Raskaus ja ärsyyntyminen?

ihmeissään kyselee...:/



ap

pitkälle toisen puolison tulee vain sietää toisen "kohtauksia" ja kiukutteluja? "minähän olen raskaana, enkä jaksa..."

se on vaan siedettävä. Vai meinaatko heivata ärsyttävän eukon nyt pihalle kun lapsi tulossa?

meinaa.



Ei kaikki tuntemani raskaana olevat ole tuollaisia.



ap

tavallista jos jatkuvaa on.

hormonit vaikuttaa naiseen voimakkaasti. jokaisella se tulee eritavalla esiin. Normaalia on kyllä. Mutta mielenterveydelle ei ole hyväksi sulkeutua täysin muusta maailmasta. Joten kannusta häntä käymään jossain tai käykää yhdessä.

kyllä sitä ihmiseksi olla vaikka raskaana onkin.



Oon itekki ollu monta kertaa raskaana ja oudolta tuo kuulostaa.

viikolla 16 ja olen ehkä tavanomaista rauhallisempi ja rennompi. Se johtuu ihan siitä, että pätkätöihin ja jatkuvaan työnhakuun on tulossa tauko. Olen nykyisessä sijaisuudessani äitiyslomaan asti ja sitten vuoden kaksi täysin ilman mitään ajatuksia työelämästä. Elämä tuntuu tasaiselta ja jotenkin hallitulta.



Eli ihan riippuu tilanteesta.

Raskaana oleva suojelee vauvaa ja omaa pesää.

Mä olen raskaana ihan viimeisiä viikkoja ja voin kertoa, että olen ollut just tollanen koko raskauden!



Ainoastaan sillä erolla, että mä en ole polttanut päreitä mieheeni kuin kaksi kertaa koko aikana (9 kk) ja mieheni on ainoa ihminen, jonka koen ymmärtävän mua.



Melkein kaikki kaverini ja oma äitini ja anoppini ovat ärsyttäneet minua vuoron perään... En tosin paljasta heille suoraan, että vittuunnun heihin, mutta olen sitten ottamatta hetkeen yhteyttä. En myöskään jaksa mennä oikein mihinkään kissanristiäisiin tai muihin tapahtumiin, väsyttää vaan niin sikana ja en jaksa kuunnella, kun "vieraat" kommentoivat mahaani...



Oon oikeesti tosi seurallinen ja menevä, uskon että tilanne normalisoituu taas kun nää hormonit joskus sit tasoittuu. Nyt vaan tuntuu tältä ja that´s it. Koita olla ymmärtäväinen rakastasi kohtaan, ohimenevä vaihe kuitenkin...

Esikoisen odotuksen aikaan en tällaista muista. Silloin tykkäsin mennä ja jutella tavata ihmisiä.



Nyt kun odotann toistani ei tosiaan huvita mennä ovesta ulos! Joka päivä kerran tai pari menen väkisin siksi, että esikoinen saisi raitista ilmaa, mutta usein tulen kohta itku kurkussa kotiin, kun kaikki ärsyttää ja ottaa päähän. Jos joku mummeli ohikulkiessaan hymyilee ystävällisesti, sekin ottaa päähän!!



Mutta tosiaan, nää hormonit on tällaisia. Ei niille voi mitään...

että oma äiti ja miehen vanhemmat, meidän sisarukset ja nyt hyvät ystävätkin saavat välillä mulla karvat pystyyn! En oikein tahtoisi nähdä ketään. Olen jostain syystä tosi ärtynyt koko ajan kaikille. Mieheni on ainoa jolle voin puhua, mutta häneenkin ärsyynnyt vähän väliä...



On tämä raskasta itsellekin, mutta eiköhän tämä tästä palaudu, kunhan saan vauvan pihalle. =)