Miksi annatte lastenne tapella keskenään? Miksi sallitte sen?

ap:n lapsi kuulostaa sille, että on syntynyt aavistuksen lahjakkaampana kuin meidän muiden. Jos siis ei tosiaan ole KOSKAAN riidellyt, sanonut rumasti tms. Eikö lapsen kasvatus juurikin pidä sisällään sen, että lapselle opetetaan käsitys oikeasta ja väärästä? Lapsi ei luonnostaan osaa käsitellä mitään asioita sivistyneesti, hyvin hyvin harva (ja vielä harvempi oikeasti terve ja normaali) lapsi oppii edes kerrasta tai kahdesta. Lapsi oppii ympäristöstään ja tästä syystä oletan automaattisesti, että aloittajan täydellinen lapsi on tynnyrissä kasvatettu, sokea ja kuuro. Siinä olen samaa mieltä, että aikuisen velvollisuus on opettaa lasta, tarpeen vaatiessa jopa omalla kustannuksellaan (palakoon riisipuurot, katketkoon kaveripuhelut, menköön vaan oma rauha..) jotta lapsi oppisi mahdollisimman nopeasti oikeanlaisen käytösmallin, tai oikeammin olisi kai sanoa ettei lapsi ehtisi oppia vääränlaista käytöstä. Kaikki sisarukset tappelee, niin se vaan on, mutta luulen että harvassa ovat ne perheet joissa verissäpäin painitaan.. Ja omasta mielestäni on ihan hyvä jos lapsi oppii pitämään puoliaan, toki toivon ja pidän huolta että se tapahtuu tietyissä rajoissa. Ap valehtelee, jos väittää ettei koskaan olisi itse käyttäytynyt "hyvän käytösmallin" vastaisesti. Ap valehtelee, jos väittää ettei hänen lapsensa ole koskaan tehnyt niin. Ap valehtelee itselleen, jos uskottelee että elämä on noin helppoa. Mutta toisaalta, se ei minun päivääni pilaa. Minun lapseni ottavat yhteen, mutta pitävät toistensa puolia, ovat toistensa parhaat ystävät. Minun lapseni päästelivät kirosanoja jo tarhassa, mutta kehityttyään sen verran, että ymmärtävät sen olevan sopimatonta, lopettivat lähes kokonaan. Minun lapseni osaavat myös keskustella. Minun lapseni osaavat myös olla todella, todella raivostuttavia välillä. Minun lapseni ovat minun kasvatukseni tulosta, minä ja lapseni olemme vain ihmisiä. Hohhoijjaa...

kerran muistan käyttäytyneeni sopimattomasti. 4-vuotiaana kinuin äidiltäni karkkia lähikaupassa. Totta on myös se että lapsemme on syntynyt poikkeuksellisen lahjakkaana.

Ja millaisilla keinoilla pidät kakrusi kurissa?

Ja millaisilla keinoilla pidät kakrusi kurissa?

ap

On oikeesti pelottavaa jos lapsi ei uskalla käyttäytyä huonosti ajoittain, sehän kuuluu kehitykseenkin.



Alkoholistien lapsilla ei ole uhmaikää, koska eivät uskalla uhmata vanhempiaan. Ap:llä taitaa olla henkisesti alistettu lapsi, joka vain myötäilee vanhempiaan.



Aikuistuttuaan istuu sitten terapiassa itkemässä ahdistavia vanhempiaan.

Tiedätkö ap, minun mielestäni olet käyttäynyt sopimattomasti ainakin kahdesti. Mielestäni ei ole sopivaa käydä netissä keskustelupalstalla nimettömänä syyttelemään ventovieraiden ihmisten tapaa kasvattaa omia lapsiaan.



Ja niin, oikeastaan olet käyttäytynyt sopimattomasti ainakin kolmesti. Nimittäin mielestäni on sopimatonta valehdella, jopa nimettömänä netin keskustelupalstalla...



Itse tiedän myös käyttäytyväni sopimattomasti kun sinun kirjoituksiasi tällä tavalla ruodin, tai spekuloin lapsesi (tai ehkä ennemmin sinun...) mielenterveyttä, vaikken teitä tunne, mutta minähän sanoin, että minä olen vain ihminen, minä käyttäydyn joskus sopimattomasti. Minun ei tarvitse valehdella.

Miksi on ok että lapset saavat tapella? eikö teillä ole energiaa vai eikö ole halua puuttua siihen?

Ei kukaan haluis tulla keskustelemaan meidän 3-vuotiaan kanssa elämän realiteeteista tai jotain? Jos se vaikka tosta tokeentuisi, kun joku selittää sille miten pitäs käyttäytyä. Mä olen koittanut jo tuhansia kertoja, mutta ilmeisesti tyylissä on jotain vikaa, kun jätkä tuppaa unohtamaan mun jutut viimeistään vuorokauden kuluttua...



Ja kyllä, se tappelee ihan estottomasti siskonsa kanssa ja joskus tekis todellakin mieli käydä nakkaamassa vaan lastenhuoneen ovi kiinni ja paikkailla vammat sit jälestä päin...



(No joo, meillä toisen satuttaminen EI ole sallittua ja moisesta heilahtaa rangaistus ilman eri varoitusta. Molemmat tietää sen, mutta silti se meinaa joskus unohtua. Varsinkin siis nuoremmalta. )



XD



Ei juma mikä ketju...

mutta eimeilläkään esikoinen ainoana lapsena käyttäytynyt huonosti



nyt tappelevat mutta puutun aina. on rankkaa työtä. yhdenlapsen kanssa helppoa.

Kaikki ei ole mustavalkoista - onneksi on myös harmaansävyjä.



Kun lapset oli pieniä olin herkästi menossa erotuomariksi ettei vahinkoja sattuisi. Nyt kun ovat isompia sanon että selvittäkää asiat keskenänne ja jos on iso asia toki silloin menen "väliin" tuomariksi.



Tuomarina rauhoitan tilanteen jonka jälkeen selvittävät asian keskenään.



Minulla on esikoinen ja ei tapellut koska ei ollut tappelukaveria, seuraavaan oli ikäeroa 15 vuotta joten jos ei muita kuin tämä ensimmäinen olisin voinut olla yhtä naiivi kuin aloittaja.



Toisen ja kolmannen välillä ikäeroa 2 vuotta ja he ovat keskenään ottaneet yhteen ja ottavat jatkossakin.



Meillä on keskusteltu aina kaikkien kanssa.



Sisarukset kasvattaa toisiaan ja se on hyvä juttu.

mutta eimeilläkään esikoinen ainoana lapsena käyttäytynyt huonosti nyt tappelevat mutta puutun aina. on rankkaa työtä. yhdenlapsen kanssa helppoa.

En voi muuta sanoa kuin ..voi hyvää päivää!



Meillä on kolme lasta ja joo kyllä meillä tapellaan mutta meillä osataan sopia keskustelemalla asiat ja meillä osataan jakaa asioita, ottaa muita huomioon ja paljon kaikkea mitä tulee sosiaalisiin taitoihin pärjätä isommassakin porukassa.



Auttaa hyvin tulevaisuudessa, akateemisessa porukassa, leijonalaumassa tai missä vain rysysakissa, tullaan toimeen sitten aivan kaikenlaisten kanssa! On opittu jo vauvasta nämä taidot ei tarvi aikuisena sitten opetella!

Minua häiritsee: siis sanotko että moni lapsisest perheet (+1 lapsia) ei opeta lapselleen enää ettei saa ottaa kädestäeikä tönitä??

Ton asian olen opettanut kaikille lapsilleni! :)



Ajattelin, että tarkoitit nyt TAPPELEMISTA. Ei kiusaamista!



Tappelu on ihan perusleikki myös ihmisellä. Kun se menee yli, puhutaan kiusaamisesta.



Omat lapset tykkää painia ja muusta aktiivisesta leikistä.

Aina on tappelu ollut leikki. Paitsi kun se menettää leikkimielisyyden ja tähdätään toisen satuttamiseen.



Ennen vanhaan on lapsia opetettu kiipeämään puuhun -ja alas, nykysin mammat kiljuu että älä vaan mene. Ja onnettomuuksia tapahtuu.



Tässä ketjussa puhutaan nyt kahdesta asiasta: siitä saako tapella -kisailla ja siitä näköjään jonka viestissä 32 laitoit vasta: että saako kädestä ottaa?!

Nyt voisi kaikki jo vastanneet kirjoittaa selvästi kyllä vai ei: saako lapsesi ottaa toisen kädestä? Jos sitä ap kerran tappelulla tarkoitti??

Viimeistään tuo "lapseni hakeutuu akateemiselle uralla sivistyneiden ihmisten pariin" paljasti sen.



Mutta asiasta: minäkään en halua ottaa mitään poliisin roolia kotona. Selkeään väkivaltaan (pojat lyövät toisiaan) tai vaaratilanteisiin puutun, muuten saavat selvitellä välinsä ihan itse. Kaksi alle kouluikäsitä meillä ja riitaa syntyy päivittäin, useammankin kerran.



Jos menen joudun menemään tilanteeseen väliin, käytännössä riidan aihe (lelu tai peli) lähtee takavarikkoon, syyllisiä kyselemättä ja jos kyse on nyrkkitappelusta, molemmat jäähylle. Selkeitä lelun anastuksia toiselta korjailen joskus, silloin tietysti riittää palauttaa kapine alkuperäiselle käyttäjälle.



Miten ne oppivat sopimaan riitansa, jos aina on mamma välissä?

yms yms, mutta tapella saa kunhan ei oikeasti loukkaa toista!:) Myös sanallisesti voi tapella...ja se se vasta ärsyttävää onkin kuunnella päivästä toiseen, mutta KUULUU NORMAALIN lapsen kehitysvaiheeseen tuokin ja siksipä se on van kestettävä:)



t. se 8 pojan äiti

Viimeistään tuo "lapseni hakeutuu akateemiselle uralla sivistyneiden ihmisten pariin" paljasti sen.

Mutta asiasta: minäkään en halua ottaa mitään poliisin roolia kotona. Selkeään väkivaltaan (pojat lyövät toisiaan) tai vaaratilanteisiin puutun, muuten saavat selvitellä välinsä ihan itse. Kaksi alle kouluikäsitä meillä ja riitaa syntyy päivittäin, useammankin kerran.

Jos menen joudun menemään tilanteeseen väliin, käytännössä riidan aihe (lelu tai peli) lähtee takavarikkoon, syyllisiä kyselemättä ja jos kyse on nyrkkitappelusta, molemmat jäähylle. Selkeitä lelun anastuksia toiselta korjailen joskus, silloin tietysti riittää palauttaa kapine alkuperäiselle käyttäjälle.

Miten ne oppivat sopimaan riitansa, jos aina on mamma välissä?

Tapelun asteitakin perheissä on erilaisia. Olen tuttavaperheissä (sivistyneitä, akateemisia ihmisiä btw ;) ) nähnyt sellaisia tukkapöllyjä, että hiukset oikeasti irtoaa tukkoina, olen nähnyt vereslihalla olevia purujälkiä käsissä. Meillä tällaista EI sallita.

Ja kuitenkin ne tappelee, nahistelee, riitelee vähän väliä.

miksi ette opeta lapsille että asioista voi keskustella sivistyneesti?

Niin, kyllä aikuisten pitää ensin opettaa lapsille miten se riita ratkaistaan järkevällä tavalla. Kiusaamista varsinkaan ei pidä yhtään sallia.

ja toisen satuttamista tosissaan, en usko että kukaan meistä sitä varsinaisesti hyväksyy. Oletan että näillä ”tappelun kannattajilla” on sama tilanne kuin meillä: me tiedämme missä se riidan raja menee sellaiseksi, että on syytä puuttua, emmekä juokse hysteerisinä väliin heti, kun ääni kohoaa.



Mulla on kaksi ala-asteikäistä poikaa ja riitaa ja kinaa on vähän väliä. Huutavat toisilleen, tönäisevät vähän tms. Kertaakaan eivät ole kuitenkaan satuttaneet niin, että siitä olisi tullut sanomista. Mä annan poikien paljolti selvitellä välejä itsekseen, mutta jos aletaan pahasti haukkumaan (enemmän kuin se yksi tai kaksi ”tyhmää”), menen puhumaan ja vaadin tekemään sovinnon. Kaikkeen fyysiseen satuttamiseen puutun nopeasti – lyöminen on refleksi joka nykymaailmassa pitäisi saada karsittua.



Tämä on varmaan temperamenttikysymyskin. Meillä räiskyy kaikki perheenjäsenet, puretaan skismat ulos heti ja usein dramaattisesti. Vastapainoksi halaillaan paljon, nuo isot pojatkin kömpivät usein aamuisin toistensa viereen halimaan ja kanniskelevat toisiaan ympäriinsä. Minusta tämä on luonnollisempi tapa elää kuin sellainen, missä oltaisiin koko ajan sivistyneitä ja hillittyjä.



Ja kai tähän on vielä lisättävä että olemme akateeminen perhe, molemmat hyvässä työssä ja harrastamme teatteria ja laatukirjallisuutta ja lapsemme saavat koulussa lukuaineista hyviä numeroita ;-D

kaikki myötätuntoni lapsesi puolelle. Sääli häntä.