Lue keskustelun säännöt.
G: Käytitkö meikkiä synnyttämään lähtiessä ja sairaalassa ollessa?
09.01.2009 |
Itse keskityin niin itse synnyttämiseen että lähtiessä kävin vain suihkussa pesulla ja hiukset ponnarille ettei valu silmille.
Sairaalassa ollessa ei tainnut käyttää muuta kuin huulirasvaa, deodoranttia ja hiusharjaa, oli sen verran väsähtänyt ja tyytyväinen olo.
Meikattuna olisin tuntenut että täytyy varoa meikkejä..
Enkä tiedä muutenkaan miten sirkuspelleltä olisin näyttänyt kun olin yhä turvoksissa, silmäpunnein kera ja roikkuvin vatsoin jos olisi ollut pakkelit naamassa.. Mielikuva on niin ristiriitaisen näköinen että.. yh!
Kommentit (36)
On niin naurettavan värittömät nuo omat kulmat, vaikka hiukset ovat tummat. Joten sitä muistaakseni käytin. Ripsariakin saattoi olla, mutta en usko, koska suihkun jälkeen "meikkasin" muistaakseni ihan vain pakolliset (ts. ne kulmat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin suunnitetuun sektioon. Jos synnytys olisi alkanut kotona yöllä normaalisti, tuskin olisin meikannut. En laittanut sektioonkaan silmämeikkiä, kun en tiennyt jaksanko pestä sitä illaksi pois, mutta hiukset laitoin ja kasvot siistin meikkivoiteella ym.
Minulla on niin hyvä itsetunto että uskallan meikata sektioon ja välillä leikkipuistoonkin. En pelkää että joku pitää minua jonkinlaisena... En edes usko, että muut jaksavat oikeasti miettiä sellaisia asioita, en ainakaan itse tarkkaile muiden meikkaamisia!
miks lapsen syntymän jälkeen täytyisi lopettaa meikkaaminen jos se kerta kuuluu joka päiväiseen rutiiniin niinkuin minulla. Ei se tee ihmisestä sen huononpaa.
Ja miksi yleensä ihmiset lopettavat meikkaamisen kokonaan lapsen saannin jälkeen??? Itse en ikinä lopeta enkä todellakaan aio näyttää miltään mammalta vaikka lapsen kohta saankin...
saa sitä silti näyttää hyvältä ja huolitellulta.
heräsin aamuyöllä supistukseen, sitten meni vedet, en todellakaan alkanut meikkailemaan.
en maikannut, en tainnut edes harjata hiuksia kunnolla sairalassa. vähän ehostin kotiin lähtiessäni.
meikkiä synnyttämään lähtiessä eikä myöskään synnytyksen jälkeen.Ei tullu edes mieleen että pitäs jotain laittaa naamaan ja edes kotiin lähtiessä en meikannu.En kokenu sitä tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itselläni oli ainakin esikoisen kohdalla sen verran rankka synnytys ja olin sen jälkeen aika kauan huonossa kunnossa, että aika monet muutkin asiat jäivät joksikin aikaa. Muutamaan viikkoon en käynyt lenkillä, en siivoillut, enkä esim katsonut televisiota myöhään illalla, mikä ennemmin minulle oli ihan normaalia. Ihan yhtä lailla se meikkaaminen jäi minulta pois, mikä siinä on niin kummallista?
niin miksi yht'äkkiä lasten syntymän jälkeen ei olisi normaalia meikata?
Varta vasten en laittautunut, kun olin siinä uskossa että kotiin tullaan vielä takaisin. Osastolla taisin jonain päivänä vähän meikata, mutta hikoilin niin kovasti, että kävin suihkussakin yhtenään. Jotenkin ei jaksanut panostaa meikkiin. Eipä siellä muutkaan täydessä tällingissä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tainnut meikata sairaalassa. Mulla on kyllä aika tummat ripset ja kulmat, joten näytän valokuvissa melko normaalilta vaikka meikkiä ei ole. Mulla oli myös mukana oma aamutakki.
Mutta kävin paria viikkoa aiemmin kampaajalla ja jalkahoidossa, niin että tunsin itseni siistiksi synnytyksen aikaan.
Tällä kertaa taidan vähän meikata, aika ei ole ainakaan parantanut tilannetta. Ja kampaajalla ja kasvohoidossa voisi käydä. Ja jalkahoidossa.
Ja synnytyksen jälkeen kätilö sanoi, että oot ihan kuin et olis synnyttänytkään, meikit vielä nätisti naamassa. Silloin huvitti, synnytys oli kyllä helppo ja nopea. Synnytyksen jälkeen en pariin päivään meikannut mutta kotiin lähtiessä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytyksen jälkeisenä päivänä kyllä meikkasin. Tai itse asiassa ystäväni - maskeeraaja - joka kävi vauvaa katsomassa, meikkasi minut.
Minusta tämä on niin yksilöllistä ylipäätään tämä suhde kosmetiikkaan.. Jotkut kokevat meikkaamisen silloin kun väsyttää, olo on huono tai on paljon muuta tärkeämpää mielessä kuormittavaksi, eivätkä jaksa silloin keskittyä sellaiseen. Toisia se taas nimenomaan piristää. Itse kuulun jälkimmäisiin.. Kun olo oli aika hutera, silmäpussit valvotusta yöstä ja muutenkin aika mankelin väliin jäänyt fiilis, oli ihanaa olla hetki hemmoteltavana ja sitten ihanan piristävää olla huoliteltu ja laitettu. Lisäksi kun siellä sairaalassa tupataan ottamaan kuvia aika paljon; ja kuvia, joihin palataan aina uudestaan ja uudestaan. Oli ihan kiva, ettei joka kuvassa irvistä ponnistuksesta punaläikkäiset kasvot ja valvomisesta mustat silmänaluset. Itse en meikkaa päivittäin, mutta väittäisimpä, että silloin kun stressaa, on kiire tai tunnen oloni jotenkin puolivointiseksi meikkaan herkemmin. Se ikään kuin pikakohentaa mieltä ja pärstää, kun ei ehdi tuntikaupalla joogailla tai ulkoilla ja saada siten luonnollista hehkua naamaan.
Ja tarkoitin kirjoituksellani lähinnä sitä, että miksi jotkut tuntuvat ajattelevan että on jotenkin turhamaista, tärkeilevää tms. meikata lapsen syntymän jälkeen. Jos kerran normaalistikin meikkaa, miksi lasten syntymät olisivat erityisiä syytä jättää meikkaaminen (joka ei välttämättä tarkoita mitään tunnin sotamaalausta..) JOS vointi on hyvä eikä ole mitään erityistä väsymystä tms. ongelmia?
Minun synnytykseni menivät hyvin ja niiden jälkeenkin voin hyvin, vauvat olivat tyytyväisiä, nukkuivat hyvin jne. joten en ymmärrä miksi olisi pitänyt oikein varta vasten jättää normaali siistiytyminen ja pieni ehostaminen tekemättä. Ymmärrän kyllä täysin niitä joilla on ollut toinen tilanne eikä jaksamista siinä vaiheessa, ja tietenkään kaikki eivät normaalistikaan halua meikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä sairaalassa. Yleensä kyllä meikkaan joka päivä.
Okei, ymmärsin. Mielestäni tässä ketjussa ei kuitenkaan kukaan ole sanonut, että olisi erityisen turhamaista meikata lapsen syntymänkin jälkeen. Tuolla ensimmäisellä sivulla joku jopa hermostui, että onko nyt jonkun mielestä huonompi ihminen, jos meikkaa, vaikka yhdessäkään viestissä ei ole sanallakaan vihjattu siihen suuntaan. Kaikki meikkaamattomat vain kertovat omalta kohdaltaan, etteivät ehtineet tai jaksaneet miettiä meikkaamista, eivätkä sanoneet, ettei sellaista saisi muut tehdä.
Miksi tästäkin pitää heti olla puolustelemassa, vaikka kukaan ei ole edes hyökännyt? Eikö mistään voi keskustella ihan vaan leppoisasti ja ilman syyllistämistä/syyllistymistä?
Ja tarkoitin kirjoituksellani lähinnä sitä, että miksi jotkut tuntuvat ajattelevan että on jotenkin turhamaista, tärkeilevää tms. meikata lapsen syntymän jälkeen. Jos kerran normaalistikin meikkaa, miksi lasten syntymät olisivat erityisiä syytä jättää meikkaaminen (joka ei välttämättä tarkoita mitään tunnin sotamaalausta..) JOS vointi on hyvä eikä ole mitään erityistä väsymystä tms. ongelmia?
Minun synnytykseni menivät hyvin ja niiden jälkeenkin voin hyvin, vauvat olivat tyytyväisiä, nukkuivat hyvin jne. joten en ymmärrä miksi olisi pitänyt oikein varta vasten jättää normaali siistiytyminen ja pieni ehostaminen tekemättä. Ymmärrän kyllä täysin niitä joilla on ollut toinen tilanne eikä jaksamista siinä vaiheessa, ja tietenkään kaikki eivät normaalistikaan halua meikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä syytelty meikkavia ties miksikä itsekkäiksi narsisteiksi ja huonoiksi äideiksi. Mutta tosiaan tässä ketjussa ei toistaiseksi juuri sellaista ole näkynyt.
ja niissä ketjuissa on kyllä ollut myös todella kärkkäitä meikkaamisen teilaavia mielipiteitäkin (huono äiti, kun vauva on pieni ei saisia oma ulkonäkö kiinnostaa jne. tyyliin) - osa varmaan provoja, mutta noiden pohjalta ei ole ihme jos niitä ketjuja lukeneet ovat puolustuskannalla. Sama asia kun vaikkapa nämä kotihoito-päivähoitokeskustelut.
"talon puolesta", sehän sanotaan jo laissa! Tai ainakin asetuksissa: lääkkeet ja hoidot kuuluvat hoitopäivämaksuun! Tällöin myös lääkäri pysyy selvillä siitä, mitä lääkkeitä potilas syö.