? Ihanko haluaa hoitaa teidän vauvaa? No voi voi sentään, kylläpä onkin aivan karmeaa!

Siinä on eroa sanooko mummo (tai muu), että jos tarvitsette apua niin autan kyllä ja otan vaikka vauvan yökylään, jos ette muuten saa nukutuksi vai että mummo mankuu pientä vauvaa yöhoitoon joka päivä eikä usko kieltävää vastausta.

Olisitte tyytyväisiä, että joku haluaa auttaa vauvanhoidossa! Miksi kaikki asiat pitää hormonihöyryissään tulkita negatiivisiksi? Ihanko haluaa hoitaa teidän vauvaa? No voi voi sentään, kylläpä onkin aivan karmeaa!

kyllä vauvan voi tutulle ja turvalliselle ihmiselle antaa hoitoon. Vauva pystyy kiintymään myös muihin ihmisiin kuin vanhempiinsa, joten tuttu mummo ei varmasti ole vauvalle pahapaikka, päinvastoin.



Kenenkään ei toki ole pakko vauvaa hoitoon antaa, ymmärrän todella hyvin, ettei sitä raaski. Mutta ei se vauva siitä pilalle mene ja jos mummo on hyvin läheinen niin tuskin tulee äitiä ikävä.



Meillä esikoinen oli 4kk ikäisenä ensimmäisen kerran yökylässä äidilläni, sen jälkeen oli n. kerran kk yökylässä. Nyt on reipas 5 vuotias jolle mummi on todella rakas ja läheinen.

Minulla on myös puolivuotias vauva joka on ollut kerran yökylässä äidilläni, tosi hyvin meni, vauva oli oma itsensä ja nukkui hyvin.

Mutta: mikä helkkari siinä on, että vauva pitää saada nimenomaan YÖkylään, eroon äidistään. Ja vielä ihan pienenä pari kuukautisena??? Eikö riitä että saa päiväsaikaan pari tuntia hoitaa. Ja kehtaavatkin jankuttaa siitä jos useita kertoja jo kieltäydytty...??

että miksiköhän isovanhemmat haluavat puolustuskyvyttömän vauvan ylipäätään itselleen hoitoon??? Siis noissa jankutustapauksissa! Normaali isovanhempi tarjoaa apuaan ei tyrkytä itseään ja vaadi vauvaa hoitoon... todella outoa käytöstä :-((

Meillä esikoinen oli 4kk ikäisenä ensimmäisen kerran yökylässä äidilläni, sen jälkeen oli n. kerran kk yökylässä. Nyt on reipas 5 vuotias jolle mummi on todella rakas ja läheinen.

Minulla on 7 vanha tytär... ja yhä vielä koen olleeni huono äiti, kun joka kerta tavatessamme äitini omi itselleen pari vuotiaan tyttäreni. (Yövyttiin milloin mummin luona tai mökillä pitkien matkojen takia.)

Olin kuin ilmaa.

Hyvä kun saimme illalla nukuttaa lapsen. (Eikä hän ollut silloin edes 50 vanha...)



Myöhemmin olen joutunut pyytämään, että voisiko hän ottaa vain yhden lapsen mukaansa esim. kauppaan. (Jotta lapsi saisi hetken olla kahdestaan mummin kanssa.)

Eikä esim. ottaisi kolmea lastenlasta pankkiin, vaikka "ne haluaa kaikki mukaan". :-O

Tiedän että hänelle se ei tuota vaivaa.



Ehkä äitini sai omien poikiensa hoidosta sen verran tarpeeksi, että olen kyllä myöhemmin saanut ihan rauhassa hoitaa poikavauvat. ;-)



Mummi on kyllä aikanaan saanut pitää omat vauvat lähellään.

Nyt on minun vuoroni!

Vaikka vauva pärjäisi hienosti mummin kanssa yön, niin minä en pärjää ilman vierellä tuhisijaa.