Lue keskustelun säännöt.
olenko jotenkin shokissa?
02.01.2010 |
käyn Sellossa monta kertaa viikossa. Prismassa nimenomaan teen ostokseni. silloin kun tämä ampumistapaus oli, seurasin into pinkeänä viestimiä, että mitä oli tapahtunut.
nyt ei kiinnosta. ja ensi viikolla aion aivan normaalisti asioida Sellossa. ja varmaan siellä Prismassakin.
mua ei pelota koko asia. en ole vihainen mamuille. en ole vihainen Kosovon albaaneille. pikkuisen ottaa päähän mustasukkaiset miehet.
aivan kamalahan tuo tapaus oli, järjen tasolla, mutta eipä tuota kukaan olisi voinut estää. jos ihminen kilahtaa ja päättää ampua exänsä ja kostaa joillekuille toisille, minkä siinä kukaan voi tehdä, ellei ole ajatusten lukija.
maailma on kamala paikka ja kamalia asioita tapahtuu, mutta en osaa pelätä. paskaa tapahtuu kun paskaa tapahtuu. paras vain koittaa jatkaa elämäänsä ja nauttia siitä mistä voi.
olenko jotenkin outo sitten? kun tätäkin palstaa lukee, tuntuu että pitäisi olla jotenkin...vihan ja pelon ja ahdistuksen valtaama. mutta eihän se niin ole?
Kommentit (3)
en vihaa ketään, lähetin jopa ampujan perheelle osanottoviestin.
harmittaa, kyl, et miehellä paloi käämit.
käyn edelleen sellossa ja prismassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on toisaalta ihan terve taito, etenkin jos on muuten taipumusta ahdistua herkästi.
Minua tässä(kin) tapauksessa ärsyttää lähinnä se, että koska ihmisiä ammuttiin 5, niin heti uutiskynnys ylittyy rytinällä. Jos tappaja olisi ampunut vain entisen naisystävänsä, niin juttu olisi hautautunut kymmenien samanlaisten perhetragedioiden joukkoon.
Peilaan tapausta myös oman perheenjäseneni kuolemaan. Hän tosin kuoli luonnollisesti sairauteen, mutta meidän perheellemme tilanne oli katastrofi. Silloinkin muun Suomen elämä jatkui niinkuin ei mitään. Minulle on jäänyt mieleen, että kuolemaa seuraavana aamuna sanomalehden etusivulla oli iso Sokoksen mainos. Se tuntui melkein loukkaavalta: minun omaiseni on kuollut, ja te vain jatkatte elämäänne ja turhaa kulutustanne.
ja toiv en minäkään kun ihan samat fiilikset on.. Ei hirveästi kiinnosta koko asia, perustapahtumat vaan. Ja empaattinen ihminen kuitenkin ynmmärtääkseni olen..