Onko kukaan muu/tiedätkö muita jotka olis perustaneet perheen lopulta exän kanssa?

eli minä

huomasi minun olevan halukas lasten hankkimiseen, hän oli minua nuorempi ja vastuuntuntoinen. Itkien ja halaten erosimme koska hän katsoi tekevänsä vääri minua kohtaan jos jatkaa eikä halua lapsia. Hänen mielestään voisin löytää uuden miehen ja perustaa perheen hän ei siinä vaiheessa vielä ollut valmis.



Meni hiukan aikaa ja löysin mukavan miehen, hän kuuli ongelmastamme ja kerroin kuinka onnellisia olimme olleet, emme koskaan riidelleet tai sanoneet pahaa toisistamme. Vain perheen perustaminen jossa lapsia oli ollut silloiselle sulhaselleni vaikea asia.



Uusi tuttavuus olikin vaikeasa tilanteessa, josta en tiennyt mitään, osasi salata. Mutta hän oli muistanut äitinsä sanat että auttaa sitten taloudellisesti ym. jos vaikeuksissa oleva poikansa perustaa perhettä ja alka asettumaan kuten kunnollisen isän tulee, jättää entisen huonon elämäntapansa, josta en tiennyt ja menin lankaan.



Olin aika usein entisen äidin kanssa tekemisissä, hän ei jättänyt vaan oli ystävätär ja tiesi tilanteestani ja kertoi ex-sulhaselleni missä mennään.



Avioliittoni epäonnistui, sain kyllä lapsia mutta ex halusi meidäät kaikki ja saimme yhteisiä lapsi myös. Olemme edelleen onnellisia.

Onnellisia ovat nyt.

Uusi tuttavuus olikin vaikeasa tilanteessa, josta en tiennyt mitään, osasi salata. Mutta hän oli muistanut äitinsä sanat että auttaa sitten taloudellisesti ym. jos vaikeuksissa oleva poikansa perustaa perhettä ja alka asettumaan kuten kunnollisen isän tulee, jättää entisen huonon elämäntapansa, josta en tiennyt ja menin lankaan.

Olin aika usein entisen äidin kanssa tekemisissä, hän ei jättänyt vaan oli ystävätär ja tiesi tilanteestani ja kertoi ex-sulhaselleni missä mennään.

Avioliittoni epäonnistui, sain kyllä lapsia mutta ex halusi meidäät kaikki ja saimme yhteisiä lapsi myös. Olemme edelleen onnellisia.

esikoista ootellaan:)

menikin välissä sitten useampi vuosi, molemmilla oli jo välissä uudet suhteet ja jopa avioliitot, mutta niin vaan löysimme toisemme uudelleen ja nyt olemme onnellisesti naimisissa keskenämme ja meillä on yhteinen lapsikin.

Mun miehen kaveri, mutta se ei tehnyt sitä täysin vapaaehtoisesti vaan yhden erehdyksen seurauksena eksä pamahti paksuks, ei siinä auttanut kuin kaverin ottaa vastuu ja perustaa perhe. Eipä tuo kovin rakastuneelta oo vaikuttanut. Vaikea tilannehan tuo on, kyllä sen näki tuosta kaverista, että oli ihan rikki ja hajalla sillon. Mutta itepähän meni mokaamaan ja aikuisena ihmisenä kantoi mokailuistaan vastuun.

Aika erikoista ja varmaan harvinaistakin. Itselläni on ehkä yksi sellainen exä, jonka kanssa ajatus perheen perustamisesta ei olisi aivan seinähullu; hän oli oikein älykäs, tasapainoinen ja sympaattinen ihminen. Viimeinen exä taas osoittautui kusipääksi, jonka kanssa perheen perustaminen on osoittautunut pahaksi virheeksi (jota onneksi en tehnyt minä!).

Palattiin yhteen ja nyt 2 lasta mutta varoitus: samat ongelmat suhteessa on kun aiemminkin. Nyt ei vaan eroaminen ole enää "helppoa" kun on lapset joten näiden ongelmien kanssa täytyy vain pystyä elämään...

Mulle kävi just niin että seurustelin mua vanhemman pojan kanssa 16-17 vuotiaana, mutta välimatka ja ikäero sai minut sitten jossain vaiheessa toisiin aatoksiin ja pistin poikki.

Sitten seurustelin ja menin kihloihin ja avoliittoon oman ikäiseni pojan kanssa, 18-22 vuotiaana olimme yhdessä.

Kunnes eräänä kauniina päivänä, 22 vuotiaana, tajusin että pakkohan mun on olla sen entisen, vanhemman miehen kanssa ja sitä mä olen aina rakastanut, jostain sen laittamasta tekstarista se lähti. Sitten hän olikin sinkku, onneksi, ja halusi alkaa uudestaan suhteeseen kanssani, tosin alussa oli luottamusongelmia, ei ihme, koska tein aika v-mäiset sille vuosia sitten.

Nyt olemme naimisissa ja vauva syntyy huhtikuussa, paras päätös ikinä :)

Onpas paljon eksien kanssa. Onko nuo eksät olleet teidän ensirakkauksia vai jotain myöhempiä? Eikös sitä yleensä sanota, että ensirakkautta ei koskaan uhohda?

selitykset ihanhämäriä. Mitä jos yrittäisit selittää hiukan selkeämmin...

useita pareja, jotka ovat pitkän seurustelun jälkeen eronneet hetkeksi ja sitten yhteenpaluun jälkeen hankkineet heti lapsia. Usein perheenperustamisajatus on hetkellisesti pelottanut miestä, joka sitten on tullut kuitenkin järkiinsä :-)

useita pareja, jotka ovat pitkän seurustelun jälkeen eronneet hetkeksi ja sitten yhteenpaluun jälkeen hankkineet heti lapsia. Usein perheenperustamisajatus on hetkellisesti pelottanut miestä, joka sitten on tullut kuitenkin järkiinsä :-)

Mies on siis käynyt miettimässä vähän aikaa. Mutta onko se sitten lopulta eksän kanssa yhteen palaamista vai vaan harkintatauko? Itse ajattelen, että eksän kanssa palataan yhteen vasta, kun ollaan oltu erossa ja siinä on välissä vaikka seurusteltu muiden kanssa. Että on kulunut pidempi aika siinä välissä.

mutta jotain siinä ukossa vaan oli joka sai haikailemaan perään vuosia myöhemmin vielä. Oli muuten aivan älyttömän vaikea päätös exän kanssa suhteeseen ryhtyminen ja vanhasta elämästä luopuminen, muutto uuteen asuntoon (ei vielä muutettu yhteen alussa) ja vanhan avopuolison kanssa eroaminen, vaikka tiesin että se on oikea päätös. Vanhoihin kaavoihin tottuneena, kun on saman ihmisen kanssa ollut 4 vuotta niin toki iso elämänmuutos pelotti.

tuli ilmeisesti huonosti selitettyä, anteeksi.



Joka tapauksessa, aikoinaan olin nuoren kunnollisen nuoren miehen kanssa kanssa kihloissa, olimme onnellisia. Olkoon hän vaikka A.



A huomasi kuinka kaipaan jo lapsia mutta hän ei voinut luvata koska oli nuorempi, vastuuntuntoinen eikä A ollut vielä valmis perheen isäksi.



Itkimme ja erosimme ilmeisesti kaipuun jäädessä sisimpäämme, A ajatteli että tekee väärin pitäessään minua kun samalla voisin jonkun toisen kanssa perustaa perheen...



Tapasinkin jonkun ajan kuluttua nuoren miehen olkoon B. Kerroin B:lle kuinka onnellisia olimme A-sulhaseni kanssa, ja kuinka A toivoi minun löytävän onneni ja saavan lapsia, koska A ei halunut ja kärsi siitä kun minä olin "ihan vauvahullu" ja hän ei voinut luvata vauvaa ainakaan niinä aikoina..



Työksenikin hoidin vastasyntyneitä, ja olisin halunut kokea omien lasten vastuun ja läheisyyden ym. mitä lapset tuovat perheeseen.



B:llä olikin suunnitelma kun kuuli halustani perustaa perhe. B oli vaikeuksissa, sellaisissa joista en päältä päin nähnyt, osasi olla niin hyvä ja kultainen, niin lapsirakas ja huolehtiva.



Koska minulla kilttinä kotityttönä oli ollut vain suhde A:n kanssa ja sekin niin onnellinen suhde, en voinut kuvitella maailmassa olevan "pahoja" ihmisiä, sinisilmäinen varmaan olin.



Tämä B muisti kuinka äitinsä oli luvannut auttaa vaikeuksien yli ja tukea taloudellisesti jos B perustaa joskus perheen. B oli varakkaan naisen ainoa lapsi ja kasvatus oli mennyt aivan pieleen, tämä B:n äiti oli hyysännyt ja paaponut jolloin B ei ollut kasvanut vastuuntuntoiseksi, eleli perintönsä toivossa jotenkin.



Seurusteltuamme jonkun aikaa, sitten minä ja B päätimme yhteisestä tulevaisuudesta. Olin kuitenkin koko ajan A:n äidin kanssa tekemisissä, hän ei jättänyt minua vaan tapasimme ja soittelimme kuulumisia.



A:n äiti oli kertonut elämästäni A:lle joten hän tiesi avioaikeeni ja lapsen odotuksesta, kun tulin B:lle raskaaksi.



Kun sitten vauva syntyi, B oli isä, soitin A:n äidille ja kerroin kumpi tuli. Puhelimeen vastasi A itse ja kerroin vauvasta, A:n äiti ei ollut kotona (kännyköitä ei ollut sihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä) Olemme muistellet A ja minä tätä hetkeä jälken päin.



Kävinkin kylässä A:lla hänen äitinsä kutsumana vauvan kanssa. A oli joskus kotona joskus ei, ennalta en tiennyt sinne mennessäni oliko paikalla ja näenkö vai en, olinhan toisen kanssa aviossa.



Mieheni B alkoi silloin heti tultuani raskaaksi näyttää mikä on miehiään. Häntä ei näkynyt kotona juuri lainkaan, välillä toisen maan konsuli soitti josko maksaisin paluumatkan takaisin Suomeen, oli kavereiden kanssa siellä jne. B oli niin varma että olisin hänessä kiinni, koska meillä oli yhteinen lapsi ja luuli voivansa tehdä mitä lystää.



Ensimmäinen vauva oli vasta 4 kk:n ikäinen kun aloin odottamaan toista lasta B:n ollessa isä.



Olisin niin kaivannut hyvää odotusaikaa, miestä joka hakee sairaalasta vauvan ja äidin jne. Sellaista en saanut kokea B:n kanssa. B:n äitikin osottautui poikaansa puolustavaksi, minua halveksivaksi ja valtaansa rahan voimalla pitäväksi.



Turvauduin monesti suruineni A:n äitiin, hän oli kuin paras tyttökaverini ja näimme usein, minulla kaksi lasta mukanani.



Jouduin eroamaan B:stä melkein heti toisebn lapsen synnyttyä, minä ja lapset kärsimme kovasti hänen elämäntyylistään, B:n äidistäkin siten pääsin eroon, oli anopeilla eroa tosi paljon.



Kun esikoiseni oli 4v ja sisarus 3v halusi A ottaa minut ja lapset, menimme naimisiin, saimme yhteisiä lapsia. A:lle oli toisen miehen lapset erittäin rakkaita, ja hän vähän aluksi ajatteli että onko järkevää tehdä yhteisiä lapsia kun nämä jo olemassa olevat voisivat siten saada paremman elintason. Hän oli hyvä isäpuoli ja on edelleen.



Sain A:n kuitenkin ymmärtämään kuinka halusin hänenkin kanssaan lapsia. Halusin kokea onnellisen odotuksen, edelliset olivat olleet itkua ja surua. Halusin olla onnellisessa perheessä äitinä, ilman pelkoa ja pettymyksiä.



Näin sitten perheemme kasvoi, minun ja A:n. Kaikki lapsemme ovat olleet samanarvoisia miehelleni ja minullekin, B:n kanssa saadut lapset olivat niin pieniä A:n tullessa elämäämme, että se on ollut ilmeisesti hyväkin asia. B ei saanut tapaamisoikeutta, ei ole maksanut elatusmaksuja A:n elättäessä heidät.B ei ole tapaamisoikeutta koskaan halunutkaan.



Muutin A:n kanssa perheinemme toiselle puolelle Suomea, saimme olla rauhassa lasten varttuessa ja keskittyessämme onnelliseen perheeseemme.

Pariskunta oli seurustellut tosi nuoresta, olivat molemmat toistensa ensirakkaudet ja ekat vakavat suhteet. Kihlautuivat, muuttivat yhteen. Sunnittelivat häitä ja yhteistä tulevaisuutta, kunnes mies yhtä äkkiä ilmoittikin, että haluaa erota. Näin sitten kävi, 5 yhteisen vuoden jälkeen.



Kumpikin tapaili tahoillaan muita, nainen seurusteli pariin kertaan lyhyemmän jakson. Eivät juuri olleet tekemisissä, paitsi mies aina kännipäissään lähetteli naiselle viestejä, joissa vannoi ikuista rakkautta... 1,5 vuotta eron jälkeen kumpikin tahoillaan oli sinkkuna ja ajatteli toista. Eivät olleet löytäneet mitään toisisansa parempaa tai sopivampaa ja lopulta sitten mies soitti naiselle ja sopivat tapaamisen ja tavatessa päättivät alkaa uudelleen. Tällä kertaa hankkivat tosi nopsaa vauhtia sormukset, järjestivät häät ja perustivat perheen. Mitään mietittävää ei enää ollut, olivat tajunneet eroaikana toisen olleen juuri se oikea.



Nyt ovat olleen naimisissa jo monta vuotta ja perheessä on useampi lapsi. Heitä kypsempää ja toisiinsa sitoutuneempaa pariskuntaa saa hakea.