Sydänjuuria myöten loukkaantunut kummiin

Miten teillä sukukin tietää tollasesta?

Ettei kiitä lahjasta tai ei soita?



Kuulostaa siltä että sinä nariset asiasta kaikille MUILLE paitsi kummille!!!



Todella kummallista.



17

Kirjoituksestasi vain jotenkin huokuu että tämä ihminen on ollut sinulle tärkeä etkä ymmärrä mikä häneen on mennyt. Olen pahoillani puolestasi. Toisaalta muitten elämästä ei voi kaikkea tietää ja hänellä saattaa olla elämässään asioita jotka aiheuttavat sen ettei hän juuri nyt jaksa olla yhteydessä teihin. Jos hänellä itsellä ei ole perhettä saattaa kateus olla yksi syy. Sinuna lakkaisin ajattelemasta häntä kokonaan. Ehkä hän jonain päivänä herää tajuamaan että hänellä on ihana kummilapsi tuolla jossain.

kummiuden voi painavista syistä hyvinkin purkaa

Siis mieti itse miksi olet kummin tehtäväänsä pyytänyt? Oletkohan pyytänyt lapsesi kummiksi ihmisen, joka ei alkuaankaan ole halunnut olla tekemisissä kanssasi/miehesi kanssa? Lapsessa tuskin on mitään syytä miksei ole yhteydessä.

Minusta on sairasta että mietit tätä asiaa näin paljon, se varmaankin vaikuttaa jo lapseenkin. Anna kummin olla rauhassa ja ole itsekin. Jos asia todella vaivaa noin paljon, hae ihmeessä apua itsellesi.

kummeja olisi kiva nähdä,ja tämä on ilmaistu kyllä heille.

eivät halua olla tekemisissä,surullista.

ap.anna moisen ihmisen olla, tuntuu pahalta mutta sinä olet kyllä osasi tehnyt.

Sukulaisten kautta kyselet ja nyt täällä?!

Tai no, neuvoni on silti...unohda koko kummi, selkeesti ei halua olla lapsesi kummi, syystä tai toisesta

että pitää tänne tulla vuodattamaan. t. Se joka ehdotti avun hakemista



Ja vielä: Jos lapsella ei ole mitään muuta elämää kuin kummit ja niiden vatvominen, kannattais mennä vaikka johonkin kerhoon hakemmaan elämää. Kummin tehtävä ei ole olla mikään ohjelmanjärjestäjä. Vanhemmat, koulu, harrastukset ovat sitä varten.

Ilmeisesti nro 17 ei osaa lukea vai oliko mun kirjotus jotenkin vaikeelukusta?



Juttelin kummin äidin kanssa koska on lähisukulainen niitä näitä ja mainitsin kummiasian hänelle. Mitä siinä on ihmeellistä? EN kysynyt kummin äidiltä tulisiko hänen tyttärensä kummiksi, kysyttiin ihan irl kummilta. Siis teinkö todella jonkun mielestä perustavaa laatua olevan virheen?



Missä oon kirjottanut etten oo pyytänyt synttäreille?



Kyllä meidän suvussa ja perheessä on todellakin ollut aina tapana antaa kumille lahja. Kuka sanoo että se on väärin? Ihan tosi, kuka voi sanoa mikä kenenkin suvussa on oikein tai väärin kun on kyse tollasesta asiasta?

MIKSEN antanut lahjaa käteen??? Voi hyvät hyssykät kaikkeen joku puuttuu. mut vastaan toki. Meidän suvussa on edelleen (jonkun mielestä?) MEIDÄN suvun tapoja. Meillä on jätetty puolin ja toisin vuosikymmenten ajan lahjoja mummille koska kaikki käy siellä jossain vaiheessa ja perhe/lähisuku on sen verran laaja että se toimintamalli on toiminut aina. Ainakin 40 vuotta. Joo, enkä lähde ajaan lahjan takia lähes 800km jotta voisin sen käteen antaa.



MITKÄ kaikki mun lapsen pitäisi saada? Kerran-pari vuodessa kummilta edes muutaman minuutin tapaaminen. se toteutunee tänä vuonna kun ollaan kaiketi samoihin häihin menossa. Johan kirjoitin että en oo lahjoja vailla. Vaikka ne lahjat olsin mä antanut kummille, ihan sama, eikö tapoihin kuulu teidän mielstä sanoa kiitos? Tekstiveisti ei niin paljoa maksa eikä vie aikaa mahdottomasti. Eikä toi lahja-asiakaan oo se pointti, vaan se ettei tiedä lapsesta mitään.



Kyllä, sanoin monta kertaa että olisi kiva jos kävisi meillä kun käy säännöllisesti täällä suunnassa. Enää en sano.



Kyllä koko suku valitettavasti tietää tästä. olisko pitänyt valehdella viime vuonna kun mummi kysyi mitä lapsi sai kummilta. sille ihmiselle ei kiertely auta ja tietää heti jos keksin hätävalheen. Mummi kysyny kummin äidiltä kesällä kun olivat syömässä että onko kummitäti nähnyt lasta. Kun äiti vastaa ei, niin pitäskö mun sanoo että joo kävi se meillä.

on ihan sama vaikken puhuisi kellekään mitään vuoteen, totuus tässä suvussa tulee julki nopeasti. se on sellasta kun ihmiset on suvussa tiivisti yhteydessä toisiinsa.

Alkoi kiinnostamaan mitkä on niitä asioita, joista tänne mielestäsi voi tulla kirjoittamaan? Vai kirjoitatko kaikille, jotka avautuvat jostain, yhtä tylysti? Ehkäpä itselläsi olisi avun tarve, nimittäin tuo ei ole normaalin ihmisen reaktio. Kirjoituksesi huokuu tunnekylmyyttä. Empatia on normaalin tunne-elämän omaavan ihmisen tunnetila.



Itse en huomannut ap:n tekstissä mitään mikä viittaisi itsekkyyteen tai omaan napaan tuijottamiseen.



Lueskelen töissä tätä palstaa ja kerta toisensa jälkeen hämmästyttää miten ihmisillä on vain yksi ainoa ja oikea tapa elää. Nyt sen verran ot:na, että sama toistui aloituksessa, jossa joku äiti kertoi ettei hänen lapsensa ole ulkoilleet kun on kova pakkanen. Siitä jopa tehtiin oma laoitus josa hämmästeltiin toisten tapaa elää.

Jos muut poikkeavat heidän tavastaan, on vikaa päässä, tarvitsevat he apua, ovat idiootteja tai muuta.

Yleensä ikä tuo avarakatseisuutta, toivottavasti myös näille av:n ahdasmielisille.



Kaikkiaan opettavaa materiaalia, työkuvaan liittyvää.



Ap:lle sanoisin, että unohda kummi. Lapsi ei osaa tuon ikäisenä kysellä koko asiaa ja ehdit varmasti keksimään tavan miten hoitaa se jatkossa. Kaikkea hyvää jatkoon.

Kaikille.

asemaan. Hän yksinkertaisesti viihtyy paremmin toisen kummilapsensa vanhempien kanssa ja siksi vieraileekin siellä usein.



Olen itse vähän samantyyppinen kummi. Aikoinaan kun kummiksi lupauduin olimme vielä läheisiä lapsen äidin kanssa. Elämä kuljetti eri suuntiin ja nykyiselläänkin tulemme hyvin toimeen mutta lähempi kanssakäyminen ei ole enää ajankohtaista.



Omaa lastani ei ole kastettu, joten kummiongelmiakaan ei ole.



Ap:n kannattaa unohtaa koko kummiasia eikä heittäytyä hysteeriseksi ja vainoharhaiseksi. Elämä on.

kummilapsen vanhemmat toivoisi.



Kävi ilmi, että mun lapsen yksi kummi oli unohtanut olevansa kummi. Toinen on kadonnut kokonaan, kolmas unohti kummilapsen kun sai omia lapsia, neljäs halusi kovasti kummiksi, mutta kiinnostus lopahti, kun löysi miehen, joka ei voi sietää lapsia jne.



Osa kummeista on lasten elämässä mukana enemmän tai vähemmän. Näin elämä vaan joskus menee.

Ihmekö tuo, jos nykyään on vaikeaa löytää kummeja lapselle. Kukaan ei halua sitoutua 15v lahja/muistamisduuniin, johon huonolla säkällä liittyy vielä jotain oletuksia kristillisestä kasvatuksesta.



En ollut ennen ymmärtänytkään, millaisia odotuksia jengi asettaa kummeille, ennenkuin täältä niistä oon lukenut.



Koittakaapa miettiä tilannetta kummiehdokkaan kannalta, kun tätä hyvää ystävää tai sukulaista kummiksi pyydetään. Kieltäytymisestä saattaa seurata vakava välirikko ja suostumisesta taas 15v "kakku".



Eihän kummiehdokkaalla ole tässä vaiheessa vielä mitään käsitystä lapsesta, ainoastaan hänen vanhemmistaan, joten faktisesti "sitoutuminen" tapahtuu vanhempiin. Jos suhteet sitten viilenevät vuosien myötä, ei kummilla välttämättä ole mitään erityistä velvollisuudentunnetta lastakaan kohtaan.



Kummisysteemi toimi wanhassa maailmassa, jossa piirit olivat pienet ja hyvin staattiset. Nykyään pitäisi koko kastekuvio jättää tonne 2-3 ikävuoden kohdalle, jolloin kummitkin voisi valita paremmilla perusteilla. Mutta eihän kukaan lastaan ala kastamaan myöhemmin, kun "ristiäiset" on jo pidetty eli nimi annettu.