Miten lapsen saa tottelemaan?

... eikä niistä sitten lipsuta.

neljä vuotias ja just tuollainen

ei oikein selvitä eikä olla saatu mitään neuvojakaan kun kysellään. On mennyt siihen että me vanhemmat huudetaan ja suututaan hänelle joka päivä, mutta poika ei anna koskaan periksi. Jos elettäis hänen ehdoilla hän ei koskaan pukeutuis, söisi, lähtisi pihalle tai kerhoon, menisi nukkumaan vapaaehtoisesti. Minusta on esim. ihmeellistä ettei hänellä ole nälkä, hän on niin nirso ettei juuri mikään ruoka kelpaa. Ei olla ruettu laittamaan hänen lempiruokaa joka päivä, joten hän elää melkein pelkällä pyhällä hengellä. Pukemiseen menee noin tunti ja yleensä kun kotiin tullaan niin heittää sisävaatteensa pois ja taas ollaan samassa tilanteessa kun pitäis jonnekin lähteä. Tilanne on jokseenkin sietämätön ja vaikuttaa muun perheen elämään aika paljon.

Olen aivan pulassa 4-vuotiaani kanssa. Pidän tiukat rajat joista en koskaan jousta, mutta tuo jääräpää ei opi, vaan aina tappelee vastaan. Olen tiukentanut kuria pojan kapinoinnin kasvaessa. En voi antaa sitä yhtä kertaa periksi, koska pelkään että sitten peli on menetetty.



Ajattelen, että kasvatus on aloitettava ajoissa ja oltava tiukka, että aikuinen on se joka määrää. Ei tietenkään mitään armeijameininkiä, mutta nukkumaanmenot ym välttämättömät aikuinen päättää ja piste. Ja 10 vuoden päästä huomaan, että olin väärässä... en oikeasti ole enää varma osaanko kasvattaa tuosta lapsesta ihmistä. Jotain olen varmaan tehnyt väärin kun ei mene oppi perille =(

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

...koivuniemen herraa niin kauan että tottelee.

...koivuniemen herraa niin kauan että tottelee.

Lasten ruumiillinen kurittaminen on kielletty lailla!

Toinen kun hetkeksi hellittää, niin toinen alkaa tapella joka asiasta. Olen välillä ihan poikki enkä myöskään tajua millä ilveellä nuo terroristit saisi rauhoitettua. Tsempit sinulle.

siis pakottamisesta ja tiukkana olemisesta... jos lapsi vitkuttelee niin anna vitkutella, jos lapsi ei pue niin anna olla... käännä homma ihan päälaelleen. Jos lapsi yrittää ärsyttää tule hyvälle mielelle ja hymyile :) Kuuntele lasta. Anna lapsen puhua loputtomiin. Keskustele mikä ruoka on hyvää, miksi pitää syödä ja mitä pitää syödä.



Ole muutama päivä avaruusolio ja vastaa lapselle kaikkeen kyllä.



Mä en jaksa käsittää näitä ihmisä jotka pitää kynsin ja hampain rutiineista ja pakottamisesta kiinni. Joskus voi kokeilla jotain muutakin!

Tarkoitan siis, että onko kasvatuksessa oltu johdonmukaisia alusta asti? Onko lapselta vaadittu sellaista, mihin hänellä ei ole valmiuksia? Kuri pitää olla, mutta ei niin, että se kuri on kaiken a ja o. Lapsi pitää tuntea ja tietää, miten hänen kanssaan toimitaan. Johdonmukaisuus on yksi tärkein asia lapsen kanssa. Lasta kannattaa valmistella asioihin (nukkumaanmeno, pihalle lähtö, läksyjen teko...) hyvissä ajoin. Eli esim. "hetken kuluttua kerätään leikit pois ja sitten tehdään läksyt." Se auttaa joitain lapsia, joille siirtymät tilanteesta toiseen ovat vaikeita. Toiset testaavat aikuisen kanttia loputtomasti. Silloin kannattaa ottaa vaikka lasta hartioista kiinni, laskeutua hänen tasolleen ja kertoa rauhallisesti, että nyt syödään, koska on ruoka-aika. jos lapsi ei syö, niin sitten ei syödä ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Välillä tuollainen saattaa tuntua siltä kuin hakkaisi päätä seinään, mutta aika tuottaa tässäkin tulosta. ja yksi asia on se, että vanhempien kannattaa kriittisesti miettiä omia kasvatusmetodeja. Miten puhun lapselleni? Jyräänkö lapsen mielipiteen yli vai kuuntelenko koskaan mitä hänellä on sanottavana? Saako lapsi olla pieni vai vaadinko häneltä aina tottelemista/hyvää käytöstä/oikeaa vastausta/siistejä leikkejä? Totuus on nimittäin se, että me aikuiset helposti unohdamme, että lapsen näkökulmasta KAIKKI asiat ovat erilaisia. Aikuiset selittävät asiat nopeasti, välillä suutuspäissään huutamalla jne. Nämä tuntuvat lapsesta oudoilta, oli lapsi sitten 2v tai 8v.

Komentelulla ei onnistu vaan lapsi pidemmän päälle huijaa aikuista. Eli huijaamalla ja houkuttelemalla. Annat kaksi itsellesi kelpaavaa vaihtoehtoa joista lapsi valitsee. Hän kuvittelee olevansa tilanteen herra vaikka valitsee sinun mieleisen vaihtoehdon kahdesta mieleisestäsi.



Olen itse aika älykäs ja nokkela kasvattaja. Manipuloin myös aikuisia ihmisiä toimimaan tahtoni mukaisesti ilman uhkailuja.

ap tässä.



en tiedä miten tilanne on ajautunut tällaiseksi. Ärsyttää ihan hirveästi ja väsyttää. Olen varmaan ihan surkea kasvattaja, kun en jaksaisi koko ajan vääntää kaikesta. Luin tuon linkin artikkelin ja tutulta kuulosti. Kuten sanoin, aina tuo poika on ollut haastava, mutta nyt uhmittelu on jotenkin "älykkäämpää" ja tarkoitushakuista.



Voi hyvinkin olla, että vaadimme liikaa. Silti en näe, että lapset voivat käyttäytyä miten vaan, enkä voi sietää huonosti käyttäytyviä lapsia. Minusta se on vanhempien löperöyttä, jos lapset hyppii silmille. Ja ei kai ole toisaalta liikaa vaadittu, että 8-vuotias osaa vaatettaa itsensä (meillä suuria vaikeuksia), syödä ja kantaa vastuun pienistä asioista?



Mun käy niin kateeksi, kun joidenkin lapset uskovat kertasanomisella ja tekevät mitä pyydetään.

Ei ole liikaa vaadittu 8-vuotiaalta, että odottaa hänen pukeutuvan ja syövän itse sekä hoitavan pieniä hommia. Ilman muuta pitääkin vaatia. Oletteko harkinneet perheneuvolaa? Sieltä voisi saada hyviä vinkkejä haastavan käytöksen hillitsemiseksi. olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhempien tehtävä todellakin on opettaa käytöstapoja jne. Välillä omat keinot eivät välttämättä riitä tai tepsi, silloin voi kysyä apua myös ulkopuolisilta. Kokeile soittaa perheneuvolaan, ei siitä haittaakaan ole! Tsemppiä!

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1084228/ma_en_jaksa_…



Toivottavasti linkki toimii

johdonmukaisuus

kaikki turhat oikeudet pois (lelut, netit, telkka, yms)ja katsotaan että lapset tarpeelliset oikeudet tulee kunnolla täytetyksi (ruoka uni turva liikunta positiivinen huomio aikuisen läsnäolo)



ja niitä turhia oikeuksia lapsi saa hyvällä käytöksellä ansaita takaisin

...koivuniemen herraa niin kauan että tottelee.

Ja vankila kutsuu...edellistä Lasten ruumiillinen kurittaminen on kielletty lailla!

Kuuntelin just Ylen areenasta Tuomas Enbusken ohjelmaa, jossa haastateltavina oli mm. sosiologi J.P. Roos sekä miessakkien toiminnanjohtaja (tms. en muista nimeä), ja siinä mainittiin taas tämä asia, miten melkein jokaisen vankilakundin takana on tämä sama skenaario: väkivaltainen ja/tai päihdeongelmainen, tasapainoton koti.

Lisää voi sitten lukea esim. Hannu Lauerman Pahuuden anatomia -kirjasta. Lauerma on oikeuspsykiatri, joten voisi väittäää hänen tietävän jotain asiasta.

Älkää lyökö lapsianne. Täälläkin palstalla oli vähän aikaa sitten keskustelua siitä tutkimuksesta, jossa väitettiin, että lyödyt pärjäävät hyvin opinnoissa (olin muuten todella hämmästynyt siitä, miten paljon puolustelua lasten pahoinpitely sai). Tähän voi sanoa vastaan näin:

1) Pärjääminen ei ole sama, kuin onnellinen elämä. Just kuulin, että yks tällainen superpärjääjätuttuni oli saanut burn outin. 27-vuotiaana. Käykö kateeksi?

2) Aikuiset eivät saa lyödä toisiaan. Lapset eivät saa lyödä toisiaan. Lapset eivät saa lyödä aikuisia. Miksi aikuiset sitten saisivat lyödä lapsia? Lyöminen on ihmisen primitiivireaktio, ei lastenkasvatustapa. Harvoin ihminen lyö ketään järkevässä, rationaalisessa tilassa.

Ei muuta.

Älä ajattele "miten saan lapsen tottelemaan" vaan "miten saan lapsen toimimaan". Toivottavasti huomasit vivahde eron. Turha valtataistelu pois, löysemmät ranteet. Pyynnöt lapsille tehdään tiukasti mutta rennosti, ei kiristellä hampaita yhteen jne. Kommunikoikaa! Tehkää kompromisseja, kuunnelkaa mitä lapsella sanottavaa

tehoavat edelleen tiukan paikan tullen. Lahjontaa en tosin käytä juuri koskaan. Mutta tiettyjen etuisuuksien poisottaminen on tehokas uhka.

että lasten käytöstä tarkastellaan aivan liikaa, kuin lapsi eläisi tyhjiössä. Mitä tapahtui, kun tuollainen käytös alkoi? Millainen on sinun ja miehesi suhde? Miten itse purat vihaa? Annatko lapselle mahdollisuuden itsenäistyä? Oletko itse ollut vihainen lapsena? Miten sinun vihaasi on suhtauduttu, kun olit lapsi?



Minun mielestäni lapsenne oireilee jotain ja se syy pitäisi selvittää eikä vain hoitaa oire pois. Tuollainen oireilu on aika voimakas merkki pahasta olosta.

eräs ystäväni on erittäin tempperamenttinen. Hänellä on kolme lasta ja tiedä että ainakin yhdelle heistä on annettu remmistä. En nyt usko, että sillä hakattiin, vaan ennemminkin se tilanne oli se nöyrytys. Nyt tämä lapsi on 12 vuotias ja heillä on ongelmia pojan kanssa, ja kahden nuoremmankin kanssa on isoja vaikeuksia. Uskon vahvasti sen johtuvan sitä että äiti on huutanut, räyhännyt, uhkaillut, tukistanut ja lyönyt lapsia saadakseen ne tottelemaan. Odotan kauhulla mitä lapsista tulee kun teini-ikä kunnolla alkaa. Äiti vaan totesi että "meillä lapset oppii että jos ei totella nin tässä perheessä ei selkäsaunaa kartella".