Lue keskustelun säännöt.
G: Käytitkö meikkiä synnyttämään lähtiessä ja sairaalassa ollessa?
09.01.2009 |
Itse keskityin niin itse synnyttämiseen että lähtiessä kävin vain suihkussa pesulla ja hiukset ponnarille ettei valu silmille.
Sairaalassa ollessa ei tainnut käyttää muuta kuin huulirasvaa, deodoranttia ja hiusharjaa, oli sen verran väsähtänyt ja tyytyväinen olo.
Meikattuna olisin tuntenut että täytyy varoa meikkejä..
Enkä tiedä muutenkaan miten sirkuspelleltä olisin näyttänyt kun olin yhä turvoksissa, silmäpunnein kera ja roikkuvin vatsoin jos olisi ollut pakkelit naamassa.. Mielikuva on niin ristiriitaisen näköinen että.. yh!
Kommentit (36)
ripset ja kulmat viikolla 37 ja kampaajalla kanssa. TUnsin oloni varsin viehättäväksi sairaalassakin.... Ei ollut pääasia tietenkään, Haikaranpesän perhehuoneessa köllittiin perheen kanssa sylityksin se kaksi päivää, mutta silti oli kivempi olo. Mukana ei ollut mitään kosmetiikkaa, käytin sitten sairaalan perusvoidetta kasvoillekin sen 2 päivää... Suosittelen siis kestoväriä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksikö että saat tuntea ylemmyyttä niitä kohtaan jotka ovat meikanneet?
Ja joo, lähdin meikit naamassa ( ripsari, eye-liner ja meikkipuuteri ) illalla kl 20 synnyttämään. Enpä niitä viitsinyt mennä poiskaan pesemään.
Seuraavana päivänä laitoin vähän meikkipuuteria kun iho niin huonossa kunnossa.
Olinko nyt mittapuusi mukaan huono äiti?
Eli sairaalalle lähdettiin meikeissä ja molempina aamuina (siis kun olin osastolla) meikkasin tunnollisesti ja laitoin hiukset. En siis mitään erityistä kampausta, mutta kevyesti vahalla muotoon..
Osastolla ollessa laitoin aamuisin ripsiväriä. En osaa olla ilman, se kuuluu aamurutiineihini yhtä kiinteästi kuin hampaidenpesu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi otin mukaan vauvanvaatteita, omia vaatteita, sampoota, kännykän, kameran, hiukan eväitä, kotilääkkeet (=Thyroxin, onneksi oli mukana, sairaalassa olisivat unohtaneet antaa kahtena eka päivänä ja ekana päivänä jouduin ottamaan omista, kun eivät saaneet selville mikä oli oikea annos...) ja lukemista. Niin ja läppärin. Ja rahaa.
Oli kyllä hyvät tarvikevalinnat.
Aiemmasta synnytyksestä tiesin, että jaksaisin lähteä kampaajalle seuraavan kerran vasta 1-2 kk kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.Se oliskin ollut hauskaa, jos olisin synnytyksen alla alkanut laittautua. Juhlan kunniaksi! :)
Huono itsetunto?
mulla on sit mielummin vaikka huono itsetunto kun että haisen paskalle ja näytän petolinnun perseeltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi otin mukaan vauvanvaatteita, omia vaatteita, sampoota, kännykän, kameran, hiukan eväitä, kotilääkkeet (=Thyroxin, onneksi oli mukana, sairaalassa olisivat unohtaneet antaa kahtena eka päivänä ja ekana päivänä jouduin ottamaan omista, kun eivät saaneet selville mikä oli oikea annos...)
Tiesitkö, että yleensä sairaalaan otetaan mukaan omat jatkuvassa käytössä olevat lääkkeet? Jos kerran pystyit ottamaan lääkkeen omista, olisiko ollut liian vaikeaa kertoa oikea annostus hoitajille? Ihmettelen vaan..
En ole tuomitsevaa tyyppiä..
Kuten kirjoitin, itse en _jaksanut_ meikata ja tunsin itseni niin lösähtäneeksi että meikki olisi vain mahentanut asiaa.
Sekö ylpeilyä?
Olen vain aina ihmetellyt miten joku on siinä mielentilassa että jaksaa meikata ja huolitella itsensä.. Itse nukuin sairaalassa vähän väliä ja olin "horroksessa" jolloin meikki olisi tuntunut rasitteelta..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli "täysi pakkeli" päällä synnytyksessä. Sitten normaalisti laitoin jotain pari seuraavana päivänäkin. Mulle ihan normaalia, että laitan ripsiväriä ja jotain muuta, vaikka olekin vaan kotona.
Meikkaamattomuus ei tarkoita perusasioista huolehtimattomuutta vaan ennemminkin ylimääräisen huolittelun pois jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edelleenkään voi ymmärtää, miten se meikkaaminen liittyy hajuun?
Huono itsetunto?
mulla on sit mielummin vaikka huono itsetunto kun että haisen paskalle ja näytän petolinnun perseeltä :)
niin miksi yht'äkkiä lasten syntymän jälkeen ei olisi normaalia meikata?
Eihän se kenellekään siinä tilanteessa tärkeysjärjestyksessä ykkösenä ole tietenkään, mutta ainakin itselläni synnytykset ja ns. lapsivuodeaika ovat sujuneet sen verran rauhallisissa merkeissä että on ehtinyt ohimennen peiliinkin vilkaista ja sipaista hieman meikkiä, aivan kuten normaalistikin teen.
Enkä tarkoita meikkavien aina olevan epävarmoja. Tuolla oli tuo yksi viesti, jossa äiti heti ajatteli ap:n syyttävän häntä huonoksi.
En nää tässä ketjussa viitteitä semmoiseen, ihan vain tottumuseroja minusta kysellään. Ei ole huono juttu heittää ripsarit naamaan jos se tuntuu hyvältä, muttei meikkaamattomuus myöskään suoraan tee toista rumaksi. Olen nähnyt hurjasti kauniita meikkaamattomia ja rumia meikattuja naisia.
ja kyllä, niin turhamainen olen että mieluummin sipaisen vaikka vähän meikkipuuteria naamaan kuin olen ihan "au naturel" ns. ihmisten ilmoilla oltaessa. Synnärilläkin siis on hitunen meikkiä naamassa ollut, eikä se vienyt kuin pari minuuttia joka päivä.
mikä siinä oli niin hankalaa: Thyroxin 0,1 mg 2x1 aamuisin puoli tuntia ennen aamupalaa. Mutta kai se sitten on niin vaikeaa....
Lisäksi otin mukaan vauvanvaatteita, omia vaatteita, sampoota, kännykän, kameran, hiukan eväitä, kotilääkkeet (=Thyroxin, onneksi oli mukana, sairaalassa olisivat unohtaneet antaa kahtena eka päivänä ja ekana päivänä jouduin ottamaan omista, kun eivät saaneet selville mikä oli oikea annos...)
Tiesitkö, että yleensä sairaalaan otetaan mukaan omat jatkuvassa käytössä olevat lääkkeet? Jos kerran pystyit ottamaan lääkkeen omista, olisiko ollut liian vaikeaa kertoa oikea annostus hoitajille? Ihmettelen vaan..
En osaa ollenkaan olla ihmisten ilmoilla ilman edes kevyttä meikkiä, joten ktllä synnärillekin lähtiessä myönnän tehneeni kevyen meikin. Ja synnärilläkin oli meikit mukana ja ehostin vähän. Se on niin rutiinia minulle, ettei siitä ole mitään vaivaa tai vaadi erityistä jaksamista.
lähdin meikit naamassa, oli jokseenkin aika äkkilähtö. Synnytyksen jälkeisinä päivinä ei kyllä meikkaaminen ollut ensimmäisenä mielessä, mutta kotiinlähtiessä huitasin kyllä pakkelit naamaan.