Pienen 2 kuukautta vanhan vauvani mummo on jatkuvasti pyytänyt häntä yökylään...

Onhan vauva vielä pieni yökyläilyyn, mutta jos mummo on noin innokas ja lisäksi lastenhoidon ammattilainen, antaisin kuitenkin hänelle tilaisuuden! Esim kaupassa käynti ilman lasta on ihan jees ja mummo voi hoitaa 1-2 tuntia päiväsaikaan. Tai mene vaikka kampaajalle, jalkahoitoon, leffaan tai ihan mitä vaan!



Näin lapsi tottuu muitenkin kuin äidin ja isin hoitoon ja sitten joskus myöhemmin kun oikeasti tarvitset ja haluat hoitojaa, lapsi on jo tottunut olemaan muutenkin kuin vain äidin kanssa.

Ei hän pahaa tarkoita. Onko kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi? Sanot vain ystävällisesti, että lapsi tulee yökylään hiukan vanhempana. Kyllähän jonkin ajan kuluttua mummo voi hoitaa häntä esim. 2-3 tuntia.



Vauvasi on kuitenkin vielä kovin pieni. Muutaman kuukauden kuluttua tilanteenne voi olla eri ja saatat olla tosi iloinen, jos joku auttaa sinua vauvanhoidossa. Meidänkin helppo kuopus muuttui hankalaksi ja uuvuttavaksi hoitaa puolen vuoden jälkeen.



Voi, minä olisin ikionnellinen, jos lasteni isovanhemmat oikein pyytäisivät heitä yökylään tai olisivat muuten innokkaina tarjoamassa hoitoapua! Mutta kun ei niin ei... olen sen asian tiedostanut jo lapset hankkiessani, joten näillä korteilla pelataan.

äitiä voi ahdistaa olla pienestä erossa. Mutta en tosissani usko, että lapsi kärsii siitä, että hänellä on jo pienestä pitäen useampia läheisiä aikuisia.



Inhoan länsimaista tiukkaa ydinperheajattelua. Meillä vanhempani ja sisarukseni lapsineen ovat yhtä perhettä, kaikki pitävät huolta toisistaan. Siskoni lapset ovat yökyläilleet mummolla jo pienestä, eikä ainakaan toistaiseksi siitä ole mitään negatiivisia seurauksia nähtävissä. Ovat nykymaailmassa jopa poikkeuksellisen tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä (vanhimmat heistä lähestyvät jo täysi-ikää).

On kyllä tehnyt selväksi, että omissa lapsissa oli ihan riittävästi hoidettavaa ja "jokainen kantakoon oman ristinsä".



Tuli vaan mieleen, että onko näillä yli-innokkailla mummoilla sitten jäänyt oma lapsiluku liian pieneksi ja halutaan lapsenlapsesta vielä vauva itselle? Ovatko samat mummot innokkaita hoitamaan myös vähän vanhempia lapsia, esim. yli vuoden vanhoja, joissa jo alkaa olemaan työtä? Vai loppuuko innostus tuohon vauva-aikaan?

puolivuotias on syntymästään ollut joka kuukausi yhden yön äidilläni. Se on meille miehen kanssa ihana kahdenkeskinen ilta aina. Mitenkään ei ole ipana kärsinyt, päin vastoin nukkuu siellä aina paremmin kuin kotonaan...

juupa juu, onpa ihana.. Helppo niiden puhua ihanasta mummosta jotka vastaavaa tunkeilevaisuutta ei ole kokeneet. Kyllä mummonkin itää tajuta mikä on sopivuuden rajoissa "auttamista" ja mikä menee överiksi.



Tee rajat mummolle selväksi, muuten saat kamalan riesan. Joka käy loppupelissä koko teidän perheelle raskaaks.

kuuden äiti ja en ole koskaan antanut vauvoja hoitoon, jossain vaiheessa myös vauvat vierastaa, ehottomasti silloin ei hoitoon.

Minusta se on hyvin luonnollista että äiti haluaa pitää vauvan lähellä! Jos äiti on normaali tunteilla varustettu niin varmasti kokee ahistavana sen ettei se vauva ole lähellä.

Mummu voi käydä hoitelemassa päivällä vauvaa.

äitiä voi ahdistaa olla pienestä erossa. Mutta en tosissani usko, että lapsi kärsii siitä, että hänellä on jo pienestä pitäen useampia läheisiä aikuisia.

Inhoan länsimaista tiukkaa ydinperheajattelua. Meillä vanhempani ja sisarukseni lapsineen ovat yhtä perhettä, kaikki pitävät huolta toisistaan. Siskoni lapset ovat yökyläilleet mummolla jo pienestä, eikä ainakaan toistaiseksi siitä ole mitään negatiivisia seurauksia nähtävissä. Ovat nykymaailmassa jopa poikkeuksellisen tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä (vanhimmat heistä lähestyvät jo täysi-ikää).

On kyllä tehnyt selväksi, että omissa lapsissa oli ihan riittävästi hoidettavaa ja "jokainen kantakoon oman ristinsä".

Tuli vaan mieleen, että onko näillä yli-innokkailla mummoilla sitten jäänyt oma lapsiluku liian pieneksi ja halutaan lapsenlapsesta vielä vauva itselle? Ovatko samat mummot innokkaita hoitamaan myös vähän vanhempia lapsia, esim. yli vuoden vanhoja, joissa jo alkaa olemaan työtä? Vai loppuuko innostus tuohon vauva-aikaan?

Ovatko samat mummot innokkaita hoitamaan myös vähän vanhempia lapsia, esim. yli vuoden vanhoja, joissa jo alkaa olemaan työtä? Vai loppuuko innostus tuohon vauva-aikaan?

No meillä mummot ja papat tykkäävät kyllä kovasti touhuta tuon vanhemman lapsenkin kanssa, mutta anopin "vauvahulluus" menee jotenkin vähän yli. Mieskin kerran sanoi hänelle ihan ystävällisesti, että tämä on tosiaan meidän lapsi ja sinun lapsen lapsesi ja me ensisijaisesti häntä hoidamme ja hänen asioistaan vastaamme. (Tämä sen jälkeen, kun anoppi yritti ennen ristiäisiä tyrkyttää hänestä niin kovin ihanaa nimeä lapsellemme.)

Oma anoppini on jo iäkkäämpi ja ehkä hänellä sitten joku ylipursuava hoivatarve on. Olen tosin huomannut, että esim. serkkutyttöä ei enää niin kovin mielellään ota esim. kesälomalla luokseen, kun ei ole enää "pieni ja söpö". Kuulinkin kerran, kun anoppi sanoi tälle alle kymmenvuotiaalle, että "voi voi, kun mummolla on niin kova ikävä sitä pientä XXX:äää". Tähän tyttö itse tokaisi, että jaa, mutta minä olen nyt jo valitettavasti näin vanha. Tytön pientä siskoa kyllä paapoo viimeistä päivää, tosin nyt kun uhmaikä ja oma tahto puskevat päälle, niin se ei olekaan enää niin mukavaa.

Minulle anoppi sanoi raskausaikana, että "mummo niin kovasti toivoo tyttöä, niin pääsee hoivaamaan ja paapomaan". (Meillä siis esikoinen on poika). Ekan kerran kun käytiin sitten vauvan kanssa vierailulla, oli pakko lähteä aika pian pois, kun mummo ei millään olisi pitänyt sormiaan erossa edes nukkuvasta vauvasta. Appiukkokin hänelle jo rähähti, että "anna vauvan nukkua rauhassa", kun mummo oli sitä jo jaloista hypistelemässä ja peittoa ojentelemassa ja työntämässä tuttia suuhun, vaikka toinen nukkui umpiunessa rauhallisesti.

Vaikka tässä vähän purnaankin ja päästelen höyryjä, niin olen todellakin kiitollinen, että meillä on ihanat ja avuliaat mummot ja papat, jotka tykkäävät touhuta lasten kanssa ja enemmän kuin mielellään ottavat heitä hoitoon ja vievät reissuun jne. Välillä vaan liika on liikaa, ja ehkä sitä tosiaan vielä vähän herkkänahkaisempi on tuon anopin touhuamisten kanssa.

nro 8

Minuakin ahdisti pienen esikoisen kanssa hoitopyynnöt ja tunkeileminen. Täällä sanotaan ettei mummo pahaa tarkoita, näin varmasti on, mutta sinun reaktiosi ovat myös täysin normaaleja ja sallittuja. Mutta se helpottaa! Mun lapsi nyt 1v 3kk ja anoppi edelleen painostaa, mutta emme anna hoitoon usein koska emme halua, eikä tunkeileminen enää haittaa kun olen jotenkin itsevarmempi ja paremmalla mielellä (varmaan hormonit tasaantuneet).

Minusta voisit ystävällisesti sanoa mielipiteesi asiasta anopille. Jos jatkaa niin toistoa, toistoa...Äläkä vaan anna painostaa itseäsi antamaan vauvaa hoitoon, jos et halua!

toki on kiva niinpäin, että on mummo joka on kiinnostunut lapsenlapsestaan...äitinä koen vain mummon käytöksen erittäin tunkeilevaksi. käytös on tunkeilevaa muullakin tavalla,mutta minusta tämä yökylä juttu on kuitenkin ikävin. jos menemme kylään hän kaappaa heti lapsen syliinsä ja pitää sitä itsellään, niin kauan kuin vain voi (kunnes tulee esim. tarve imettää ja silloinkin hän antaa lapsen vain vastahakoisesti minulle). -ap-

Pyöreä pää on ennen vanhaan ollut sen merkki ettei lasta ole vaan makuutettu. Juurikin oma mummoni puhui siskostaan joka"oli niin kiltti lapsi että tuli takaraivo litteäksi kun vaa makasi sängyssä". Mummoni on siis yli 70-vee, tuskin kukaan enää makuuttaa lastaan niin paljoa. Ja onkohan tottakaan tuo:D

Tuli vaan mieleen, että onko näillä yli-innokkailla mummoilla sitten jäänyt oma lapsiluku liian pieneksi ja halutaan lapsenlapsesta vielä vauva itselle? Ovatko samat mummot innokkaita hoitamaan myös vähän vanhempia lapsia, esim. yli vuoden vanhoja, joissa jo alkaa olemaan työtä? Vai loppuuko innostus tuohon vauva-aikaan?

Nähtäväksi tosiaan jää, kuinka pitkään innostus jatkuu. Mummolla on monta lasta itsellään ja tosiaan hän on lapsien kanssa tekemisissä työnsä puolesta, mutta hoivaviettiä riittää. -ap-

Meillä vauva oli varmaan viikkoja vanha, kun koitin ottaa hänet mummolavierailun aikana lattialta mummon vierestä syliini ja sain kyynärpäästä. Silloin tietysti luulin, että kyseessä oli vahinko, mutta jälkeenpäin ajateltuna ei valitettavasti tainnut olla.



Myös meillä vauva olisi pitänyt antaa yökylään suurin piirtein syntymästä ja minun olisi muutoinkin hyvä pysyä poissa tai ainakin näkymättömissä kun mummo viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsi on nyt vajaa kaksi ja ei ole vielä yökyläillyt mutta painostus asiasta käy kovasti kiivaana.



Toivon, että tilanne tulevaisuudessa helpottaa ja että tulisi muitakin lapsenlapsia sukuun ihasteltavaksi. Se voisi tuoda suhteellisuudentajua hommaan koko porukalle.









juupa juu, onpa ihana.. Helppo niiden puhua ihanasta mummosta jotka vastaavaa tunkeilevaisuutta ei ole kokeneet. Kyllä mummonkin itää tajuta mikä on sopivuuden rajoissa "auttamista" ja mikä menee överiksi. Tee rajat mummolle selväksi, muuten saat kamalan riesan. Joka käy loppupelissä koko teidän perheelle raskaaks.

[/quote]

Anoppi on tosi tungetteleva. Yrittää aina omia lapsen itselleen kun käydään kylässä. Kokoajan kyselee että koska saa lapsen hoitoon. (Ei koskaan jos se minusta on kiinni)

Arvostelee ja "ihmettelee" meidn kasvatusta tyyliin "kai te nyt olette jo ostaneet ne parvekevaunut että lapsi saa nukkua ulkona" "MITÄH? ettekö ole?, kyllä ne pitää ostaa että lapsi saa raitista ilmaa"

En itse näe mitään järkeä ostaa toisia vaunuja kun lapsi nukkuu hyvin sisälläkin ja ulkoillaan ihan tarpeeksi noin muuten.

Ym. näitä "ihmetyksen aiheita" riittää imetyksestä, vatetukseen ja siihen mitä tavaroita ja leluja lapsella on tai ei ole.

hehheh vaan sullekin!

Oliko toi vitsi vai tosissasi noin ajattelet? Puhutko nyt omista vai miehen vanhemmista???



Hanki sympatiaa ja empatiaa. Itse ainakin luultavasti haluan osallistua lapsellapsien elämään. Säälittää jos miniäksi ilmaantuu tollanen vaahtopää joka ei hyväksy edes yökylätarjouksia -ja niitähän myös SUOSITELLAAN neuvolastakin, että vanhemmat saa nukkua!

Ei ole mitään ohjetta että yö per ikävuosi.

Niin ei tarvitse lapsenlapsissa roikkua. Meidän lapset eivät ole kertaakaan olleet mummin luona yökylässä vaikka vanhin on jo 10 v.

Olin alusta asti lapsenlapseni kanssa autoin tuoretta äitiä ja isää taloustöissä yms.tavattiin lähes päivittäin.Lapsen ollessa 3 viikkoinen sain hänet omaan kotiini yökylään.Siitä asti hän on säännöllisesti yökyläillyt mummolassa.Nyt hän on kolmen vanha erittäin kehittynyt ja tasapainoinen lapsi ja olen hänelle hurjan tärkeä.En ymmärrä näitä,jotka väkisin pitää isovanhemmat erossa lapsenlapsestaan kyllä lapselle on rikkaus useampi rakastava aikuinen.Myös omille lapsilleni isovanhemmat on todella tärkeitä he myös saivat yökylätellä säännöllisesti eikä siitä haittaa syntynyt pikemminkin päinvastoin.

että ellei teillä ole pakkotilannetta laittaa lapsi yöksi hoitoon, niin huvin vuoksi saa lapsen yökylään kun tämä täyttää kaksi vuotta. Vetoa aina samaan aikarajaan kun mummo kyselee.



Ja sano myös ohjeajat, 1kk=1tunti erossa äidistä MAKSIMISSAAN, 7kk=7tuntia jne. Ja vuoden ikäisestä alkaen 1v:lle maksimissaan yksi yö erossa, 2v:lle kaksi yötä.. että viikon kyläilylle saa lapsen aikaisintaan kun tämä täyttää seitsemän vuotta.

Jos mulle sanottaisiin noin, niin jäisi se "pakkotilanne" jonkun muun harteille! Siinä vaiheessa pamauttaisin takasin, että hoitaa ihan itse muksunsa, jos ei muuten kelpaa kuin pakosta. :(

Itse en noin pystyisi sanomaan.

Ja noi yö per ikävuodet EI OLE MITÄÄN NEUVOLAN SUOSITUKSIA!



Itsellä on neljä lasta, eikä lapset ole koskaan ollut PAKOSTA mummolassa yötä. Usein sinne pyytää kun osaa puhua!



Säälittää tollanen suhde toisiin läheisiin ihmisiin! Vai oikein "pakosta". Sillon sää hoidat lapsesi aina ja joka tilanteessa itse.



37

Olin alusta asti lapsenlapseni kanssa autoin tuoretta äitiä ja isää taloustöissä yms.tavattiin lähes päivittäin.Lapsen ollessa 3 viikkoinen sain hänet omaan kotiini yökylään.Siitä asti hän on säännöllisesti yökyläillyt mummolassa.Nyt hän on kolmen vanha erittäin kehittynyt ja tasapainoinen lapsi ja olen hänelle hurjan tärkeä.En ymmärrä näitä,jotka väkisin pitää isovanhemmat erossa lapsenlapsestaan kyllä lapselle on rikkaus useampi rakastava aikuinen.Myös omille lapsilleni isovanhemmat on todella tärkeitä he myös saivat yökylätellä säännöllisesti eikä siitä haittaa syntynyt pikemminkin päinvastoin.

Voi herranjumala sentään. Mikä teitä oikein vaivaa? Miksi pitää "omia" oman lapsen lapsi kuin se olisi oma?

Jokainen täysijärkinen tajuaa, että vauvan paikka on kotona äidin luona ei mummon.

Kyllä mua säälittää, että pitää mennä aina yleistämään asioita ja kuvitella että muilla on asiat täsmälleen yhtä hyvin tai huonosti isovanhempien suhteen.



Sehän nyt on selvä, että jos isovanhemmat on esim. juoppoja tai muuten hulluja, ei ole turvallista antaa yökylään tai edes hoitoonkaan. Se on hyvin surullinen tilanne ja toivottavasti löytyy hyviä kavereita lasten kummeiksi.



Epävarmuutta ja itsekkyyttä osoittaa vanhempi, joka ei suo lapselleen muita läheisiä aikuiskontakteja ja pitää lapset riippuvaisina itsestään. Rehellisesti voi myös myöntää, että välillä on ihan mukava olla vain aikuisten kesken erossa omista rakkaista kullanmuruista, kunhan tietää että he saavat sen ajan olla vähintään yhtä hyvässä hoivassa rakastavien isovanhempien tai kummien luona.



Kaikenlaiset yleistykset ja säännöt ovat epävarmojen ihmisten tapa jäsentää kaoottista maailamaansa ja heillä on kovin tarve myös tuputtaa omia sääntöjään muille.



Ajatellaan siis kukin tavallamme lapsen parasta, mutta ollaan myös rehellisiä itsellemme eikä käytetä lapsen etua lyömäaseena hyvää tarkoittavia lähimmäisiä kohtaan, jookos?