vaikeutunut nukahtaminen ja yöheräämiset 1,5v
Moi!
Ja oikein ihanaa Uutta Vuosikymmentä kaikille!
Mua askarruttaa esikoisen, kohta 1v6kk nukkumisen muutokset. Ennen nukhati omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa itsekseen touhuttuaan ihan ongelmitta. Nyt on menty kuukauden ajan niin, että koko ajan pitää olla hyssyttäjän vieressä, kunnes 1-2h päästä malttaa antaa periksi unelle. Yksin alkaa huutamaan ihan kamalasti, seuralaisen kanssa kikkailee muuten vaan ja taistelee unta vastaan. Lienee normaalia, mutta annatteko huutaa tässä vaiheessa, vai meneekö miten pian ohi?
Ei tässä muuten oltais miettimässä asiaan puuttumista, mutta toinen lapsi on syntymässä päivänä minä hyvänsä---
Toinen "ongelma" on esikoisen yöheräämiset. Niitä on ollut nyt vajaan kk:n ajan: herää keskellä yötä, alkaa itkeä (alkuun nukahti itsekseen) eikä nukhada, ellei sinne vierelle mene ja hyssytä/paijaa. Heräämisiä tulee 1-4/yö, uusi nukahtaminen kestää 10min-2h. Ei vedä kyllä kamalia kilareita, muttei nukukaan, touhuaa ja kaipaa paijaamista. Onko tää nyt sitä alitajunnan ylikierroksia/unten näkemistä jne... Ja kestääkö kuinka kauan?
Ollaan kyllä päästy noissa uniasioissa ihan kamalan helpolla, koko ikänsä poika on nukkunut tosi hyvin, mutta tietenkin nyt, h-hetken lähestyessä alkoi muutokset hänenkin kuvioissaan...
Ei ole suuria huolia, mutt akyllähän nää mietitytttää. Kokemuksia kenelläkään? Varmasti on... :)
T: kohta tuplaäiti
Kommentit (3)
aloitti myös noihin aikoihin vastaavanlaisen touhun. Siihen asti poika nukahti aivan itsekseen ja nukkui läpi yön klo 20-07 lähestulkoon aina heräämättä. Puolentoista vuoden paikkeilla nukahtaminen alkoi olla ongelma ja heräili/heräilee öisin useamman kerran. Huomasin, että pojalla ei oikeasti ollut mitään hätää ja kun tämä touhu ei kuukaudenkaan päästä alkanut ottaa laantuakseen, teimme radikaalin ratkaisun, että antaa huutaa vaan. Tai siis, annettiin huutaa hetki, käytiin huoneessa rauhallisesti sanomassa että on yö ja hetki paijaamassa. Poistuttiin, alkoi huutaa, annettiin huutaa hieman kauemmin jne... Lopulta poika oppi taas nukahtamaan itsekseen.
Nyt kaveri on 1v10kk ja nukkuminen on välillä helpompaa, välillä vaikeampaa. Mutta pääsääntöisesti nukahtaa heti (n. klo 20), joskus huutaa kerran tai kaksi, muta parin tunnin nukutussessioita meillä ei enää tarvita. Yleensä ei heräile ja huuda yöllä, mutta herää jo kuuden aikaan. Tällöin otan pojan viereen ja yleensä jatketaan nukkumista n. kahdeksaan. Että kyllä meillä ainakin tuo huudattaminen auttoi...
Neuvolassakin ja lastenlääkärin kanssa asiasta juttelin ja sanoivat, että kun kerran kaikki lempeämmät konstit on käytetty, niin ei kai tilanteessa auta kuin huudattaminen.
Tsemppiä pienten yöhuutajien kanssa!
oli samanlaisia ongelmia tuon ikäisenä. hän rauhoittua sillä, että äiti oli samassa huoneessa tietokoneella tai luki tms. muuten ei tarvinnut temppuilla eikä kiinnittää huomiota lapseen. mut heillä olikin kaikenlaisia elämänmuutoksia tuolloin (muutto ja uusi vauva), jotka vaikuttavat lapseen usein nukahtamisvaikeuksina.
jos voimat ja hermot alkaa mennä, niin kyllähän tuota "huudattamista" pitää kokeilla. eikä se kauhealta kuulosta, koska lasta kuitenkin käydään aina välillä rauhoittelemassa eikä hylätä. lapsi luottaa vanhempiinsa ja uskoo etteivät nämä hylkää jos päivällä huolehditaan lapsesta hyvin. =)
kunhan lapsen kanssa ei ala leikkimään tai jutustelemaan yöllä vaan tehdään selväksi että yöllä nukutaan. laitetaan sänkyyn aina uudestaan, jos tulee pois sieltä ja lähdetään pois huoneesta (paitsi jos lapsi itkee täysiä).
Ryhdyin ihan samanlaisten ajatusten kanssa painiessa kirjoittamaan tänne palstalle - kunnes näin sinun aloituksesi.
Minulla on 1v 5kk ikäinen kuopus 'vauva', ja nyt olen siirtänyt pinnasängystä tavalliseen sänkyyn isoveljen kanssa samaan huoneeseen (vauva syntyy meille myös :))
Mutta - ennen niin helppo nukahtaja ei jää nukkumaan, vaan lähtisi pois sängystä/huoneesta. Vaatii minut viereen istumaan, aina painan pään alas, kun meinaa ruveta kujertamaan. Huutoa ei ole, hyvin hiljaisissa merkeissä menee, mutta reilu tunti siinä vierähtää - huah!
Ja nyt on tullut uutena tämä yölliset kauhukohtaukset. Joskus kaveri huutaa 15min joskus kauemmin, ja minä pidän kiinni tiukasti, jossain vaiheessa sitten lopahtaa kohtaus ja sitten ruvetaan nukkumaan. Viime yönä taisi olla kaksikin kohtausta, kaveri nukkui sitten meidän sängyssä, kun ei jaksanut kuskata eestaas.
Niin, kai tähän aika auttaa, vai olisiko jollain parempaa neuvoa?