Ärsyttää ihmiset jotka märehtivät menneitä

(enkä siis tarkoita että tässä ketjussa) ja demonisoija itse on mitä suurimmassa määrin jumissa omien, minuun kohdistuvien rakkauden ja vihan tunteidensa kanssa.

Jos et ole hautanut omaa lastasi, et tiedä menetyksestä mitään. Omaa kuollutta lasta suree koko loppuelämänsä. Ei pientä lastaan voi unohtaa.



Menetin pienen tyttäreni viime keväänä enkä todellakaan ole päässyt yli siitä! Suren ja itken edelleen!!!

Että henkilöt, jotka märehtivät vanhoja, eivät tiedosta jotain asiaan liittyvää tunnetta.



Tuo on vain yksi mahdollisuus.

Jos et ole hautanut omaa lastasi, et tiedä menetyksestä mitään. Omaa kuollutta lasta suree koko loppuelämänsä. Ei pientä lastaan voi unohtaa. Menetin pienen tyttäreni viime keväänä enkä todellakaan ole päässyt yli siitä! Suren ja itken edelleen!!!

Kakkosen tuttu ehkä vihaa kaikkea mitä tämä henkilö teki hänelle ja se on oikein, mutta ei tarvitse vihata ihmistä. Voi antaa ihmiselle anteeksi, mutta hänen tekojaan ei tarvitse koskaan hyväksyä ja niitä saa vihata ilman, että se vahinkoittaa itsenään. Kyllä tuossa kakkosen tapauksessa on kyse siitä, että hän ei ole antanut anteeksi tai sitten hän hyväksyy toisen teot itseään kohtaan, koska vihaa itseään niin paljon, että kokee ansainneensa tämän teot.



Niin ja on jotkut ihmiset saa voimaa negatiivisuudesta ja jotkut kerjäävät sääliä ja siten huomiota.

Että henkilöt, jotka märehtivät vanhoja, eivät tiedosta jotain asiaan liittyvää tunnetta. Tuo on vain yksi mahdollisuus.

Eikä tässä mitään psykoanalyysia tarvittaisi, jos ihmisille opetettaisiin kunnolla tunnetaitoja. Näissä me suomalaiset ollaan oikein erityisen huonoja. Eikä tunnetaitoja ole sellaiset että uhohda se! Ajattele jotain muuta! Lue kirjaa! Tunnetaidoissa opetellaan kuuntelemaan oman psyyken ja kehon lähettämiä viestejä.

Mutta vihasta pitää tulla tietoiseksi, kokea se ikään kuin pois. Se voi mennä pois nopeastikin, tai olla pitempi prosessi. Eikä tietysti ole niin että vihan tunnetta pitää jotenkin ruveta tuulettamaan muille ihmisille tai että vihan kohteeseen otetaan yhteyttä ja annetaan tulla totuuksia. Ei ympäristön tarvi tietää siitä vihasta / suuttumuksesta / kiukusta ja sen tiedostamisesta mitään. Vasta sitten kun tollasista tunnelukoista päästään asia saa lopulta (surun ja itkun kautta) levon. Siihen asti sitä märehditään ja märehditään... Ja sitten päätetään antaa anteeksi ja kohta taas silti märehditään. Koska ei ole mahdollista päättää lopettaa sellainen minkä olemassaolosta ei tiedä. Jos en tiedä vihastani, en voi päättää lopettaa vihaamista. Sitten vasta kun viha on tullut tietoiseksi ja se on sallittu TUNTEENA, ei toimintana (esim. haukkumisena), sille voi tehdä jotain.

Kyllä minun on ihan pakko saada haukkua ex-tyttöystävääni. Olen aina esiintynyt hänen suuntaansa besserwisserinä, enkä kestä sitä että hänellä menee paljon paremmin kuin minulla. Mustamaalaamalla hänen elämäänsä omasta päästä keksimälläni loanheitolla saan edes hetken ylläpidettyä jotain illuusiota vallasta ja paremmuudesta. Kaikki olisi hyvin jos hän edes LUULISI minulla menevän hyvin, mutta kun menin vahingossa paljastamaan hänelle mihin jamaan olen elämäni ja perheeni elämän ajanut. En minä ikinä voi päästää kaikkea tätä raivoa, kateutta ja alemmuudentuntoa mieleeni ja käsitellä niitä, mieluummin elän valheessa hautaan saakka.

Tässä keskustelussa ei ole päätä eikä häntää.

Ap on kadonnut täysin, jos häntä koskaan olikaan, ja kakkonen nimittää tekstinsä päähenkilöä välillä perheenjäseneksi ja välillä tuttavaksi.

ihmettelin tuota perheenjäsentä joka muuttuikin tuttavaksi!

mistä näitä ihme kommentteja riittää?



ap:lle vielä, että sulle ei sit varmaan ole sattunut mitään kovin pahaa. kyllä minustakin pitää unohtaa ja antaa anteeksi, jos on kyse vaikka jostain riidasta.



ja sit on taas niitä asioita, joita ei voi unohtaa, tai antaa anteeksi. kuten vaikka tuo lapsen kuolema. ei sitä voi unohtaa. jos joku vaikka olisi siihen jotenkin syyllinen, niin sitä ei voisi antaa anteeksi.



mulle on tapahtunut sellainen asia joka muutti mun elämän ihan kokonaan, eikä mitenkään hyvällä tavalla. en usko että voin koskaan antaa sitä anteeksi sille henkilölle joka sen aiheutti. asia käy usein mielessä vaikkei ihan joka päivä kuitenkaan. eikä sille vaan voi mitään.

Kauheita (piilo)aggressioita sen sijaan näyttäisi olevan. Kuinka sopivaa... :D

Tässä keskustelussa ei ole päätä eikä häntää.

Ap on kadonnut täysin, jos häntä koskaan olikaan, ja kakkonen nimittää tekstinsä päähenkilöä välillä perheenjäseneksi ja välillä tuttavaksi. Vedätys, jonka varsinaiselle sisällölle taitaisi löytyä kivasti käyttöä ihan sieltä kotoa.

Minulle luvattiin äitiysloman sijaisuutta ja nyt se jo loppuikin, vaikkei työkaveri ole vielä edes synnyttänyt! Työt loppuu huomenna ja tiedon sain vasta tänään. MUTTA MITÄPÄ SITÄ MENNEITÄ MUREHTIMAAN! VITTU