Mikä saa ihmisen elämään parisuhteessa puutteessa?

Itsetunnon menettänyt kumppani voi elää sellaisessa tilanteessa. Voi olla masennusta, niin ei henkisesti jaksa tehdä asialle mitään.

Sitä vaan selitellään lapsilla, lainoilla, talolla jne.



Meillä ei ole lainoja eikä muutenkaan omaisuutta, joten en voi vedota niihin. No, voisin tietysti vedota lapsiin, tai siihen, että kaikin puolin muuten elämä rullaa. Kotityöt, lastenhoito, vapaa-aika ja taloudelliset asiat, esim. laskujen maksu, toimivat hyvin, tasaisesti jakaantuen ja molemmille riittää osansa. Lisäksi voin vedota siihenkin, että oikeasti rakastan miestäni, vaikken oikeastaan usko hänen rakastavan mua. Enhän minä varmaan muuten joutuisi puutteessa elämään.



Pohjimmainen syy kuitenkin on se, että mulla on huono itsetunto. En ole kaunis, vaikkakaan en nyt rumakaan, kaiketi siis ihan nätti. Omasta mielestäni ihan sellainen keskiverto 24-vuotias nainen. Olenhan minä miettinyt, että voisi lähteä vieraisiin, eikä se kaiketi edes olisi kovin vaikeaa. En edes usko, että se miestäni kauheammin liikuttaisi, ja eihän hänen tarvitsisi asiasta edes tietää. Olen myös miettinyt, että voisi ottaa eron ja etsiä jonkun "paremman". En usko senkään välttämättä miestäni liikuttavan, kunhan saa lapsiaan tavata. Mutta sitten on lukuisia "mitä jos" ja "entä jos" -alkuisia perusteita sille, että tyydyn tilanteeseen.



- Mitä jos kukaan vieras ei huolisikaan minua, eihän omakaan mies huoli?

- Entä jos sellaista "parempaa" ei löydykään?

- Mitä jos löytyykin, olisiko hän yhtä hyvä muutenkin, ja toimiva seksielämä olisi vain plussaa nykytilanteeseen verrattuna?

- Mitä jos se "parempi" onkin parempi vain petipuuhissa, ja muuten elämä onkin yhtä helvettiä?



Tällaisia asioita pyörittelee päässään puutteessa elävä 24-vuotias. Vaihtoehdot on jatkaa näin, ja tyytyä siihen että seksissä ainoat oleelliset asiat ovat miehen nautinto ja tyydytys, ja tuntea itsensä lähinnä pumpattavaksi barbaraksi, tai häipyä ja ottaa se riski, että elää loppuelämänsä yksin. Sitä loppuelämää vaan saattaa olla jäljellä vielä aika monta vuotta, eikä huvittaisi niin kauan olla yksin.

Sitä vaan selitellään lapsilla, lainoilla, talolla jne.

Meillä ei ole lainoja eikä muutenkaan omaisuutta, joten en voi vedota niihin. No, voisin tietysti vedota lapsiin, tai siihen, että kaikin puolin muuten elämä rullaa. Kotityöt, lastenhoito, vapaa-aika ja taloudelliset asiat, esim. laskujen maksu, toimivat hyvin, tasaisesti jakaantuen ja molemmille riittää osansa. Lisäksi voin vedota siihenkin, että oikeasti rakastan miestäni, vaikken oikeastaan usko hänen rakastavan mua. Enhän minä varmaan muuten joutuisi puutteessa elämään.

Pohjimmainen syy kuitenkin on se, että mulla on huono itsetunto. En ole kaunis, vaikkakaan en nyt rumakaan, kaiketi siis ihan nätti. Omasta mielestäni ihan sellainen keskiverto 24-vuotias nainen. Olenhan minä miettinyt, että voisi lähteä vieraisiin, eikä se kaiketi edes olisi kovin vaikeaa. En edes usko, että se miestäni kauheammin liikuttaisi, ja eihän hänen tarvitsisi asiasta edes tietää. Olen myös miettinyt, että voisi ottaa eron ja etsiä jonkun "paremman". En usko senkään välttämättä miestäni liikuttavan, kunhan saa lapsiaan tavata. Mutta sitten on lukuisia "mitä jos" ja "entä jos" -alkuisia perusteita sille, että tyydyn tilanteeseen.

- Mitä jos kukaan vieras ei huolisikaan minua, eihän omakaan mies huoli?

- Entä jos sellaista "parempaa" ei löydykään?

- Mitä jos löytyykin, olisiko hän yhtä hyvä muutenkin, ja toimiva seksielämä olisi vain plussaa nykytilanteeseen verrattuna?

- Mitä jos se "parempi" onkin parempi vain petipuuhissa, ja muuten elämä onkin yhtä helvettiä?

Tällaisia asioita pyörittelee päässään puutteessa elävä 24-vuotias. Vaihtoehdot on jatkaa näin, ja tyytyä siihen että seksissä ainoat oleelliset asiat ovat miehen nautinto ja tyydytys, ja tuntea itsensä lähinnä pumpattavaksi barbaraksi, tai häipyä ja ottaa se riski, että elää loppuelämänsä yksin. Sitä loppuelämää vaan saattaa olla jäljellä vielä aika monta vuotta, eikä huvittaisi niin kauan olla yksin.

Se on 100% varma, että sinä löydät jonkun muun tarvittaessa. Se vaan on muistettava, että seksi ei nouse nro1 listalla. Mies pitää ilmeisesti sinua itsestäänselvyytenä teidän suhteessa. Mietihän esim. minkälaiset mahdollisuudet on että tilanteesi nykyisen miehen kanssa muuttuu 10 vuoden kuluessa? Olet vielä sen verran nuori että kysyntää riittää sinulle ihan varmasti. Noita sinun laittamia kysymyksiä voit miettiä sitten kun se asia tulee ajankohtaiseksi, saatpahan itse ainakin valita seuralaisesi.

Sen vielä lisään, että se on ihan sinusta omasta itsestäsi kiinni haluatko jatkaa nykyisen miehen kanssa. Ei kannata huomioida muiden mielipiteitä, elä omaa elämääsi.



M34

Parisuhteeseeni olen ehkä 98 % tyytyväinen - kuten kirjoitin, kaikki muut elämän osa-alueet toimivat (toistaiseksi), mutta seksielämä on se mikä mättää. Eroaminen tai pettäminen puolestaan sotkisi hyvin suurella todennäköisyydellä myös nämä muut osa-alueet - minusta tulisi yksinhuoltaja, ja koska nuorin lapsemme on vielä alle 1-vuotias, käytännössä lapset jäisivät mulle, viikko-viikko -systeemiä ei todellakaan voisi järjestää, edes joka toinen viikonloppu isän hoivissa ei onnistuisi. Kuopus ei yksinkertaisesti voi vielä pitkään aikaan olla erossa minusta muutamaa tuntia kauempaa. Vapaa-aikani katoaisi siis kokonaan, eli ei olisi mitään mahdollisuutta löytää sitä "parempaa" tai edes jotakin satunnaista seuraa. Sitä paitsi, mistä löytyy mukamas sellainen mies, joka hoitaa mun lapsiani, osallistuu kotitöihin (kun suurin osa niistä syntyy em. lasten ansiosta) ja kaikkiin perheen kuluihin? Todennäköisesti, jos vaihtaisin miestä, kävisi niin, että vastaan yksin lastenhoidosta, lasten vaate- ym. kuluista, kotitöistä ja sen sellaisesta, ja mies luistaa niistä vedoten siihen, että lapset eivät ole hänen. Siinä ei paljon joku hyvä seksi lohduta, etenkään kun todennäköisesti olisin siinä vaiheessa sen verran uupunut, ettei tosiaan olisi seksi edes mielessä.



Voi olla, että kunhan kuopus kasvaa isommaksi, myös meidän seksielämämme alkaa rullata uudestaan, tai sitten ei. Joka tapauksessa menee vielä joitakin vuosia, että mulle on mahdollista jonkinlainen tyydyttävä seksielämä, toteutui se sitten oman tai vieraan miehen kanssa. Mutta 100% varmuudella et todellakaan pysty takaamaan, että vientiä mulle löytyisi - mähän olen jo 24-vuotiaana kroppani ja alapääni pilannut. Mun ikäluokastani löytyy roppakaupalla naisia, joilla on edelleen molemmat oikein timmissä kuosissa, ja tämän ikäluokan miehet ovat pääsääntöisesti niin pinnallisia, että raskausarveton vatsa ja rinnat, joita ei ole imetyksellä pilattu, vetoavat huomattavasti enemmän, kuin nämä, mitä mulla on tarjota. Vaikka miten olen hyvä tiskaamaan ja silittämään ja saan lapset rauhoittumaan minuutissa, ja olen ehkä jopa mukava ihminen ja mitä muuta sitten olenkaan, vientiä mulla tuskin on. Ja jos onkin, viejät tuskin mua kauheasti houkuttaisivat.



Tässä vaiheessa tällä järkeilyllä mun mielestä on fiksumpaa pysytellä tässä parisuhteessa. Kymmenen vuoden päästä tilanne voi olla, ja varmasti onkin, eri.

Meillä menee muuten hyvin: emme riitele ja olemme toisillemme hyvät ystävät. Lapset voivat hyvin ja kukoistavat. Meillä on kaunis talo ja yhteistä lainaa sen verran, että kumpikaan ei todennäköisesti voisi pitää taloa erotilanteessa.



Jos eroaisimme, olisi esim. lasten harrastuksiin kuljettaminen luultavasti paljon haasteellisempaa. Myöskin meillä molemmilla menisi yksin elämiseen enemmän rahaa, jolloin emme ehkä voisi maksaa niin helposti kalliita harrastusmaksuja. Ulkomaanmatkatkin vähenisivät.



Mulla ei ainakaan tällä hetkellä ole henkisesti niin paha olla, että jaksaisin alkaa sekoittaa lasten elämää. Luultavasti ero tulee sitten, kun lapset ovat vähän isompia.



Petän kyllä puolisoani silloin tällöin (tilaisuuden tullen) ja ehkä hänkin minua, ei kiinnosta. Seksiseuran löytyminen ei ole mulle ongelma. Niinpä en jaksa hätäillä eron kanssa.

....olemme toisillemme hyvät ystävät...Petän kyllä puolisoani silloin tällöin...



Hyvät ystävät pettävät toisiaan aina silloin tällöin??? Voi hyvät hyssykät!!!



Tuo korttitalo kun romahtaa, niin toivottavasti lapset ovat jo tarpeeksi isoja käsittämään asiat. (jos niitä nyt voi käsittää aikuinenkaan)



M34

...joka käyttää sanontaa "Voi hyvät hyssykät".



XD

Eipähän tää M34 ainakaan kiroillu yms vastaavaa....

lapset voi olla niin yhdistävä tekijä



tai



taloudellinen tilanne sillä ero maksaa !!

Edellisessä parisuhteessa (kesti 13 vuotta) koin eläväni koko ajan puutteessa, seksiä oli n. kerran viikossa, kunnes loppuajasta kerran kuukaudessa. Tuli ero, ja tutustuin uuteen naiseen, jonka kanssa seksi oli taivaallista ja sitä harrastettiin monta kertaa päivässä, ja hän kehui minua parhaimmaksi mitä koskaan oli ollut - mentiin naimisiin. Siitä hetkestä sekstailtu olemme korkeintaan kerran viikossa, ja välillä kerran kuukaudessa jne... Kymmenen vuotta oltu nyt yhdessä, ja siitä olen ollut 9½ vuotta puutteessa. Yhteiselot molemmissa pitkissä suhteissa on sujuneet muuten hyvin, pettämäänkään en ole lähtenyt, vaikka lähellä on ollut. Kai se vika on vain omissa odotuksissa ja tekemisissä - tämä lienee sitä huonoa itsetuntoa ;| Oma käsi auttaa jaksamaan... Minun puolestani yhdessä meitä pitää lapset ja ajatus siitä, ettei vaihtamalla parane (pitkän päälle).

🤔.

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä parisuhteessa (kesti 13 vuotta) koin eläväni koko ajan puutteessa, seksiä oli n. kerran viikossa, kunnes loppuajasta kerran kuukaudessa. Tuli ero, ja tutustuin uuteen naiseen, jonka kanssa seksi oli taivaallista ja sitä harrastettiin monta kertaa päivässä, ja hän kehui minua parhaimmaksi mitä koskaan oli ollut - mentiin naimisiin. Siitä hetkestä sekstailtu olemme korkeintaan kerran viikossa, ja välillä kerran kuukaudessa jne... Kymmenen vuotta oltu nyt yhdessä, ja siitä olen ollut 9 vuotta puutteessa. Yhteiselot molemmissa pitkissä suhteissa on sujuneet muuten hyvin, pettämäänkään en ole lähtenyt, vaikka lähellä on ollut. Kai se vika on vain omissa odotuksissa ja tekemisissä - tämä lienee sitä huonoa itsetuntoa ;| Oma käsi auttaa jaksamaan... Minun puolestani yhdessä meitä pitää lapset ja ajatus siitä, ettei vaihtamalla parane (pitkän päälle).

Perusmoka. Ei pidä mennä naimisiin eikä muuttaa yhteen. Etkö jo ensimmäisellä kerralla oppinut? Yhdessä asuminen ja arki on erotiikan hautausmaa.

Kyllä, rakastan niin paljon. Ja tiedän ja tunnen että minua rakastetaan. Elin pitkään ennen kuin löysin tämän rakkauden enkä todellakaan aio siitä luopua seksin vuoksi. Meillä ei edes ole yhteistä asuntolainaa tai lapsia, eroaminen olisi siinä mielessä hyvin yksinkertaista. Mutta en ole eroamassa. Seksi on vain seksiä. Ainutlaatuista rakkautta ei mua vastaan toista kertaa tämän ihmiselämän aikana varmasti tule. 

Ap, kokeilepa kolmea yhteistä 3-11v yhteistä lasta, yhteistä omakotitaloa ja 400 k€ pankkilainaa.

Jos vaihtoehtona on vuoroviikkovanhemmuus vuokralla 70-luvun  elementtikerrostalossa Itä-Vantaalla, niin vähän kestää seksittömyyttäkin. Tai seksiä jonkun muun kuin oman puolison kanssa.

T. Major Tom

Huono itsetunto. Pelkään ettei kukaan muukaan mielestäni hyvännäköinen mies haluaisi seksiä kanssani, kun omakaan mies ei ole halunnut vuosiin.

N54

Olen tätä samaa kerhoa eli kun oma mies ei halua plus mun tapauksessa on jaksanut arvostella niin en tunne itseäni yhtään haluttavaksi. Nuorempana olin ihan nätti, mutta silloinkin tuli avostelua. Nyt en tosiaan ole enää priimaa niin epäilen jos kukaan mies oikeasti voisi mua haluta. 

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto. Pelkään ettei kukaan muukaan mielestäni hyvännäköinen mies haluaisi seksiä kanssani, kun omakaan mies ei ole halunnut vuosiin.

N54

Sehä voi ollatäysin miehesi korviesi välissä. Kyllä Tinderissä ja Alastonsuomessa on paljon hyvännäköisiä ja todella kiihottavia 50-60v ikähaarukassa olevia naisia.

Itsellä kävi jännästi niin että kun mieheltä loppui pitkässä suhteessa halut niin huomasin, että lähes koko suhde perustui (todella hyvään) seksiin. Erohan siinä lopulta tuli, mies kun ei suostunut mistään mm. keskustelemaan jne ja kun sänky elämä kuihtui niin jäljelle ei jäänyt oikeasti yhtään mitään.

Seuraava suhde oli kiltin, kivan ja hyvännäköisen miehen kanssa, mutta sängyssä oli tylsää. Miehellä oli 2 asentoa jotka hänelle sopi. Hän oli laiska, eikä häntä kiinnostanut opetella sängyssä mitään uutta. Lopulta mietin että haluanko elää näin lopun ikääni. En todellakaan.

Sinkkuna on ainakin mahdollisuus löytää sopiva ihminen, koska sänky hommat kuormittavat parisuhdetta lopulta jos hommat ei toimi. Itselläni ei ole mitään syytä (omaisuus, lapset jne) että pitäisi yhdessäkään parisuhteessa roikkua.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan selitellään lapsilla, lainoilla, talolla jne.



Meillä ei ole lainoja eikä muutenkaan omaisuutta, joten en voi vedota niihin. No, voisin tietysti vedota lapsiin, tai siihen, että kaikin puolin muuten elämä rullaa. Kotityöt, lastenhoito, vapaa-aika ja taloudelliset asiat, esim. laskujen maksu, toimivat hyvin, tasaisesti jakaantuen ja molemmille riittää osansa. Lisäksi voin vedota siihenkin, että oikeasti rakastan miestäni, vaikken oikeastaan usko hänen rakastavan mua. Enhän minä varmaan muuten joutuisi puutteessa elämään.



Pohjimmainen syy kuitenkin on se, että mulla on huono itsetunto. En ole kaunis, vaikkakaan en nyt rumakaan, kaiketi siis ihan nätti. Omasta mielestäni ihan sellainen keskiverto 24-vuotias nainen. Olenhan minä miettinyt, että voisi lähteä vieraisiin, eikä se kaiketi edes olisi kovin vaikeaa. En edes usko, että se miestäni kauheammin liikuttaisi, ja eihän hänen tarvitsisi asiasta edes tietää. Olen myös mie

Pumpattava BARBARA kirjoitetaan isolla B:llä eli Barbara... koululaitoksen opetusseksinukke IRMA voisi olla vaihtoehto... Henkilö joka lähtee pettäjäkaveriksi pariskunnan vammaisaborttiriidasta löytää 1000 %:lla uuden seksikaverin itselleen... toisin on nainen joka yhden miehen nainen...